Onko pää pääasia?

Hevosen tulisi ratsastaessa muunmuassa olla jäntevä ja rento, samalla liikkumisen pitäisi olla joustavaa. Hevosen pään pakottamista tiettyyn asentoon perustellaan sillä, että hevosen selkä on saatava toimimaan. On kokonaan ihmisen keksintö, että hevonen kantaa ratsastajaa. Hevonen ei siis ole syntynyt ratsuksi, eikä näin ollen hevosta ole luotu kantamaan painoa selkänsä päällä. Hevosen pitkät selkälihakset kulkevat selkärangan vierellä molemmin puolin, aina viimeisestä kaulanikamasta lantioon asti. Selän normaalin toiminnan tulisi olla joustavaa, aaltomaista liikettä, läpi koko selän. Hevosen selän toimintaan vaikuttavat sen vatsalihasjärjestelmä, vatsalihaksillaan hevonen tukee lonkan ja koukistajien työtä sekä vetää lantiota kehonsa alle. Jos vatsalihakset joutuvat jatkuvaan jännitystilaan, hevonen köyristää selkänsä jäykäksi, ja juuri näin käy silloin, kun hevonen voimakkaasti pakotetaan kulkemaan lyhyellä kaulalla. 

       Toisin sanoen, kun hevonen pakotetaan kulkemaan kaula kasassa, se jännittää selkänsä sekä ylälinjansa, jolloin takajalkojen on mahdotonta astua riittävästi alle. Eli toimiiko hevonen, jos sen pää on vedetty alas, selkä on jännittynyt ja takajalat kulkevat vain mukana?

Minun vastaukseni edelliseen kysymykseen on ei. Jos haluat nähdä hevosen toimivuutta, kaulaa ja päätä olennaisempaa on tarkkailla takajalkoja. Takaosassa tulisi olla riittävä aktiivisuus ja jousto, tämän lisäksi hevosen tulisi työskenellä suorassa niin, että takajalat astuvat suoraan kohti etujalkoja. Kun tarkkailet hevosen takajalkoja, kiinnitä huomiota siihen, joustavatko ne silloin, kun ne osuvat maahan. Kun hevosta treenataan vain vetämällä sen kaulaa kasaan, etupää saadaan kyllä ylös, ja jalat huitomaan  korkealle. Mutta se että hevosen pää on alhaalla tai että jalat nousevat korkealle eivät ole yhtäkuin hyvä liikkuminen.  Näin ratsastettujen hevosten lihaksisto, erityisesti kaula ja muuta ylälinjaa tukeva ligamentti, eivät ole oikein treenattuja. Jotta hevonen jaksaisi kantaa itsensä oikein, se tarvitsee valtavasti voimaa. Joidenkin vanhojen saksalaisten hevosammattilaisten mielestä hevosta on treenattava neljä vuotta oikein, ennen kuin se voi kulkea (ja siltä voidaan vaatia) korkeampaa muotoa.

Hevosen kaulan pakottamisesta tiettyyn asentoon rajuin muoto on rollkur. Jos joku ei ole nähnyt rollkurissa liikkuvaa hevosta, googlestä löytyy satoja kuvia aiheesta. Monet ammattilaiset käyttävät rullaamista, mikä tekee siitä ehkä helpommin hyväksyttävän keinon. Sitä paitsi myös tulokset puhuvat puolestaan, olemmehan nähneet näiden samojen ratsastajien menestyvän niin MM- kuin olympiatasollakin. Jokainen voi kuitenkin itse miettiä, miltä liikkuminen hevosesta sellaisessa asennossa tuntuu. Nämä ratsastajat puolustelevat ratsastustapaansa, kyllähän hevonen osaa kertoa milloin sitä sattuu, tai jos liikkuminen olisi epämukavaa? Se on totta, että hevonen osaa kertoa, mutta osaammeko me tulkita sitä? Huiskiva häntä, suun aukominen, hampaiden narskuttelu ja korvien luimiminen ovat yleisimpiä hevosen keinoja kertoa, ettei kaikki ole hyvin. Kuinka usein käytöksen perimmäisiin syihin kuitenkaan puututaan? Yleensä ongelma "ratkaistaan" kireämmällä turparemmillä, vahvemmilla kuolaimilla tai apuohjilla. 

        Kun hevosen pää on vedetty alas, on hevonen lähes puolustuskyvytön. Sitten tällaista ratsastamista kutsutaan hevosen opettamiseksi. Hevosen kaulan ja pään asennon ylitaivutuksella on alistava vaikutus. Vai miksi gramaanit, gogue ja lukemattomat muut apuohjat ovat niin suosittuja? Olen joskus kuullut vertauksen, että rullattu hevonen tuntee samanlaista kipua kuin ihminen, jonka käsi on väkisin väännetty selän taakse. Niinpä, auts.

Palatakseni niihin suosittuihin apuohjiin, joilla hevosen päätä voi väännellä ja käännellä haluamallaan tavalla. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että kaiken maailman gramaanit ja sivuohjat tulisi polttaa roviolla, mieluiten kahteen kertaan. Hevosen pään mittasuhteet aiheuttavat vipuvaikutuksen hevosen suuhun, jolloin suuhun tuleva veto tuntuu hevosen niskassa 10-kertaisena. Jos hommaan lisätään vielä esimerkiksi gramaanit ratsastajan voima kaksinkertaistuu. Kun ohjaan tulee veto, hevonen joutuu hyvinkin voimakkaasti ponnistamaan lihaksistollaan vetoa vastaan. Ja sitten ihmetellään, miksi se painaa kädelle.

        Hevonen ei mene pilalle siitä, ettei se kulje pää ryntäissä. Hevonen menee rikki siitä, että se pakotetaan liikkumaan epäluonnollisessa asennossa. Kun hevonen on rento, se laskee päänsä alas. Hevosta ei voi koskaan pakottaa rennoksi. Hevoselle täytyy opettaa, se miten toivoisimme sen kulkevan ja sen lihaksistolle pitää antaa aikaa kehittyä, ja valitettavasti se vie aikaa.

All riders have times when they must decide between what is right and what is easy.

Lähteet:
Eläinlääkäri Gerd Heuschmannin ja
 olympiaratsastaja ja – valmentaja Klaus Balkenholin artikkelit.