Kesykoirat kuuluvat koiraeläinten heimoon, johon kuuluu kaikkineen 38 lajia, kuten kojootteja, sakaaleita ja susia. Yleisin luulo on, että ihminen olisi aktiivisesti kesyttänyt sudesta meidän tuntemamme kesykoiran. Nykytietämyksen valossa koirat kuitenkin oikeastaan kesyttivät itse itsensä; sudet kerääntyivät ihmisasutusten lähettyville saaden lisäravintoa ihmisten jätteistä ja uskaliaimmat yksilöt saivat eniten ravintoa. Nämä muutamat rohkeat sudet jäivät ja lisääntyivät kylien lähellä, josta alkoi lajikehitys kesykoiraksi.
On hyvin mahdollista, että koira on ollut ensimmäinen kesyyntynyt eläinlaji, selviämerkkejä kesyyntymisestä on löydetty yli 10 000 vuoden takaa. Pikkuhiljaa eläminen ihmisten läheisyydessä alkoi muokata näitä susia: hampaat pienenivät ja kuono-osa lyheni. Näitä ominaisuuksia tarvittiin selviytymiseen kylien ympärillä, toisin kuin taas villinä metsissä. Tutkimusten mukaan valtaosa nykyisin tunnetuista koiraroduista polveutuu Lähi-idän susista, vielä ei ole saatu selville, saivatko ensimmäiset kesykoirat alkunsa Lähi-idästä vai Kiinasta.Koirat, sudet, kojootit sekä sakaalit ovat kaikki perimältään samanlaisia, periaatteessa ne voisivat jopa olla saman lajin eri rotuja; geneettisesti niiden erot ovat pienempiä kuin erot ihmisyksilöiden välillä. Siksi kesykoira ja muut luonnonvaraiset koiraeläimet voivat lisääntyä keskenään. Susien, kojoottien ja sakaalien erot käyttäytymisessä sekä rakenteessa ovat hyvin pieniä, meidän kesykoiramme on lähimpänä todellista lajiutumista, jos siis jotakin koiraeläimistä voitaisiin kutsua omaksi lajikseen olisi se nimenomaan koira. Vielä nykyäänkin koirien ja luonnon koiraeläinten välillä tapahtuu hidasta geenien vaihtoa, perimävaihto on kuitenkin niin vähäistä, että näitä voidaan sanoa eri lajeiksi.
Vaikka susista ja koirista löytyykin yhteneväisyyksiä, ovat erot rakenteessa ja etenkin käyttäytymisessä suuria. Sudet karttelevat ihmistä, tappavat saaliinsa yhdessä toisten susien kanssa lisäksi niille on enemmän käyttäytymismalleja ja niillä esiintyy sellaisia käyttäytymisketjuja, joita ei ilmene koirilla- ainakaan täydessä määrin. Sekä koirien että susien elekieli muodostuu erilaisista synnynnäisistä sekä opituista käytöksistä.
Erot koulutettavuudessa ja synnynnäisessä kesyydessä ovat ratkaisevan suuria. Susien sosiaalistumiskausi kestää vain pariin ensimmäiseen elinviikkoon, kun taas koirilla aika on huomattavasti pidempi (10-12vk). Kesytettyä sutta voi kyllä kouluttaa, mutta lemmikiksi siitä ei ole. Koirat ovat tottuneet työskentelemään yhteistyössä ihmisten kanssa, katsekontaktin ottaminen on koirille synnynnäistä, sudet taas pyrkivät välttelemään ihmistä kaikin keinoin. Sudet ovat loistavia ongelmanratkaisutehtävissä, lisäksi niillä on huomattu olevan päättelykykyä. Koirat kiintyvät helposti ihmisiin (koira on domestikoitunut laji), mutta vaikka sutta kesytettäisiin alusta asti, ei siitä saataisi samanlaista kuin kesykoirasta; ”pelkkä kesyttäminen ei tee sudesta koiraa” (Tuire Kaimio).
