Juokse sinä humma...

Juoksuttaminen on hevosharrastajille tuttua puuhaa. Jokainen on varmasti ainankin nähnyt liinan päässä juoksevia hevosia, usein erilaisilla apuohjilla varustettuina. Nuoria hevosia juoksutetaan ennen ratsastusta, pidempään levossa olleilta hevosilta juoksutetaan energiaa pois, osa hevosista halutaan saada käyttämään itseään tehokkaammin ja toisinaan hevosten taas annetaan irrotella irtojuoksutuksessa. Pitääkö juoksuttamisen sitten kuulua hevosen liikuntaan? Mitä hyötyä juoksuttamisesta on? Entä mitä hevonen oppii?

On olemassa hyviäkin tapoja juoksuttaa hevosta; tapoja joissa juokseminen ei ole pakoreaktion aiheuttamaa. Näitä tapoja yhdistää hevosen hallittu ja rento liikkuminen, jolloin voidaan harjoitella esimerkiksi siirtymisiä suorallakin uralla. Valitettavan usein juoksutus on kuitenkin sanan varsinaisessa merkityksessä pelkkää juoksemista. Hevonen juoksee kymmeniä, ellei jopa satoja, ympyröitä kiihtyneenä ja niin sanotusti”pää viidentenä jalkana”. Tietysti haittoja lisäävät vielä erilaiset apuohjat ja juoksutussysteemit, jotka eivät ainankaan tutkimusten mukaan kehitä hevosen liikkumista tai lihaksistoa oikeaan suuntaan- päinvastoin. Usein ”oikeinpäin” liikkumisen sijasta apuohjia käytettäessä hevonen pyrkii välttelemään epämiellyttävää ja epävakaata tuntumaa, jolloin hevonen oppii yleensä a)pitämään päätään staattisesti paikallaan tai b)painamaan kuolaimelle. .

Ympyrällä kovaa juoksemisesta aiheutuu valtavaa rasitusta hevosen jaloille ja eläinlääkäreiden mielestä tällainen liikunta voikin aiheuttaa hevosille mm.kroonisia nivelrikkomuutoksia sekä pahentaa erilaisia ontumia. Fyysisen terveyden lisäksi on tietysti otettava huomioon myös hevosen psyykkinen puoli: mitä hevonen oppii? Kouluttajien ärsyyntymiseen asti käytössä oleva lause ”sitä saa mitä vahvistaa”, pätee tässäkin. Mitä enemmän hevonen jotakin käytöstä toistaa, sitä enemmän se sitä tarjoaa. Haluatko siis varmasti harjoitella ja vahvistaa hevosesi pakoreaktiota? Vaikka joisssakin asia yhteyksissä olisikin kätevää saada kytkettyä hevosen oppiminen pois päältä, totuus kuitenkin on, että hevonen oppii aina ja koko ajan. Siksi myös negatiiviset käytökset pääsevät vahvistumaan. Turvallisuuden kannalta ei ole kovinkaan toivottavaa, että hevonen oppii yhdistämään kiihtyneen mielentilan ja liikkumisen ihmisen kanssa. Jos hevosen ratsastaminen vaatii ensin 15 minuutin väsytyksen liinassa, kannattaa miettiä, onko koulutuksessa onnistuttu halutulla tavalla ja eteneekö koulutus toivotusti.

Pakoeläimenä juokseminen ja riehuminen ovat hevoselle itseään vahvistavia käytöksiä, jotka siis vahvistuvat aina hevosen niitä tehdessä. Se että hevonen laukkaa kovaa ja pukittelee villisti maneesissa, ei aina kerro siitä, että hevonen on intoa täynnä ja se pitää hauskaa. Usein irtojuoksutuksessa hevosta ihmisen näkökulmasta leikkisästi jahdataan juoksemaan, mikä voi hevosesta oikeasti tuntua uhkaavalta, pakoa vaativalta tilanteelta. Tällöin hevonen vain pyrkii juoksemaan ihmistä karkuun, siksi onkin tärkeää tarkkailla hevosta, pitääkö se jostakin asiasta oikeasti? Koska hevonen yhdistää opitut tunnetilat paikkoihin, voi hevosen käytöksessä ratsain esiintyä enemmän mm.säikkymistä, sivuttaishyppyjä ja muita äkillisiä liikkeitä, niissä paikoissa, joissa sitä on paljon juoksutettu.

Paras vaihtoehto tietysti olisi, jos hevosen elinolosuhteet sallisivat sen ylläpitää liikunnan tarvettaan liikkumalla vapaasti. Koska kuitenkin vain harvoilla on  mahdollisuus tarjota oikeasti niin isot laitumet hevosten ympäri vuotiseen käyttöön, on meidän keksittävä muita keinoja saada ne käyttämään energiaansa hyödyllisesti ja ennen kaikkea turvallisesti. Hevosten kanssa voidaan kuitenkin harrastaa paljon muutakin; kouluttaa hyödyllisiä taitoja (esim.rauhoittumista ja paikallaan oloa), jumpata maastakäsin, ohjasajaa tai keksiä ja kouluttaa erilaisia yhteistyötä ja suhdetta parantavia hauskoja temppuja. 

Turvallisia hetkiä hevosten kanssa!