Paljonko painoa?

Kuolaintuntumalla tarkoitetaan jatkuvaa pehmeää, tasaista ja kevyttä kosketusta hevosen suuhun, jolloin ohjaan ei jää löysää tilaa, mutta suuhun ei kohdistu vetoa. Ohja kulkee suoraan kuolaimesta ratsastajan käteen ja se on samanlainen sekä oikealle että vasemmalle.Tuntuma on ikäänkuin kontaktin ottamista ratsastajan käden ja hevosen suun  välillä. 

         Paljonko sitten on hyvän tuntuman paino;  kahvipaketti, muutama kilo? Jo parinsadan gramman paino suuhun on paljon,  hyvän tuntuman paino on vain ohjien verran, tunnet että joku on vastassa toisessa päässä, mutta kevyt kontaktin omainen olotila säilyy. Jos hevosta jatkuvasti  ratsastetaan vahvasti kädellä, kuolain painaa  hevosta, jolloin voidaan aiheuttaa pysyviä muutoksia ja vaurioita hevosen suuhun, leukaluihin sekä niskaan.

Perustuntumalla kulkeminen tulee opettaa hevoselle niin, että hevonen tottuu pieneen paineeseen suussaan, samalla tavoin kuin vaikkapa satulaan selässään. Hevosen tulee pystyä kulkemaan luottavaisena, rentona ja tyytyväisenä tuntumalla. Perustuntuman ei pidä merkitä hevoselle mitään, se on vain tapa liikkua ja työskennellä. Tuntuman ottamisen ei tulisi aiheuttaa hevosessa negatiivista reaktiota, kuten alta juoksemista tai vastustelua. Opettamalla perustuntuman merkityksen, siitä tulee hevoselle kiva ja kannattava tapa liikkua. Jos hevonen taas oppii yhdistämään ohjien ottamisen tuntumalle vaikkapa aina merkkinä kuolaimen alle painumisena, tällöin hevosen muunlainen ratsastaminen, esimerkiksi eteen-alas venyttäminen vaikeutuu huomattavasti. Ratsastajan täytyy tehdä ensin selväksi itselleen ero peruskuolaintuntuman, myötäämisen ja ohjasavun välille ja sitten opettaa nämä asiat hevoselleen.

          Hevosen kulkeminen hyvällä tuntumalla on hevosen auttamista, tuntuma auttaa hevosta säilyttämään tasapainoaan. Hevosen kanssa-kirjassa oli loistava esimerkki tasapainon säilyttämiseen: kokeile seisoa yhdellä jalalla, melko pian joudut ottamaan muuta kehoasi tasapainottamaan asentoasi. Jos taas seisoessasi yhdellä jalalla painat sormesi kevyesti tuolin selkänojaan, pystyt säilyttämään saman asennon huomattavasti pidempään vakaammin. Tuntumassa on kyse samasta ilmiöstä. Jos ratsastaja pitää liian vahvaa tuntumaa suuhun, voima aiheuttaa hevosessa vastarefleksin eli tasapainon korjausliikkeen, jolloin hevonen painaa kuolainta vastaan entistä suuremmalla voimalla. Hevonen ei voi tälle refleksilleen mitään, sama tapahtuu ihmisessä, kun joku esimerkiksi tönäisee sinua, ennen kuin ehdit tietoisesti reagoida, olet jo toiminut pysyäksesi pystyssä.

Tuntuman tai ohjasapujen tarkoituksena ei ikinä saa olla hevosen lukitseminen tiettyyn asentoon tai pakottaminen. Tällöin hevonen ei opi säilyttämään hyvää asentoa itse eikä se pysty liikkumaan rennosti ja vapaasti. Olisi hyvä kääntää ajatus niinpäin, että tuntuman tehtävä olisikin tukea hevosen omaehtoista tasapainon säilyttämistä, houkutella hevosta oikeaan asentoon ja palkita hevosta. Ratsastajan käsi antaa ikäänkuin raamit hevoselle, joissa se voi kulkea omaehtoisesti rennosti ja pehmeästi. Ohjasavut eivät saa olla jatkuvia, kun hevonen on reagoinut pidätteeseen, myödätään ohjasta ja palautetaan kevyt perustuntuma. 