Koirat sopeutuvat villejä sukulaisiaan paremmin uusiin ympäristöihin myös aikuisina, keskimääräinen koira suhtautuu uusiin hankaliinkin tilanteisiin tyynesti, lisäksi koirat kestävät paremmin stressaavia tilanteita. Vähäinen reagointi mahdollistaa koiran menestymisen ihmisen lemmikkeinä. Aikuisetkin koirat ovat kehitykseltään noin neljän kuukauden ikäisen sudenpennun tasolla, tämä näkyy mm.koirien leikkisyyden säilymisessä läpi elämän.
Susien ja koirien rakenteellisetkin erot ovat huomattavia, koiran kallo on pienempi (suurienkin rotujen kallot ovat samanpainoiseen suteen verrattuna viidenneksen pienemmät) ja tästä johtuen koirien aivot ovat n.10% pienemmät kuin suden. Susien sekä koirien aivot kehittyvät pitkään samassa tahdissa, mutta koirien aivojen kehitys pysähtyy ennen susia, jolloin koira jää aikuistumisessa jälkeen. Myös ruuansulatuksessa on eroja, koira kykenee käyttämään paremmin hyväkseen viljoja ja muita ihmisen tähteitä kuin susi.
1940-luvulla tarhaoloissa tehty lyhytkestoinen susitutkimus ja siitä pinnalle noussut dominanssimalli vaikuttavat vielä tänäpäivänäkin suhtautumiseemme koiriin. Tutkimuksessa keskityttiin susien rituaalisiin käytöksiin sekä metsäskäyttäytymiseen, eikä tulos näin ollen ollut yleistettävissä kaikkiin suden käytöksiin. Näistä vankeudessa tehdyistä havainnoista hyvin harva pätee edes villeissä susilaumassa, saatika koiran käyttäytymisessä. Uudempien tutkimusten valossa susilauma määritellään enemmänkin perheyhteisöksi; johtaja parin asema perustuu vanhemmuuteen ja sen tuomaan kokemukseen, ei voimaan.
Myöhemmin on tehty omia tutkimuksia myös koiralaumoista, koirilla ei tavata tiukkaa laumarakennetta, sen sijaan jonkinlainen arvojärjestys niiltä näyttää löytyvän, tosin sekään ei ole kovin vakaa. Tutkimuksissa huomattiin, että koirien kesken ei arvostettu mahtailevasti käyttäytyviä yksilöitä, vaan ne hylättiin nopeasti. Laumassa arvostetaan koiria, jotka ovat varmoja asemastaan, eikä niiden tarvitse fyysisesti hallita tilanteita. Statukseltaan korkein koira ei hallitse toisia koiria, vaan resursseja, kuten ruokaa ja nukkumapaikkoja. Koirien välisissä tappeluissa ei haeta johtajan paikkaa, vaan taistelu muodostuu koirien arvostamista resursseista.
Susi laumoissa on harvoin kunnon tappeluja, kun resursseja on tarpeeksi, ei susilla ole tarvetta taistella. Sosiaalisen arvojärjestyksen ensisijainen tarkoitus on määritellä lisääntymisoikeus sen jälkeen resurssien jakaminen. Koiran käyttäytymistä halutaan usein selittää laumateorialla, oikeasti kyseisillä menetelmillä ei ole mitään tekemistä kouluttamisen kanssa. Epäjohdonmukainen käytös aiheuttaa luottamuspulaa koirassa ihmistä kohtaan, mikä heikentää koiran ja omistajan välistä vuorovaikutusta.
Susi eli Canis lupus
Koira eli Canis lupus familiaris
Lähteet:
Susi kuva google
Koira kuva JB kuvaus
Koira kuva JB kuvaus
Tuire Kaimio- Koirien käyttäytyminen
Ray&Lorna Coppinger- Dogs
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti