Hevosen käyttäytymiselle ja sen
muutoksille on aina jokin syy. Yleisimpiä syitä ongelmakäytöksien
takana ovat apujen ja pyyntöjen epäloogisuus (hevonen ei ymmärrä
mitä siltä halutaan), sopimattomat elinolot, oppiminen (käytöksen
kannattavuus) sekä kipu. Kipu on usein syynä myös nopeasti
muuttuneen käytöksen takana. Akuutit kiputilat ovat helpommin
havaittavissa, kuten ontumat tai ähky. Mahdollisuuksien mukaan
hevonen saaliseläimenä kuitenkin pyrkii peittämään kipuaan, jolloin paitsi
kivun havaitseminen myös paikantaminen vaikeutuu. Kipu esiintyy
hyvinkin eri tavoin eri hevosilla, siksi jokaisen hevosenomistajan
tulisi tarkkailla ja tutustua omaan hevoseensa, jotta tietäisi mikä
on juuri kyseiselle yksilölle tavanomaista käyttäytymistä.
Terve hevonen
Terve hevonen näyttää
ulospäin pirteältä ja valppaalta. Sen karva on sileä, kiiltävä
ja eloisa. Kylkiluut eivät näy ulospäin, mutta tuntuvat kädellä
siveltäessä. Silmät ovat kirkkaat ja siistit, katse on avoin ja
eloisa. Korvien tulisi liikkua ja olla valppaat, hitaasti liikkuvat
tai roikkuvat korvat eivät ole terveen hevosen merkkejä.
Sieraimissa ei kuuluisi olla eritteitä, tosin pieni määrä
vetistä, kirkasta nestettä ei ole vaarallista. Terve
limakalvo on kiiltävä, kostea, liukas ja väriltään
vaaleanpunainen. Hevosen normaali ruumiinlämpö on n.37-38 astetta.
Jos haluat saada selville hevosesi tavanomaisen ruumiinlämmön,
mittaa se muutamana päivänä suunnilleen samaan aikaan
vuorokaudesta.
Miten kipua voi havaita?
Hevosen kipuun viittaavia
oireita:
-ontuminen
-jäykkyys
-vinous
-kompurointi
-ruoka- ja juomahaluttomuus
(tai voimaks lisääntynyt ruoka-&juomahalu)
-äkillinen laihtuminen ja
kuivuminen
-vatsavaivat
-huono karva
Kipuun liittyviä
käytösmuutoksia:
-aggressiivisuus
-pelot ja pakoreaktiot
-haluttomuus liikkumiseen
-”huonot” tavat;
hampaiden narskuttelu, imppaus, kutominen yms
-sulkeutuminen
Yläpuolella listoissa näet
muutamia esimerkkejä siitä, mitä kipu voi hevosessa aiheuttaa ja
miten hevonen voi sitä ilmentää. Useat kyseisistä käytösmalleista
löytyvät myös käytöshäiriöiden kuvauksista ja siksi onkin
tärkeää kartoittaa hevosen terveydentila ennen kuin mahdollinen
koulutus aloitetaan. Ennen käytöksen syyn selvittämistä ei
ongelmaa saada kokonaisuudessaan ratkaistua. Kipujen paikantaminen ei
ole aina helppoa juuri niiden monimuotoisuuden vuoksi. Joskus voi
käydä niinkin, että primäärikipu esimerkiksi selkä,
aiheuttaa sekundäärikivun eli ontumisen, mikä taas aiheuttaa lisää
liitännäiskipuja ja oravanpyörä on valmis. Kroonistuneet kivut
ovat usein vaikempia havaita, koska ne ovat voineet olla osa hevosen
elämää jo hyvinkin pitkään. Terveyden eri osa-alueet voivat
limittyä keskeneen, jolloin esimerkiksi pitkittynyt stressi voi
aiheuttaa fyysisiä terveyshaittoja.
Kipu ei aina unohdu
Sairaan tai muuten kipeän
hevosen normaali liikuttaminen ja kouluttaminen ei ole järkevää.
Jos kipu on jatkuvaa hevonen voi oppia yhdistämään tuntemuksensa
erilaisiin, sillä hetkellä läsnäoleviin asioihin. Hevoset voivat
myös oppia erittäin tehokkaita keinoja vapautua kipua tuottavista
tilanteista ja tehtävistä. Jos näiden käytöksien ei huomata
johtuvan kivusta, voidaan hevonen määritellä huonosti
käyttäytyväksi tai ilkeäksi, jolloin tilanne harvoin ratkeaa
käyttämällä lisää voimaa tai pakotteita. On toki totta, että
hevonen voi ”nöyrtyä” (lue: alistua kohtaloonsa), mutta
useimmiten näissä tilanteissa ihmisen käyttämät avut aiheuttavat
enemmän epämiellyttävyyttä tai pelkoa, kuin kipua tuottava
tehtävä, jolloin hevonen valitsee ”tottelemisen”, jolla tilanne
helpottuu sen kannalta edes vähän.
Joskus hevosten kanssa
ollaan tilanteissa, joissa sillä ei ole enää kipuja, mutta se on
yhdistänyt epämiellyttävän olonsa tiettyyn tilanteeseen tai
liikkeeseen. Tilanne voi laukaista hevosessa stressin, mikä johtaa
jännittymiseen tai muuhun opittuun, ei-toivottuun käyttäytymiseen,
jolla hevonen pyrkii poistumaan tilanteesta. Hevonen ikään kuin
olettaa tilanteen tai liikkeen tuntuvan edelleen kivuliaalta, vaikka
tosiasiassa näin ei olisi. Näiden tilanteiden korjaaminen
koulutuksellisesti on tietysti työlästä ja siksi näiden
mielleyhtymien syntymättömyys olisi parempi vaihtehto. Vanhan
korjaaminen on aina hitaampaa kuin uuden opettaminen.
Kuinka sitten voi
selvittää, sattuuko hevosta edelleen vai onko kyseessä
ns.kipumuisti? Asia on helppo selvittää porkkanan (eli siis
ruokapalkinnon) avulla; jos hevosta palkataan muutamia kertoja
oikeasta toiminnasta ja se lähtee toistamaan käytöstä, ei
kyseessä enää ole aktiivinen kipu. Jos hevonen ei porkkanankaan
toivossa yritä toistaa käytöstä, on hevonen mitä luultavammin
yhä kipeä.
Hevosen
ollessa sairas, ota aina yhteyttä eläinlääkäriin. Erityisesti
akuutit kiputilat ja sairaudet tulee hoitaa mahdollisimman pian eläinlääkärin toimesta. Tärkeintä on oppia huomaamaan muutokset
oman hevosensa käyttäytymisessä ja hyödyntää näitä asioita
hevosensa tarkkailussa.
Lähteet:
Kentucky Equine Research Research