Miltä tuntuu?

Meille eläinten kanssa toimiville on tuttua pohtia eläimen tunnetiloja ja niiden merkitystä käyttäytymiseen. Onko eläin turhautunut, innostunut, peloissaan vai rentoutunut? Osa omistajista tunnistaa hyvin pienetkin signaalit tunnetilojen muutoksista lemmikeissään, mutta osaammekko tunnistaa ne itsestämme?

Niin koira- kuin hevospiireissäkin ollaan hyvin tietoisia äänen ja kehon liikkeiden vaikutuksesta eläimeen. Istunko suorassa satulassa tai puristanko talutushihnaa kaksin käsin? Kehonkieli on usein kuitenkin melko pinnallinen lähestymistapa ihmisen ja eläimen väliseen kommunikaatioon. Koirat ja hevoset lukevat ihmisten tunnetiloja paljon herkemmin kuin usein tulemme ajatelleeksikaan. Kun tiedostamme ja hallitsemme omat tunteemme, voimme löytää aivan uuden tason suhteessamme eläimeen.

”Ensimmäinen askel kohti omien tunteiden hallintaa on niistä tietoiseksi tuleminen” (Katri Syvärinen). Miltä tuntuu, kun on iloinen ja motivoitunut? Entä kun olet turhautunut ja väsynyt? Mikä sinut tekee iloiseksi ja motivoi, entä mikä taas jännittää tai saa sinut epävarmaksi? Mieti miltä nämä erilaiset tunteet tuntuvat paitsi mielessäsi myös kehossasi.

Emootio eli tunne

Tunteella tarkoitetaan henkilökohtaista elämystä, joka on joko mielihyvän tai -pahan sävyttämä tila. Tähän liittyy usein fysiologinen reaktio sekä tunneilmaisu. Tunteen tarkempi määrittely on ollut pitkään haaste tutkijoille, mutta yhtämieltä oltaneen siitä, että tunteet ovat elimistön fysiologisten järjestelmien tuottamia koordinoituneita adaptiivisia vasteita, joiden laatu ja voimakkuus riippuvat aistimuksen tunnelatauksesta (Adolphs 2002).

Tunteet heräävät aina jossakin asiayhteydessä eikä tunteita herättävien tilanteiden tarvitse aina olla itse koettuja. Ihmisellä on kyky myötäelämiseen eli toisen ihmisen tunteet herättävät muissakin tunteita. Eläytyminen keksittyynkin tarinaan saa aikaan aitoja tunnekokemuksia. Tulkinnat tilanteesta vaikuttavat siihen, miten ihminen kokee tunteet. Vahvat tunnepitoiset kokemukset jättävät meihin usein pysyvän muiston.

Seuraavaksi pohdimme miten nämä asiat vaikuttavat eläinten kanssa toimimiseen.

Kun on huono päivä

Tutkimuksista on saatu paljon näyttöä siitä, että ajattelu ja tunteet ovat hyvinkin kiinteässä yhteydessä toisiinsa. Useimmiten ajattelutavan muuttaminen vaikuttaa suoraan tunteen muuttumiseen. Monet meistä käyttävät paljon aikaa siihen, että hevonen pysyisi rentona satuloidessa tai koira rauhallisena ohituksissa, mutta kuinka paljon käytämme aikaa oman mielentilamme tunnusteluun?

Eläimet toimivat eloonjäämisen kannalta luontaisten toimintamallien mukaisesti, eli pyrkivät välttämään epämiellyttävää ja saavuttamaan miellyttävää. Omistaja voi mutkistaa koiran tai hevosen käytöstä huomaamattaan tulkitsemalla ja heistajamalla omia tunteitaan eläimeen. Vaikka niin koirilla kuin hevosillakin on perinnöllisiä tai opittuja ongelmakäytöksiä, monesti kun tilannetta lähdetään ratkaisemaan, huomataan että omistajankin elämässä on meneillään jotakin. Pysähdy siis hetkeksi miettimään, minkälaisessa ilmapiirissä eläimesi viettää suurimman osan yhteisestä ajastanne.

Huonommankaan tunnetilan haaste ei ole tunne itsessään, vaan siitä johtuvat muut tunteet ja niihin pohjaava toiminta. Jokainen meistä on varmasti ollut tilanteessa, jossa huonosta päivästä huolimatta on lähdetty ratsastus- tai treenikentälle. Ensin omaa tunnetilaa yritetään piilottaa eläimeltä huonolla menestyksellä. Mitä huonommin itse voimme, sitä vähemmän virheitä tai kommunikaatiokatkoja eläimeltä hyväksymme. Pahimmillaan tämä johtaa ylilyönteihin, joista kärsii niin ohjaaja kuin eläinkin. Huonompikin tunnetila kannattaa opetella tunnistamaan ja mikä vaikeinta, hyväksymään. Tunnistaminen ja hyväksyminen vähentävät huonon tunteen voimaa ja auttavat vähentämään tunteesta aiheutuvia seurauksia. Kun uskaltaa myöntää itselleen, että tänään on huono päivä, voi treenaamisen sijasta suunnata kulkunsa esimerkiksi metsään tai tehdä jotakin muuta hauskaa, ei niin tarkkaa treeniä.

