Onko koira susi?

Kesykoirat kuuluvat koiraeläinten heimoon, johon kuuluu kaikkineen 38 lajia, kuten kojootteja, sakaaleita ja susia. Yleisin luulo on, että ihminen olisi aktiivisesti kesyttänyt sudesta meidän tuntemamme kesykoiran. Nykytietämyksen valossa koirat kuitenkin oikeastaan kesyttivät itse itsensä; sudet kerääntyivät ihmisasutusten lähettyville saaden lisäravintoa ihmisten jätteistä ja uskaliaimmat yksilöt saivat eniten ravintoa. Nämä muutamat rohkeat sudet jäivät ja lisääntyivät kylien lähellä, josta alkoi lajikehitys kesykoiraksi.

On hyvin mahdollista, että koira on ollut ensimmäinen kesyyntynyt eläinlaji, selviämerkkejä kesyyntymisestä on löydetty yli 10 000 vuoden takaa. Pikkuhiljaa eläminen ihmisten läheisyydessä alkoi muokata näitä susia: hampaat pienenivät ja kuono-osa lyheni. Näitä ominaisuuksia tarvittiin selviytymiseen kylien ympärillä, toisin kuin taas villinä metsissä. Tutkimusten mukaan valtaosa nykyisin tunnetuista koiraroduista polveutuu Lähi-idän susista, vielä ei ole saatu selville, saivatko ensimmäiset kesykoirat alkunsa Lähi-idästä vai Kiinasta.
          Koirat, sudet, kojootit sekä sakaalit ovat kaikki perimältään samanlaisia, periaatteessa ne voisivat jopa olla saman lajin eri rotuja; geneettisesti niiden erot ovat pienempiä kuin erot ihmisyksilöiden välillä. Siksi kesykoira ja muut luonnonvaraiset koiraeläimet voivat lisääntyä keskenään. Susien, kojoottien ja sakaalien erot käyttäytymisessä sekä rakenteessa ovat hyvin pieniä, meidän kesykoiramme on lähimpänä todellista lajiutumista, jos siis jotakin koiraeläimistä voitaisiin kutsua omaksi lajikseen olisi se nimenomaan koira. Vielä nykyäänkin koirien ja luonnon koiraeläinten välillä tapahtuu hidasta geenien vaihtoa, perimävaihto on kuitenkin niin vähäistä, että näitä voidaan sanoa eri lajeiksi.
            Vaikka susista ja koirista löytyykin yhteneväisyyksiä, ovat erot rakenteessa ja etenkin käyttäytymisessä suuria. Sudet karttelevat ihmistä, tappavat saaliinsa yhdessä toisten susien kanssa lisäksi niille on enemmän käyttäytymismalleja  ja niillä esiintyy sellaisia käyttäytymisketjuja, joita ei ilmene koirilla- ainakaan täydessä määrin. Sekä koirien että susien elekieli muodostuu erilaisista synnynnäisistä sekä opituista käytöksistä.
            Erot koulutettavuudessa ja synnynnäisessä kesyydessä ovat ratkaisevan suuria. Susien sosiaalistumiskausi kestää vain pariin ensimmäiseen elinviikkoon, kun taas koirilla aika on huomattavasti pidempi (10-12vk). Kesytettyä sutta voi kyllä kouluttaa, mutta lemmikiksi siitä ei ole. Koirat ovat tottuneet työskentelemään yhteistyössä ihmisten kanssa, katsekontaktin ottaminen on koirille synnynnäistä, sudet taas pyrkivät välttelemään ihmistä kaikin keinoin. Sudet ovat loistavia ongelmanratkaisutehtävissä, lisäksi niillä on huomattu olevan päättelykykyä. Koirat kiintyvät helposti ihmisiin (koira on domestikoitunut laji), mutta vaikka sutta kesytettäisiin alusta asti, ei siitä saataisi samanlaista kuin kesykoirasta; ”pelkkä kesyttäminen ei tee sudesta koiraa” (Tuire Kaimio).
Koirat sopeutuvat villejä sukulaisiaan paremmin uusiin ympäristöihin myös aikuisina, keskimääräinen koira suhtautuu uusiin hankaliinkin tilanteisiin tyynesti, lisäksi koirat kestävät paremmin stressaavia tilanteita. Vähäinen reagointi mahdollistaa koiran menestymisen ihmisen lemmikkeinä. Aikuisetkin koirat ovat kehitykseltään noin neljän kuukauden ikäisen sudenpennun tasolla, tämä näkyy mm.koirien leikkisyyden säilymisessä läpi elämän. 


