Oliko ennen kaikki paremmin?

Innostuksen kirjoittamiseen sain selailtuani facebookin keskustelua siitä, miten nykyinen koulutus ”trendi” eli palkitseminen aiheuttaa sen, että koirat käyttäytyvät kuin villieläimet. Ennen ei ongelmia ollut, kun koiraa vielä sai kouluttaa niin kuin koiraa. Onko vika koulutusmetodeissa vai jossain ihan muussa?

Itsekin ongelmakoirakouluttajana saan entistä enemmän avun pyyntöjä koiranomistajilta, jotka haluavat ja tarvitsevat apua koiransa haastavan käytöksen kanssa. Toisin kuin ehkä keskustelussa mukana olleet ihmiset, minä toisaalta näen tämän hyvinkin positiivisena asiana. Ihmisillä on selkeästi entistä enemmän halua ymmärtää koiriaan sekä oppia kouluttamaan ja auttamaan niitä. Hyvä te!

Siihen onko koirilla nykypäivänä entistä enemmän käytösongelmia, en osaa antaa absoluuttista vastausta. Onkohan aiheesta tehty tutkimuksia? Saa vinkata! Muuttuva yhteiskunta, ihmisten muuttuvat asenteet eläimiä kohtaan, kasvatus sekä jalostus ja toisaalta koirien entistä suurempi rooli koti- ja harrastekoirina, ovat varmasti kaikki osaltaan vaikuttammassa siihen, millaisia käytöksiä koirilla esiintyy. Toisaalta tänä päivänä uskalletaan myös tuoda asioita enemmän julki, eikä jäädä painimaan ohitusongelmien, pelkojen tai ylikierroksilla käymisen kanssa yksin. Uskalletaan kysyä apua ja sanoa, etten tiedä mitä tehdä. Ja se jos mikä vaatii rohkeutta.

Se että koirien annetaan oppia oppimaan, oivaltaa asioita tai vaikuttaa omaan käsittelyynsä ei mielestäni aiheutet"ongelma" koiria. Se millä aiheutetaan ”ongelma” koiria on epäjohdonmukainen käsittely, rankaisut ja rajattomuus. Palkitseminen itsessään ei tee koirista purijoita; se että koiraa motivoidaan ohjautumaan toivottuihin käytöksiin ei merkitse sitä, että koira saisi tehdä mitä tahansa. Tähän kohtaan tulee iso ei. Niin lasten kuin eläintenkin koulutuksessa rajat ovat rakkautta. Kun koira tietää, miten sen toivotaan käyttäytyvän, se pitää mielellään opituista käytöksistä kiinni, lajina koirat rakastavat rutiineja. Se miten ne rajat koulutetaan on iso merkitys. Tekeekö koira käytöksiä siksi, että se pelkää tai välttää rankaisua vai siksi, että mielestämme oikein toiminen on sille super kannattavaa?

Tuntuu, että asiassa kuin asiassa mennään tänä päivänä ääripäästä toiseen. Ei tarvitse rankaista tai säikäyttää koiraa, opettaakseen sillle Ei-sanalle merkityksen tai esimerkiksi luopumiskäytöksen. Toisaalta myöskään keskeytyskäytöksiä ei tulisi myöskään pelätä. Tottakai koiran elämässä tulee tilanteita, jolloin joudumme pyytämään sitä lopettamaan, joko sen oman tai muiden turvallisuuden tai tilanteen vuoksi. Mutta keskeytysvihjeeseen ei koskaan yhdistetä fyysistä tai henkistä pakotetta. Meistä pieneltä tuntuva hetki, jolloin koiraa rangaistaan voi olla mitätön, mutta koiralle se voi aiheuttaa paljonkin ahdistusta, kipua ja ongelmia tulevaisuudessa. Pakote perustuu aina pelon aiheuttamiseen, vaikka kyse olisi siitä kuuluisasta viidestä sekunnista.

Se mitä kouluttajana haluaisin nähdä entistä enemmän, olisi ihmisten halu paneutua koirien sielun elämään. Mikä ja minkälainen koira on eläimenä, miten se oppii, mitkä asiat vaikuttavat sen käytökseen, oppia tulkitsemaan sen elekieltä ja ymmärtämään toimintamme seurauksia. Nykymaailman trendi ”pikaruokamaailma” ei toimi koirien kanssa. Koulutus vie aikaa ja vaatii työtä. Koira oppii koko ajan koulutimme me sitä tai emme.

Se että syytetään koirien inhimmillistämisestä tai paapomisesta ei poista sitä faktaa, että koirat ovat ajattelevia ja tuntevia eläimiä, siinä missä ihminenkin. Ne pelkäävät, iloitsevat, ajattelavat ja välittävät. Inhimmillistämistä on se, että kuvitellaan koiran itse tietävän, miten ihmisten maailmassa tulisi elää; että se ymmärtäisiä meidän maailman lait ja normit. Yhteiskuntamme on vaatimuksineen monilta osin hyvin vastakkainen koiran lajityypillisyyden kanssa. Siksi meidän tehtävämme on kouluttaa koiralle halutut ja toivotut käytökset niin, että sen on mahdollisimman helppoa, kannattavaa ja turvallista elää ihmisten yhteiskunnassa.