Opettele rentoutta

On itsestäänselvää, että opettaessamme eläimelle uuden käytöksen sitä harjoitellaan paljon, jotta käytöksestä tulisi mahdollisimman vahva. Ensin opetamme käytöksen ja varmistamme, että eläin on toivotussa tunnetilassa. Sen jälkeen toistoja tehdään ensin helpossa ympäristössä ja myöhemmin vaikemmissa erilaisissa häiriöissä. Samalla tavalla mekin voimme opettaa itsellemme esimerkiksi rentoutta. Rentoutta voi yksinkertaisimmillaan harjoitella ja vahvistaa tietoisen harjoittelun avulla tuottamalla toivottua tunnetta itselleen. Meidän on mahdollista ohjata tunnetilaamme halutunlaiseksi.

Moni varmasti tunnistaa itsensä, kuinka jännittyminen valtaa kehon esimerkiksi estettä lähestyessä tai sen vaikeimman toko liikkeen lähestyessä. Samalla tavoin kuin eläimet ihmisetkin hakeutuvat mielellään opittuun tunnetilaan; aivot mielellään palaavat siihen uudestaan. Milloin viimeeksi olet ollut täysin rento? Missä tilanteissa rentoudut? Jotta kykenisimme rentoutumaan esimerkiksi kisaradalla, pitäisi niin mielellä kuin kehollakin olla muistijälki siitä, miten ollaan rentona. Jos täydellistä rentoutumista tapahtuu muutamia kertoja kuukaudessa tai jopa vuodessa, miten mielemme voisi hakea rentoutta haastavemmissa tilanteissa, jossei se tiedä, mitä rentous oikeasti on?

On hyvä pysähtyä miettimään, millä tavoin itse käyttäytyy esimerkiksi kotitreenissä ja kilpailuissa. Millainen on täydellinen treeni kotona entä kilpailu suoritus? Miten tunteesi, olemuksesi ja toimintasi eroavat näiden kahden tilanteen välillä? Suurimmilta osin nämä kaksi tilannetta toisistaan erottaa ihmisen oma tunnetila. On ehkä helpottaavakin ajatella, että jännitys tai hermostus ovat olemassa vain omassa kehossa ja mielessä. Usein ulkoiset merkit ja muutokset viestittävät jännityksessämme muille, mutta vain sinä voit oikeasti tietää, miltä tilanne juuri sinusta tuntuu. Tunteesi ja olosi on suoraan vaikutuksessa suoritukseesi; huono olo voi pilata koko suorituksen kun taas hyvä olo voi siivittää uusiin ennätyksiin. On helppottavaa uskotella itselleen, ettemme voi mitään esimerkiksi jännitykselle, mutta tosiasia on luomme sitä osin myös itse.

Eläinten kanssa toimiminen asettaa omat haasteensa jännittämisellä sekä hermostumiselle. Olomme ei vaikuta vain itseemme; hermostunut ratsastaja tai ohjaaja käyttää helposti ristiriitaisia apuja ja vihjeitä, toimii epäloogisesti ja käyttäytyy täysin eri tavalla kuin yleensä. Eläin voi kokea ehkä muutenkin arveluttavan tilanteen pelottavaksi, kun ihminenkin käyttäytyy niin oudosti.

Esimerkiksi itselläni on taipumus kilpailuissa hevosen selässä jännittyessäni puristautua jaloillani satulaan, vaikka normaalisti ratsastan hyvin kevyellä pohkeella. Tämä aiheuttaa hevosessani jännittymistä, minkä takia suoritus kärsii molempien osalta. Kun olen tiedostanut mitä teen jännittyessäni, olen voinut kotonakin harjoitella niin, ettei jalan hetkittäinen puristuminen satulaan olekkaan kauhistuttava asia. Tätä kannattaa testata!

Ajatuksista voimaa

Oletko koskaan pysähtynyt pohtimaan, mitä sanot itsellesi päivän aikana? Oletko ilkeä vai kannustava? Kerromme itsellemme valitettavan paljon negatiivisia asoita päivän mittaan. Jokainen on varmasti kuullut, miten siitä mitä kuulee päivästä toiseen tulee lopulta totta. Jos kerromme itsellemme olevamme tyhmiä, riittämättömiä ja huonoja, huomaamme lopulta tulevamme sellaisiksi.

Miksi tämä vaikuttaa eläimiin? Siksi että meillä on tapana laajentaa sama ajattelutapa koskemaan myös niitä. Vaikka oma koira tai hevonen onkin maailman paras, asetamme liian usein epätodellisia rajoja päässämme ja kokeilamatta päätämme mihin se kykenee tai ei. Sillä mitä ajattelee ja sanoo omasta eläimestään on yllättävän suuri vaikutus väliseenne suhteeseen; suhtautumisesi eläimeen riippuu ajatuksistasi.

Olen sitä mieltä, että mitä paremmin tunnistaa omat tunteensa, hyväksyy ne ja ennen kaikkea hyväksyy itsensä, sen paremmin kykenee myös toimimaan eläinten kanssa. Mitä helpommin pystyy totetamaan, että en osaa vielä, mutta opin kyllä, sitä vähemmän on tarvetta syyttää eläintä omista virheistään. Tai mitä nopeammin huomaa hermojensa kiristyvän, sitä helpommin vai keskeyttää harjoitukset ennen kuin tilanne riistäytyy käsistä. Kun ymmärtää itseään, ymmärtää myös eläintään; että silläkin on oikeus tunteisiinsa ja että silläkin voi olla vaikeaa tai huono päivä.

Lähteet:

Theresa Petersson

Paul Chance Learning and behavior Wadsworth

PS Otava