Tunne-ehdollistuminen

 Lainaus Tuire Kaimion Hevosen kanssa-kirjasta, ”...jos aivojen hippokampuksessa (oppiminen&muisti), vahvistetaan jotain tiettyä hermorataa ja jos tunteista vastaavassa mantelitumakkeessa on samanaikaisesti vallalla jokin voimakas tunne, vähitellen pelkkä saman hermoradan käyttäminen saa mantelitumakkeen tuottamaan saman tunteen”. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, opittavan asian lisäksi hevosen muistiin tallentuu myös se tunnetila, jossa asia opitaan. Mielentila sekä siihen liittyvät elimistön reaktiot yhdistyvät opittuun ärsykkeeseen. Puhutaan tunne-ehdollistumisesta.

Tunne-ehdollistumista tapahtuu kaikilla eläimillä, ja siksi meidän tehtävänämme onkin huomioida se kouluttaessamme ja toimiessamme niiden kanssa. Rauhallisen, rennon ja aktiivisen eläimen oppiminen on nopeinta. Ei siis ole yhdentekevää, milloin, missä ja miten koulutat hevosellesi uusia asioita.
         Opettaminen kannattaa aloittaa aina siellä, missä hevonen on mahdollisimman rento. Ei ehkä ole järkevä idea viedä hevosta ensimmäistä kertaa halliin ja alkaa opettamaan sille uusia liikkeitä. Ei myöskään ole kannattavaa tehdä uusia ja haastavia asioita hevosella, joka on jännittynyt tai kiihtynyt. Jos hevosella tehdään laukanvaihtoja niin, että se on kiihtynyt tai jännittynyt, jäävät ne tunteet osaksi vaihtoja. Myöhemmin ratsastajan pyytäessä vaihtoa, voi hevonen jännittyä, vaikkei jännittymiselle olisikaan sillä hetkellä mitään syytä. Mutta jos laukanvaihtoja tehtäisiinkin  tyynellä ja aktiivisella hevosella, jäisivät nämä tunteet osaksi liikettä.

Hevonen voi oppia jännittymään tai kiihtymään myös tietyistä merkeistä tai paikoista, kuten pohjeavusta, taputuksesta, äänestä tai vaikka maneesista. Useimmiten ratsastajan tarkoituksena ei tietenkään ole kouluttaa hevosta jännittymään tai hermostumaan tietystä merkistä, mutta niin voi käydä, jos tietty ärsyke ja tunnetila ovat useasti yhteydessä toisiinsa. Tunne-ehdollistumista tapahtuu aina, vaikkemme tietoisesti kouluttaisikaan hevosta ja siksi sen huomioiminen joka päiväisessä käsittelyssä ja työskentelyssä on tärkeää.
        Tämän takia esimerkiksi hevosen lohdutteleminen ei ole hyvä idea. Jos hevoselle useasti sen ollessa pelokas hoetaan ”rauha” tai sitä taputellaan kaulalle, voi hevonen toistojen kautta oppia näiden ärsykkeiden merkitsevän sitä, että nyt kannattaa kiihtyä tai että jotakin pelottavaa on kohta tapahtumassa. Vastaavasti, jos hevoselle opetettaisiin sanaa ”rauha” ja sanaa toistettaisiin sen ollessa levollinen tai liitettäisiin silitteleminen rentoon mielentilaan, voitaisiin näitä merkkejä käyttää hevosen rauhoittamiseen.

Joskus voi törmätä hankaliin tilanteisiin hevosen kanssa, kun muuten rauhallisesti käyttäytyvä hevonen tuntuukin räjähtävän käsiin tietyssä liikkeessä. Hevonen voi myös osoittaa hermostumisen merkkejä kuten hännällä huiskimista tai suun aukomista, esimerkiksi kootuissa askellajeissa tai pohkeenväistöissä. Jos hevonen on oppinut yhdistämään ikävän tunteen tiettyyn liikkeeseen, on helpompaa ja nopeampaa lähteä kouluttamaan toimintoa uudelleen, kuin yrittää muuttaa nykyistä tunnetilaa.

       On ensiarvoisen tärkeää oppia lukemaan omaa hevostaan ja tunnistamaan onko hevonen esimerkiksi rauhallinen vai kiihtynyt, innokas vai pelokas. Positiiviset tunteet vahvistavat oppimista. Hevonen, kuten ihminenkin, oppii yleensä muistamaan nopeasti tilanteet, joista sille on seurannut jotain todella hyvää ja näitä taipumuksia kannattaakin hyödyntää kouluttamisessa.

Lähteet: Tuire Kaimio-Hevosen kanssa