Juoksuttaminen
on hevosharrastajille tuttua puuhaa. Jokainen on varmasti ainankin
nähnyt liinan päässä juoksevia hevosia, usein erilaisilla
apuohjilla varustettuina. Nuoria hevosia juoksutetaan ennen
ratsastusta, pidempään levossa olleilta hevosilta juoksutetaan
energiaa pois, osa hevosista halutaan saada käyttämään itseään
tehokkaammin ja toisinaan hevosten taas annetaan irrotella
irtojuoksutuksessa. Pitääkö juoksuttamisen sitten kuulua hevosen liikuntaan? Mitä hyötyä juoksuttamisesta on? Entä mitä
hevonen oppii?
On
olemassa hyviäkin tapoja juoksuttaa hevosta; tapoja joissa
juokseminen ei ole pakoreaktion aiheuttamaa. Näitä tapoja yhdistää
hevosen hallittu ja rento liikkuminen, jolloin voidaan harjoitella
esimerkiksi siirtymisiä suorallakin uralla. Valitettavan usein
juoksutus on kuitenkin sanan varsinaisessa merkityksessä pelkkää
juoksemista. Hevonen juoksee kymmeniä, ellei jopa satoja, ympyröitä
kiihtyneenä ja niin sanotusti”pää viidentenä jalkana”.
Tietysti haittoja lisäävät vielä erilaiset apuohjat ja
juoksutussysteemit, jotka eivät ainankaan tutkimusten mukaan kehitä
hevosen liikkumista tai lihaksistoa oikeaan suuntaan- päinvastoin.
Usein ”oikeinpäin” liikkumisen sijasta apuohjia käytettäessä
hevonen pyrkii välttelemään epämiellyttävää ja epävakaata
tuntumaa, jolloin hevonen oppii yleensä a)pitämään päätään
staattisesti paikallaan tai b)painamaan kuolaimelle. .
Ympyrällä
kovaa juoksemisesta aiheutuu valtavaa rasitusta hevosen jaloille ja
eläinlääkäreiden mielestä tällainen liikunta voikin aiheuttaa
hevosille mm.kroonisia nivelrikkomuutoksia sekä pahentaa erilaisia
ontumia. Fyysisen terveyden lisäksi on tietysti otettava huomioon
myös hevosen psyykkinen puoli: mitä hevonen oppii? Kouluttajien
ärsyyntymiseen asti käytössä oleva lause ”sitä saa mitä
vahvistaa”, pätee tässäkin. Mitä enemmän hevonen jotakin
käytöstä toistaa, sitä enemmän se sitä tarjoaa. Haluatko siis
varmasti harjoitella ja vahvistaa hevosesi pakoreaktiota? Vaikka
joisssakin asia yhteyksissä olisikin kätevää saada kytkettyä
hevosen oppiminen pois päältä, totuus kuitenkin on, että hevonen oppii aina ja koko ajan. Siksi myös negatiiviset käytökset pääsevät vahvistumaan. Turvallisuuden kannalta ei ole kovinkaan toivottavaa,
että hevonen oppii yhdistämään kiihtyneen mielentilan ja
liikkumisen ihmisen kanssa. Jos hevosen ratsastaminen vaatii ensin
15 minuutin väsytyksen liinassa, kannattaa miettiä, onko
koulutuksessa onnistuttu halutulla tavalla ja eteneekö koulutus
toivotusti.
Pakoeläimenä
juokseminen ja riehuminen ovat hevoselle itseään vahvistavia
käytöksiä, jotka siis vahvistuvat aina hevosen niitä tehdessä.
Se että hevonen laukkaa kovaa ja pukittelee villisti maneesissa, ei
aina kerro siitä, että hevonen on intoa täynnä ja se pitää
hauskaa. Usein irtojuoksutuksessa hevosta ihmisen näkökulmasta
leikkisästi jahdataan juoksemaan, mikä voi hevosesta oikeasti
tuntua uhkaavalta, pakoa vaativalta tilanteelta. Tällöin hevonen
vain pyrkii juoksemaan ihmistä karkuun, siksi onkin tärkeää
tarkkailla hevosta, pitääkö se jostakin asiasta oikeasti? Koska
hevonen yhdistää opitut tunnetilat paikkoihin, voi hevosen
käytöksessä ratsain esiintyä enemmän mm.säikkymistä,
sivuttaishyppyjä ja muita äkillisiä liikkeitä, niissä paikoissa,
joissa sitä on paljon juoksutettu.
Paras
vaihtoehto tietysti olisi, jos hevosen elinolosuhteet sallisivat sen
ylläpitää liikunnan tarvettaan liikkumalla vapaasti. Koska kuitenkin vain
harvoilla on mahdollisuus tarjota oikeasti niin isot
laitumet hevosten ympäri vuotiseen käyttöön, on meidän
keksittävä muita keinoja saada ne käyttämään energiaansa
hyödyllisesti ja ennen kaikkea turvallisesti. Hevosten kanssa
voidaan kuitenkin harrastaa paljon muutakin; kouluttaa hyödyllisiä
taitoja (esim.rauhoittumista ja paikallaan oloa), jumpata
maastakäsin, ohjasajaa tai keksiä ja kouluttaa erilaisia
yhteistyötä ja suhdetta parantavia hauskoja temppuja.
Turvallisia
hetkiä hevosten kanssa!