Susien ja koirien rakenteellisetkin erot ovat huomattavia, koiran kallo on pienempi (suurienkin rotujen kallot ovat samanpainoiseen suteen verrattuna viidenneksen pienemmät) ja tästä johtuen koirien aivot ovat n.10% pienemmät kuin suden. Susien sekä koirien aivot kehittyvät pitkään samassa tahdissa, mutta koirien aivojen kehitys pysähtyy ennen susia, jolloin koira jää aikuistumisessa jälkeen. Myös ruuansulatuksessa on eroja, koira kykenee käyttämään paremmin hyväkseen viljoja ja muita ihmisen tähteitä kuin susi.

1940-luvulla tarhaoloissa tehty lyhytkestoinen susitutkimus ja siitä pinnalle noussut dominanssimalli vaikuttavat vielä tänäpäivänäkin suhtautumiseemme koiriin. Tutkimuksessa keskityttiin susien rituaalisiin käytöksiin sekä metsäskäyttäytymiseen, eikä tulos näin ollen ollut yleistettävissä kaikkiin suden käytöksiin. Näistä vankeudessa tehdyistä havainnoista hyvin harva pätee edes villeissä susilaumassa, saatika koiran käyttäytymisessä. Uudempien tutkimusten valossa susilauma määritellään enemmänkin perheyhteisöksi; johtaja parin asema perustuu vanhemmuuteen ja sen tuomaan kokemukseen, ei voimaan.
               Myöhemmin on tehty omia tutkimuksia myös koiralaumoista, koirilla ei tavata tiukkaa laumarakennetta, sen sijaan jonkinlainen arvojärjestys niiltä näyttää löytyvän, tosin sekään ei ole kovin vakaa. Tutkimuksissa huomattiin, että koirien kesken ei arvostettu mahtailevasti käyttäytyviä yksilöitä, vaan ne hylättiin nopeasti. Laumassa arvostetaan koiria, jotka ovat varmoja asemastaan, eikä niiden tarvitse fyysisesti hallita tilanteita. Statukseltaan korkein koira ei hallitse toisia koiria, vaan resursseja, kuten ruokaa ja nukkumapaikkoja. Koirien välisissä tappeluissa ei haeta johtajan paikkaa, vaan taistelu muodostuu koirien arvostamista resursseista.             
               Susi laumoissa on harvoin kunnon tappeluja, kun resursseja on tarpeeksi, ei susilla ole tarvetta taistella. Sosiaalisen arvojärjestyksen ensisijainen tarkoitus on määritellä lisääntymisoikeus sen jälkeen resurssien jakaminen. Koiran käyttäytymistä halutaan usein selittää laumateorialla, oikeasti kyseisillä menetelmillä ei ole mitään tekemistä kouluttamisen kanssa. Epäjohdonmukainen käytös aiheuttaa luottamuspulaa koirassa ihmistä kohtaan, mikä heikentää koiran ja omistajan välistä vuorovaikutusta. 

Susi eli Canis lupus

Koira eli Canis lupus familiaris

Lähteet:

Susi kuva google
Koira kuva JB kuvaus

Tuire Kaimio- Koirien käyttäytyminen

Ray&Lorna Coppinger- Dogs

Koulutusvälineistä...

Koirienkin kouluttamisen avuksi markkinoidaan jos jonkinmoista apuvälinettä. On pantoja, valjaita, purkkeja, suihkeita ja ties mitä muuta. Tuloksia luvataan nopeasti ja helposti, sillä käyttämällä juuri sitä oikeaa koulutusvälinettä saadaan koirasta hyvin käyttäytyvä. Ennen kuin mitään apuvälineitä lähdetään käyttämään olisi hyvä pysähtyä miettimään, miksi koira käyttäytyy niin kuin se käyttäytyy, mistä käytös johtuu ja mikä sen aiheuttaa, miten tilannetta voisi korjata. On olemassa hyviäkin apuvälineitä kouluttamisen tueksi, mutta valitettavan paljon löytyy myös niitä välineitä, joiden käyttäminen ei ole hyväksi koiralle.

