Paljonko painoa?

Kuolaintuntumalla tarkoitetaan jatkuvaa pehmeää, tasaista ja kevyttä kosketusta hevosen suuhun, jolloin ohjaan ei jää löysää tilaa, mutta suuhun ei kohdistu vetoa. Ohja kulkee suoraan kuolaimesta ratsastajan käteen ja se on samanlainen sekä oikealle että vasemmalle.Tuntuma on ikäänkuin kontaktin ottamista ratsastajan käden ja hevosen suun  välillä. 

         Paljonko sitten on hyvän tuntuman paino;  kahvipaketti, muutama kilo? Jo parinsadan gramman paino suuhun on paljon,  hyvän tuntuman paino on vain ohjien verran, tunnet että joku on vastassa toisessa päässä, mutta kevyt kontaktin omainen olotila säilyy. Jos hevosta jatkuvasti  ratsastetaan vahvasti kädellä, kuolain painaa  hevosta, jolloin voidaan aiheuttaa pysyviä muutoksia ja vaurioita hevosen suuhun, leukaluihin sekä niskaan.

Perustuntumalla kulkeminen tulee opettaa hevoselle niin, että hevonen tottuu pieneen paineeseen suussaan, samalla tavoin kuin vaikkapa satulaan selässään. Hevosen tulee pystyä kulkemaan luottavaisena, rentona ja tyytyväisenä tuntumalla. Perustuntuman ei pidä merkitä hevoselle mitään, se on vain tapa liikkua ja työskennellä. Tuntuman ottamisen ei tulisi aiheuttaa hevosessa negatiivista reaktiota, kuten alta juoksemista tai vastustelua. Opettamalla perustuntuman merkityksen, siitä tulee hevoselle kiva ja kannattava tapa liikkua. Jos hevonen taas oppii yhdistämään ohjien ottamisen tuntumalle vaikkapa aina merkkinä kuolaimen alle painumisena, tällöin hevosen muunlainen ratsastaminen, esimerkiksi eteen-alas venyttäminen vaikeutuu huomattavasti. Ratsastajan täytyy tehdä ensin selväksi itselleen ero peruskuolaintuntuman, myötäämisen ja ohjasavun välille ja sitten opettaa nämä asiat hevoselleen.

          Hevosen kulkeminen hyvällä tuntumalla on hevosen auttamista, tuntuma auttaa hevosta säilyttämään tasapainoaan. Hevosen kanssa-kirjassa oli loistava esimerkki tasapainon säilyttämiseen: kokeile seisoa yhdellä jalalla, melko pian joudut ottamaan muuta kehoasi tasapainottamaan asentoasi. Jos taas seisoessasi yhdellä jalalla painat sormesi kevyesti tuolin selkänojaan, pystyt säilyttämään saman asennon huomattavasti pidempään vakaammin. Tuntumassa on kyse samasta ilmiöstä. Jos ratsastaja pitää liian vahvaa tuntumaa suuhun, voima aiheuttaa hevosessa vastarefleksin eli tasapainon korjausliikkeen, jolloin hevonen painaa kuolainta vastaan entistä suuremmalla voimalla. Hevonen ei voi tälle refleksilleen mitään, sama tapahtuu ihmisessä, kun joku esimerkiksi tönäisee sinua, ennen kuin ehdit tietoisesti reagoida, olet jo toiminut pysyäksesi pystyssä.

Tuntuman tai ohjasapujen tarkoituksena ei ikinä saa olla hevosen lukitseminen tiettyyn asentoon tai pakottaminen. Tällöin hevonen ei opi säilyttämään hyvää asentoa itse eikä se pysty liikkumaan rennosti ja vapaasti. Olisi hyvä kääntää ajatus niinpäin, että tuntuman tehtävä olisikin tukea hevosen omaehtoista tasapainon säilyttämistä, houkutella hevosta oikeaan asentoon ja palkita hevosta. Ratsastajan käsi antaa ikäänkuin raamit hevoselle, joissa se voi kulkea omaehtoisesti rennosti ja pehmeästi. Ohjasavut eivät saa olla jatkuvia, kun hevonen on reagoinut pidätteeseen, myödätään ohjasta ja palautetaan kevyt perustuntuma. 

        Ratsastajan täytyy pystyä mukautumaan sopivasti hevosen pään liikkeisiin kädellään. Käynnissä ja laukassa hevosen pään eeteen-taakse suuntainen liike tasapainottaa liikkumista, näissä askellajeissa on tärkeää, että ratsastajalla on kyky säilyttää tuntuma tasaisena, samalla joustaen ja liikettä myötäillen. Ravissa hevosen pää ei juurikaan liiku, joten siinä ratsastajan käden tulee taas pysyä vakaana ja tasaisena paikallaan. Kun hevonen on oppinut kulkemaan tuntumalla, seuraamaan kuolainta ja ratsastaja kykenee säilyttämään pehmeyden ja tasaisuuden kädessään, voidaan hevosta ratsastaa eri pituisilla ohjasmitoilla säilyttäen samalla kuitenkin samanlainen kuolaintuntuma.

                                                                     Vertailukuva.

Lähteet:

tasapaino esimerkit Tuire Kaimio-Hevosen kanssa
kuvat sustainabledressage.net