Meidän laumassa, meidän laumassa...

On dominanssihierarkiaa, laumateoriaa ja johtajuusajattelua, joilla selittää koiran huonoa käytöstä. Uuden koiran omistajia muistetaan kovasti pelotella siitä mitä tapahtuu, jos koira pääsee ihmisen paikalle johtajaksi tai jos sen paikkaa laumassa ei osoiteta selkeästi. 

        Pitäisi muistaa ettei koira saisi kulkea ovista ennen ihmistä, ihmisen tulisi syödä ennen koiraansa, ei saisi antaa koiran myöskään aloittaa, lopettaa tai ainankaan voittaa leikkiä. Olet epäonnistunut johtajana jos koirasi murisee muille koirille, ei tottele sinua kuin vain ”sille päälle sattuessaan”, jahtailee liikkuvia kohteita, vetää hihnassa, kerjää huomiota ja ruokaa tai tuhoaa huonekaluja.

       Onneksi näihin on helppo ja nopea ratkaisu! Koira palautetaan sen omalle paikalleen laumassa, jääkautta, kolinapurkkia ja selättämistä.. Ja tähän kohtaan voitte kuvitella syvän huokaisun.

Johtajuuden voi käsittää jo sanana monella tapaa ja liian usein se valitettavasti ajatellaan melkoisen väärin. Sophia Yin on tiivistänyt hyvin sen ajatuksen, millainen on hyvä johtaja, joten osittain hänen sanojaan mukaillen: hyvä johtaja/johtajuus on sitä, että koira voi pitää omistajaansa ennustettavana ja luotettavana. Hyvä johtaja asettaa selkeät rajat koiralle, palkitsee oikeanlaisesta ja halutusta käytöksestä ja vaatii koiralta vain niitä asioita joita se osaa. Hyvä johtajuus on siis oikeastaan luottamusta ja vuorovaikutusta koiran sekä ihmisen välillä, tällainen johtajuus luo hyvän ja terveen suhteen.

       Dominanssi on alunperin tarkoittanut kahden tai useamman koiraeläimen suhdetta. Dominoivalla koiraeläimellä on ensisijainen pääsy erilaisiin resursseihin (kuten ruokaan tai makuupaikkaan). Vaarantamatta asemaansa kyseisessä sosiaalisessa ryhmässä dominoiva yksilö voi ajoittain luopua tai suoda muille asemaansa kuuluvia erikoisoikeuksia. Nykyään kansankielessä dominanssi sanana taitaa kylläkin tarkoittaa jotain ihan muuta.

Ihminen ja koira eivät voi muodostaa laumaa, sillä lauman voivat muodostaa ainoastaan saman lajin yksilöt. Eli täten ihminen ei voi olla lauma koiran kanssa. Samankaan lajin yksilöt eivät aina laumaudu keskenään, tieteellisesti ei ole todistettu, että samassa taloudessa elävät koirat muodostaisivat keskenään suoraviivaisen laumarakenteen, jonkinlainen arvojärjestys niillä näyttäisi kyllä olevan.

         Vaikka koira onkin joiltakin ominaisuuksiltaan suden kaltainen, on hyvä muistaa ettei koira ole susi, itseasiassa koira eroaa muista koiraeläimistä (joihin kuuluvat mm.ketut, kojootit ja sudet) enemmän kuin muut koiraeläimet keskenään. Meidän kotonamme elävät koirat eivät ole olleet pitkään aikaan enää samanlaisia laumaeläimiä kuin sudet.

         Laumateoriat pohjaavat 1940-luvulla tehtyihin susitutkimuksiin, joissa tutkittiin susien laumakäyttäytymistä. Vangittujen, sukua keskenään olemattomien susien käyttäytymistä tulkittiin väärin ja nämä huomiot siirrettiin suoraan koiriin, vaikka kyseessä on kaksi eri lajia. Tutkimuksessa havaittiin susien heittäytyvän selälleen eli alistuvansa tietyissä tilanteissa ja näin virheellisesti pääteltiin korkeampiarvoisemman suden selättävän alempiarvoisen suden johtajuutensa merkkinä. 

              Nykyisten tutkimusten valossa selälleen heittäytymisen taustalla on yksilön oma halu miellyttää toista. Toinen koira ei selätä toista koiraa, eikä käytökseen liity alistamista tai väkivaltaa, toinen koira selättäytyy omasta tahdostaan. Miksi ihmisenkään tulisi siis tehdä näin?

Koirista vain hyvin pieni osa käyttäytyy mahtailevasti, tutkimuksissa (Frank Beach), lauma hylkäsi tälläiset yksilöt nopeasti. Koirat arvostavat yksilöä, joka ei yritä hallita tilanteita fyysisesti, vaan on varma asemastaan. On virheellistä puhua, että hallitseva koira hallitsisi toisia koiria, vaan tämä statukseltaan korkein koira hallitsee olemassa olevia resursseja. Resurssien arvon määrittelee jokainen koira itse ja tämä taas määrittelee koiran käytöksen näissä tilanteissa.

        Omistajan tehtävänä on luoda ympäristö, jossa resursseja (luita, nukkumapaikkoja) on siten, ettei niistä synny tarpeettomia riitoja koirien välillä. Mahdollinen tappelu vaikkapa makuupaikasta ei siis ole taistelua johtajan paikasta, vaan resurssista, jota molemmat koirat haluavat. Tarjoamalla riittävästi esimerkiksi makuupaikkoja ei resurssiriitoja pääse syttymään.

Koiran ongelmakäytöksiin on aina jokin syy ja usein sitä syytä on helpompi hakea koirasta tai ulkoisista tekijöistä -ei omasta toiminnastaan. Kun koiralla on rajat ja säännöt, jotka luovat rutiineja sen elämään, voi koira tuntea olonsa turvalliseksi. Koiran fyysinen rankaiseminen ei ole kouluttamista eikä koiralta voida vaatia asioita, joita  sille ei ole koulutettu. 

         Jos oikein tekemisen tekee kannattavaksi ja muun käyttäytymisen kannattamattomaksi, pitävät koirat mielellään kannattavista asioista kiinni. Tällöin kaverina on iloinen koira, joka tekee ja touhuaa mielellään omistajansa kanssa.

Lähteet: Sophia Yin- How to behave so your dog behaves
               Barbara Handelman- Koirien kieli ja käyttäytyminen
               Tommy Wiren- Onnistu koirasi kouluttamisessa