Koiran kaularangan alue on herkkä, eikä koiran keho ole rakentunut niin että kestäisi sille alueelle kohdistuvaa painetta. Kaulan alueella kulkee mm. elimistön tärkeimmät hermot. Kurkun puolella ei ole lihaksia suojaamassa herkkää kurkunpäätä tai ruokatorvea. Kaulan alueella on myös paljon imusolmukkeita jotka vaikuttavat koiran aineenvaihduntaan sekä lymfaattiseen järjestelmään. Kuristuspannan paine on hyvin kapealla alueella ja näin häiritsee verenkiertoa, imunestekiertoa ja aineenvaihduntaa. Lisäksi kuristuspanta yht'äkkiä voimakkaasti kiristyessään voi aiheuttaa lihaskipuja (mm.selkään sekä niskaan) ja nikamavaurioita. 

          Edellä mainittujen lievempien oireiden lisäksi koiralle voi aiheutua hyvin vakavia vammoja ja kipuja kuristuspannan käyttämisestä, kuten mm. pyörtyminen hapen puutteen takia, kurkunpään alueen luiden murtuminen, selkäydinkanavan puristuminen, josta voi aiheutua osittainen/täydellinen halvaantuminen, äkillinen puristus voi aiheuttaa pään alueen paineen nousun, josta taas voi aiheutua aivo- tai silmävamma.

         Kuristuspantaa ei tarvita koulutukseen, eikä sen käyttäminen ole välttämätöntä mistään syystä! Jos koira vetää, on asiaan puututtava koulutuksellisesti eli opettamalla koiralle vetämisen tilalle toisenlainen toiminto.

On olemassa erilaisia rankaisuun tarkoitettuja pantoja, kuten mm.sitruuna-,sähkö- ja piikkipannat. Sitruunapanta on suosittu koulutusväline Suomessakin, mutta järkytyksekseni olen saanut huomata, kuinka käytettyjä ovat myös kaksi muuta välinettä.

          Sitruunapantaa käytetään yleisemmin ei toivottuun-käyttäytymiseen (haukkuminen, ulvominen, tuhoaminen) koiran ollessa yksin kotona. Useimmiten tällainen käytös johtuu eroahdistuksesta, ja edellä mainitut käytökset ovat oireita tästä fysiologisesta reaktiosta, joka johtuu korkeasta stressitilasta. Sitruunapannalla voidaan saada oireet loppumaan, mutta koiran stressiä ja ahdistusta se ei poista. Ongelma on yhä olemassa, kun koiran alkuperäiset oireet on piilotettu, voi koiralle kehittyä erilaisia sijaistoimintoja.
         Sitruunapannan käyttäminen rankaisuna on hankalaa, sillä suihkauksen voiman sääteleminen ei onnistu. Emme voi etukäteen tietää, kenelle suihkaus ei merkitse oikeastaan mitään (koirat jotka haukkuvat säiliön tyhjäksi) ja kuka koira taas säikähtää suihkausta niin, että se aiheuttaa voimakkaan pelkotilan.

Sähköpantaa käytetään useimmiten koirilla, joille halutaan opettaa esimerkiksi tietyn alueen rajat, metsästäskoirilla, jos ne ajavat väärää riistaa sekä haukkuvilla koirilla. Kauko-ohjattavissa sähköpannoissa ihminen tuottaa sähköiskun koiralle pannan välityksellä. Sähköpanta on paitsi erittäin epäeettinen koulutusväline, voi se myös fyysisten vammojen lisäksi aiheuttaa pahoja ja voimakkaita pelkotiloja. Kauko-ohjattavia sähköpantoja ei kuitenkaan ole määrätty laittomiksi välineiksi Suomessa.

Piikkipanta käytetään usein koirilla, jotka vetävät voimakkaasti hihnassa tai joiden hallittavuutta halutaan parantaa sekä koirilla joilla tarkoituksellisesti halutaan nostattaa kierroksia. On kai sanomattakin selvää, että piikkipannan käyttämisestä voi aiheutua koiralle pahoja vammoja, varsinkin kaulan alueelle. Suomessa sallittuja ovat piikkipanta mallit, joiden piikit ovat korkeintaan 8mm pitkiä ja joiden metallikaarien päät ovat pöristettyjä, tappien kaaret ovat sileäpintaisia sekä tylppiä ja joiden vaikutus ei perustu pistovaikutukseen. Suomessa näitä hyväksyttyjä malleja kutsutaan koulutuskaulaimiksi.

Kuonopantaa käytetään useimmiten isoilla, voimakkailla koirilla, jotka vetävät hihnassa. Se on hyvä apuväline oikein käytettynä, mutta väärin käytettynä voi olla koiralle hengenvaarallinen sekä aiheuttaa pahoja niskavammoja. Kuonopantaa käytettäessä koiralla pitäisi olla tavallinen panta/valjaat ja näistä lähtevään hihnaan kiinnitetty lyhyt lenkki joka on kiinni kuonopannassa. Tai sitten kaksi hihnaa, toinen pantaan/valjaisiin ja toinen kuonopantaan. Koiraa talutetaan tavalliseen kaulapantaan kiinni olevasta hihnasta ja vetotilanteessa koiran pää käännetään taluttajan suuntaan kuonopantaan kiinnitetyllä hihnalla. Kääntäminen tulee aina suorittaa hallitusti!
           Kuonopannan käyttäminen esimerkiksi fleksin tai muun pitkän hihnan kanssa voi olla hengenvaarallista. Pitkä hihna mahdollistaa äkkipikaiset nykäykset, jotka altistavat koiran niskavammoille. Kuonopanta ei saa oll pysyvä ratkaisu vetämisen estämiseen ja jos kyseinen väline otetaan käyttöön, on se opetettava koiralle mukavaksi asiaksi.

Hyvin istuvat reaktiovaljaat, joissa on kiinnitys hihnalle sekä selässä että rinnassa, ovat turvallinen ja tehokas apuväline hihnakävelyn kouluttamisessa sekä ohitustilanteiden harjoittelussa. Reaktiovaljaillakin voidaan saada aikaan lihas- ja jännevammoja, mikäli ne ovat huonosti istuvat tai väärän malliset.

Rankaisuista ja niihin perustuvista koulutustavoista olen kirjoittanut aiemminkin, mutta vielä sananen kolinapurkin käyttämisestä. Rankaisu ei ikinä kerro koiralle mitä sen tulisi tehdä, sen käyttäminen synnyttää koirassa pelkoa sekä voimakkaammillaan aggressiota. Stressitasot nousevat ja näin koiran oppiminen vaikeutuu (vain rento eläin voi oppia!), rankaisun ajoittaminen oikea-aikaiseksi on todella haastavaa; rankaisun lopettaminen vahvistaa koiran sillä hetkellä tapahtuvaa käytöstä, mieti siis mitä oikeastaan vahvistat!

           Kolinapurkin ”voima” perustuu nimenomaan pelkoon: heitetään purkki, koira säikähtää ja lopettaa sen hetkisen toimintansa. Näin ollen lisäämme koiran maailmaan uhkan, joka on läsnä aina, kun purkin heittämiseen liittyvät tekijät ovat läsnä. Osa koirista voi säikähtää purkkia niin etteivät ne enää toista käytöstä, osalle taas vanhat ei-toivotut tavat palaavat, kun uhka poistuu. Kolinapurkilla saadaan varmasti tehokkaasti katkaistua esimerkiksi haukkuminen, mutta käytöksen syytä se ei poista. Yleensä ohitustilanteissa rähjäävät koirat ovat pelokkaita tai epävarmoja toisia koiria kohtaan ja jos tällaiselle koiralle heitetään tölkkiä, eivät pelko ja epävarmuus ainankaan pienene tai poistu. Siellä missä ovat koiran silmät, on sen ajatuskin. Jos siis useita kertoja haukkuvalle koiralle heitetään tölkki toisen koiran ohittaessa sitä, alkaa koira mieltämään vastaantulevan koiran pelon aiheuttajaksi.

Mikään apuväline ei itsessään kerro tai opeta koiralle, miten sen tulisi toimia vaan kaikki halutut käytökset tulee opettaa koiralle erikseen. Positiiviseen vahvistamiseen perustuva koulutus on tehokasta, tällä hetkellä se on ainoa tiedossa oleva tapa saada aikaan luotettavia käytöksiä. Välineet joita voidaan yleisesti suositella koiralle ovat hyvin istuvat valjaat tai kahden niskanikaman yli menevä panta, turvallinen hihna, naksutin sekä namit.

         Namit eivät paina tai vie tilaa taskussa paljoakaan, paljon vähemmän kuin vaikkapa purkit. Namien käyttämiseen liittyy muitakin etuja: pystyt muuttamaan koiran tunnetilaa sille epämukavissa tilanteissa parempaan suuntaan sekä saat vahvistettua koiralle haluttua käytöstä ei-toivotuissa tilanteissa.

© kuva www.SoMuchPETentia.com

Lähteet: PETA