        Ratsastajan täytyy pystyä mukautumaan sopivasti hevosen pään liikkeisiin kädellään. Käynnissä ja laukassa hevosen pään eeteen-taakse suuntainen liike tasapainottaa liikkumista, näissä askellajeissa on tärkeää, että ratsastajalla on kyky säilyttää tuntuma tasaisena, samalla joustaen ja liikettä myötäillen. Ravissa hevosen pää ei juurikaan liiku, joten siinä ratsastajan käden tulee taas pysyä vakaana ja tasaisena paikallaan. Kun hevonen on oppinut kulkemaan tuntumalla, seuraamaan kuolainta ja ratsastaja kykenee säilyttämään pehmeyden ja tasaisuuden kädessään, voidaan hevosta ratsastaa eri pituisilla ohjasmitoilla säilyttäen samalla kuitenkin samanlainen kuolaintuntuma.

                                                                     Vertailukuva.

Lähteet:

tasapaino esimerkit Tuire Kaimio-Hevosen kanssa
kuvat sustainabledressage.net

Neue Schule kuolaimet

Kuulun niihin ratsastajiin, joiden kaapista ei löydy kymmeniä erilaisia kuolaimia, erilaisilla vahvuuksilla, vivuilla ja varsilla. Tällä hetkellä itseasiassa minulta taitaa löytyä neljät kuolaimet varastosta. Kuten muissakin varusteissa, myös kuolaimissa löydettyäni sen hyvän ja sopivan vaihtoehdon, pysyttelen mielelläni samassa mahdollisimman pitkään.

         Romeon kanssa meille tuli eteen uuden kuolaimen löytäminen ja heti ajatuksena oli tietysti löytää mahdollisimman hyvä kuolain. En usko, että kuolain voi ikinä korvata hyvää ja oikeaoppista ratsastusta, mutta onhan sillä kuolaimella todella iso vaikutus hevoseen; sen täytyy olla sopiva ja tuntua miellyttävältä hevosesta, jotta hevonen voi toimia hyvin. Aivan samalla tavoin, kuin vaikkapa satulan täytyy olla hyvin istuva. Varusteiden sopivuus on asia josta en suostu tinkimään.

Mielipiteitä kuolaimista on varmasti yhtä monia, kuin on niiden käyttäjiäkin. Kuolaimen toimivuuteen vaikuttaa tietenkin paitsi ratsastajan taito ja taso (käsien hallinta yms.), myös hevosen suun rakenne ja mittasuhteet. Hevonen on hyvä tässäkin asiassa kertomaan, mikä sille sopii. Parhaita vaihtoehtoja hevoselle varmasti olisivat kuolaimettomat vaihtoehdot, mutta niihinkin liittyy ongelmia. Hyvä, sopiva kuolain oikein käytettynä on myös hyvä vaihtoehto.

        Turpahihnasta riittäisi juttua omaankin tekstiin, mutta yleisesti voidaan todeta, että liian kireä turpahihna heikentää hevosen suun terveyttä. Jos turpahihnaa käytetään, tulisi sen aina olla mahdollisimman löysällä, eli lähinnä vain kiinni. Alaturpahihna on kovin hyödytön ja varsinkin kireällä kyseenalainen apuväline.

Hakusessa oli siis pehmeä, keveä ja ohut kuolain, joka olisi hevoselle miellyttävä.

Tätä kautta sainkin mahdollisuuden tutustua Neue Schule merkkisiin kuolaimiin, saimme näitä sovitettaviksi kaksin kappalein. Ns kuolaimet ovat tehty hevosia varten suunnitellusta metallista, Salox Gold:ista. Tämä kyseinen materiaali on siitä ainutlaatuinen, että se on ns.”hetilämmin” metalli, se tasapainottuu nopeasti veren lämpötilaan ja tuntuu näin miellyttävämmältä hevosen suussa. Kuolaimissa on uusi innovatiivinen muotoilu ja se on myös materiaaliltaan pehmeämpää metallia kuin muut kuolain materiaalit. Kuolaimen suunnittelussa on käytetty apuna mm.tietokone simulaatioita.

 Minulla oli kokeiltavanani kahdet kuolaimet loosering mallistosta, Tranz-Angled Lozenge kolmipala sekä Demi-Anky nivel.

         Tranz-Angled Lozenge kolmipalan luvataan olevan pehmeä ja lempeä kuolain. Ylipäätään kolmipala kuolaimena on usein pehmeämpi kuin perus nivel. Kolmipala niveltyy kahdesta kohdasta, jolloin kuolain pysyy paremmin kielen päällä ja plussana on myös se että, usein kolmipala asettuu hevosen suuhun enemmän suun muotoja myötäillen.

        Kun hevonen tulee hyvälle tuntumalle, kuolaimen keskiosa ikään kuin rullahtaa alas, keskelle kieltä niin sanottuun ”sweet spot” kohtaan. Tämän pitäisi edesauttaa paremman tuntuman saavuttamisessa. Kuolain on muotoiltu ovaalin muotoiseksi, jolloin kuolain vie vähemmän tilaa kielen ja kitalaen välissä, eikä näin ollen osu niin helposti herkkään kitalakeen. Silti kuolaimen paine jakautuu suussa tasaisesti.

Nivelkuolain muodostuu kahdesta osasta ja se asettuu suussa V-kirjaimen muotoon. Matala suisilla hevosilla kuolaimen keskikohta voi helposti nousta liian ylös, jolloin kuolain voi osua kitalakeen ja siten aiheuttaa kipua. Kaarevasti muotoiltu nivelkuolain ei nouse niin ylös, joten nivelkuolainta valitessa on otettava tarkasti huomioon hevosen suun muoto sekä kuolaimen muotoilu.

         Demi-Anky nivelkuolaimessa on kaareva muotoilu, joka auttaa vähentämään pähkinänsärkijä efektiä, jota taas perinteinen suora nivelkuolain aiheuttaa mm. pidättäessä. Kuolain auttaa esimerkiksi jos hevonen on liikaa kädellä ja nojaa kohti ohjaa, tällöin kuolain aiheuttaa pientä painetta hevosen kielessä ja ohjaa hevosta oikeaan suuntaan. Kun hevonen on sopivalla tuntumalla, kuolaimen suuosa muodostaa kanavan kielelle, jolloin hevosen suun ohuempi ja herkempi ulkoreuna saa helpostusta. Tätä kuolainta suositellaan erityisesti niille hevosille, jotka eivät syystä tai toisesta osaa kulkea tasaisella, pehmeällä tuntumalla.

Testattuani molemmat kuolaimet päädyin valitsemaan kolmipalan. Romeo on todella hyvä, rento ja levollinen suustaan ratsastuksen ajan. Se kulkee tyytyväisenä tuntumalla, pehmeästi ja tasaisesti. Huikea ero edelliseen kuolaimeen verrattuna, vaikka senkään kanssa ei mitään ongelmaa ollut.

       Niveltäkin kokeilin kerran ja se oli ihan hyvä, meille ehkä turhan vahva. Romeo ei tullut ihan rennoksi edestä, eikä ihan niin kivasti venyttänyt eteenpäin vaan jäi varsinkin aluksi  lyhyemmäksi kaulastaan kuin tavallisesti. Ei Romeo kuitenkaan huonosti näiden kanssa mennyt, ei vain ollut meille se paras.

Neue Schule kuolaimet ovat olleet Euroopassa käytössä ja pidempään, Suomeen nämä kuolaimet ovat vasta alkaneet hiljalleen rantautumaan. Monet hammaslääkärit suosittelevat näitä kuolaimia ja lisäksi useat kansainväliset ratsastajat ovat päätyneet käyttämään kyseisen sarjan kuolaimia. Meidän ostoslistalle päätyivät noiden kolmipalojen lisäksi ehdottomasti saman sarjan kankikuolaimet!

Lue lisää kuolaimista valmistajan kotisivuilta  

Kuvat ©nsbits.com

Tunne-ehdollistuminen

 Lainaus Tuire Kaimion Hevosen kanssa-kirjasta, ”...jos aivojen hippokampuksessa (oppiminen&muisti), vahvistetaan jotain tiettyä hermorataa ja jos tunteista vastaavassa mantelitumakkeessa on samanaikaisesti vallalla jokin voimakas tunne, vähitellen pelkkä saman hermoradan käyttäminen saa mantelitumakkeen tuottamaan saman tunteen”. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, opittavan asian lisäksi hevosen muistiin tallentuu myös se tunnetila, jossa asia opitaan. Mielentila sekä siihen liittyvät elimistön reaktiot yhdistyvät opittuun ärsykkeeseen. Puhutaan tunne-ehdollistumisesta.

Tunne-ehdollistumista tapahtuu kaikilla eläimillä, ja siksi meidän tehtävänämme onkin huomioida se kouluttaessamme ja toimiessamme niiden kanssa. Rauhallisen, rennon ja aktiivisen eläimen oppiminen on nopeinta. Ei siis ole yhdentekevää, milloin, missä ja miten koulutat hevosellesi uusia asioita.
         Opettaminen kannattaa aloittaa aina siellä, missä hevonen on mahdollisimman rento. Ei ehkä ole järkevä idea viedä hevosta ensimmäistä kertaa halliin ja alkaa opettamaan sille uusia liikkeitä. Ei myöskään ole kannattavaa tehdä uusia ja haastavia asioita hevosella, joka on jännittynyt tai kiihtynyt. Jos hevosella tehdään laukanvaihtoja niin, että se on kiihtynyt tai jännittynyt, jäävät ne tunteet osaksi vaihtoja. Myöhemmin ratsastajan pyytäessä vaihtoa, voi hevonen jännittyä, vaikkei jännittymiselle olisikaan sillä hetkellä mitään syytä. Mutta jos laukanvaihtoja tehtäisiinkin  tyynellä ja aktiivisella hevosella, jäisivät nämä tunteet osaksi liikettä.

Hevonen voi oppia jännittymään tai kiihtymään myös tietyistä merkeistä tai paikoista, kuten pohjeavusta, taputuksesta, äänestä tai vaikka maneesista. Useimmiten ratsastajan tarkoituksena ei tietenkään ole kouluttaa hevosta jännittymään tai hermostumaan tietystä merkistä, mutta niin voi käydä, jos tietty ärsyke ja tunnetila ovat useasti yhteydessä toisiinsa. Tunne-ehdollistumista tapahtuu aina, vaikkemme tietoisesti kouluttaisikaan hevosta ja siksi sen huomioiminen joka päiväisessä käsittelyssä ja työskentelyssä on tärkeää.
        Tämän takia esimerkiksi hevosen lohdutteleminen ei ole hyvä idea. Jos hevoselle useasti sen ollessa pelokas hoetaan ”rauha” tai sitä taputellaan kaulalle, voi hevonen toistojen kautta oppia näiden ärsykkeiden merkitsevän sitä, että nyt kannattaa kiihtyä tai että jotakin pelottavaa on kohta tapahtumassa. Vastaavasti, jos hevoselle opetettaisiin sanaa ”rauha” ja sanaa toistettaisiin sen ollessa levollinen tai liitettäisiin silitteleminen rentoon mielentilaan, voitaisiin näitä merkkejä käyttää hevosen rauhoittamiseen.

Joskus voi törmätä hankaliin tilanteisiin hevosen kanssa, kun muuten rauhallisesti käyttäytyvä hevonen tuntuukin räjähtävän käsiin tietyssä liikkeessä. Hevonen voi myös osoittaa hermostumisen merkkejä kuten hännällä huiskimista tai suun aukomista, esimerkiksi kootuissa askellajeissa tai pohkeenväistöissä. Jos hevonen on oppinut yhdistämään ikävän tunteen tiettyyn liikkeeseen, on helpompaa ja nopeampaa lähteä kouluttamaan toimintoa uudelleen, kuin yrittää muuttaa nykyistä tunnetilaa.

       On ensiarvoisen tärkeää oppia lukemaan omaa hevostaan ja tunnistamaan onko hevonen esimerkiksi rauhallinen vai kiihtynyt, innokas vai pelokas. Positiiviset tunteet vahvistavat oppimista. Hevonen, kuten ihminenkin, oppii yleensä muistamaan nopeasti tilanteet, joista sille on seurannut jotain todella hyvää ja näitä taipumuksia kannattaakin hyödyntää kouluttamisessa.

Lähteet: Tuire Kaimio-Hevosen kanssa

Hyppäisitkö kaivoon?

Tykkään seurata erilaisten valmentajien valmennuksia, mutta täytyy kyllä sanoa, että valmennuksien seuraamisesta menee maku täysin, jos valmentajan vastaus kaikkeen on luokkaa "potkaise, vedä, käske, käytä raippaa", ja tuntuu että ratsastuksen ainoa tavoite kyykyttää hevosta. Olen ehkä vielä kovin sinisilmäinen ihminen, kun joka kerta tuollaisesta tilanteesta kuullessani tai sellaisen nähdessäni toivon, että ratsastaja kieltäytyisi tottelemasta. Kuitenkin kynnys puuttua ja sanoa ”ei, nyt riittää”, on korkea niin ratsastajille kuin sivusta seuraajillekin.

Mikä meihin fiksuihin ihmisiin sitten menee ratsastaessa? Minne katoaa kriittisyys neuvoihin ja oma ajattelu? Tottakai poikkeuksiakin on, koko ajan enemmissä määrin, mutta miksi niin usean on yhä vaikeaa sanoa valmentajalle ei, en aio tehdä niin? Kuitenkin nykyään on paljon eettisesti toimivia (ja tieteellisesti todistettuja) koulutusmenetelmiä, menetelmiä jotka kestävät päivänvalon ja lähemmänkin tarkastelun.

         Hevosten kohtelua ohjaa eläinsuojelulaki sekä -asetus, sitten on kilpailusääntöjä ja lajikohtaisia sääntöjä. Eläinsuojelulaissa sanotaan mm.tarpeettoman kivun ja tuskan tuottamisen eläimelle olevan kiellettyä, eläintä ei saa tarpeettomasti pelotella tai kiihdyttää, eläintä ei saa vahingoittaa tai kohdella väkivaltaisesti, kiellettyä on myös eläimen potkiminen sekä lyöminen kuritus-,koulutus- tai muussa sellaisessa tarkoituksessa eläintä vahingoittavalla välineellä.

         Hyviä sääntöjä ja ohjeita on paljon, vaikka niiden noudattaminen onkin toisinaan kyseenalaista. Kenen vastuulla on huolehtia siitä, että hevosia kohdeltaisiin niiden mukaan? Ensisijaisesti jokainen on vastuussa tietysti omasta käyttäytymisestään ja toiminnastaan hevosten kanssa, niin ratsailla kuin maastakäsinkin. Ennen kaikkea hevosesta vastuussa on aina hevosen omistaja. On omistajan oikeus sekä velvollisuus puuttua tilanteeseen ja sanoa milloin riittää. Vastuun ulkoistaminen valmentajalle on helppoa, selitteleminen on helppoa, vastuun ottaminen ja tekojen kohtaaminen ei.

Hyvä valmentaja ei käske käyttämään voimaa pakottamaan hevosta, ei pelottele tai käytä muuten kyseenalaisia keinoja. Hyvä valmentaja tarkkailee hevosta, ratsastajaa sekä tilannetta, pystyy perustelemaan ohjeensa (muutenkin kuin kertomalla kuinka hevonen taas näyttää keskisormea), muuttaa tarvittaessa lähestymistapaansa eikä suutu, kun häneltä kysytään miksi. Hyvä valmentaja on valmis keskustelemaan asioista.

       Se että valmentaja käskee potkimaan, riuhtomaan tai käyttämään esimerkiksi raippaa rankaisu mielessä ei oikeuta tekoja tai tee niistä hyväksyttäviä koulutusmetodeja. ”Koska valmentaja käski”, selitys ei ole kovinkaan toimiva, sillä voi tietysti saada itselleen paremmat yöunet, mutta faktoja se ei muuta.

      Hevonen oppii aina, halusimme me tai emme, opetimme me tai emme. Kun siis ratsastat mieti, mitä hevonen oppii nyt? Onko hevosen mielentila kyseiseen tilanteeseen sopiva? Kokeeko hevonen tekemisen miellyttäväksi, haluaako se jatkossakin tehdä tätä? Miten tämä vaikuttaa tulevaisuudessa?

Hevonen ei osaa kettuilla, kostaa tai kiusata, jos hevonen kykenisi sen tason aivotoimintaan, se ei kantaisi meitä selässään ja ottaisi vastaan sitä kohtelua, mitä ne toisinaan osakseen saavat. Kouluttaminen vie aikaa ja vaatii työtä.  Aina ei kannata tehdä niin kuin ne kuuluisat kaikki muut tai mennä sieltä, mistä aita on matalin (ja tie nopein ruseteille), vaan pysähtyä miettimään, tuntuuko jokin asia sinusta oikealta ja onko se hyväksi hevosta kohtaan. Kaivoonkaan ei välttämättä kannata hypätä, vaikka joku käskisikin tai hyppäisi edeltä.

Suomen eläinsuojelulaki
Suomen eläinsuojeluasetus