Shopping, again....

Heippa, eilen vietin todella mukavaa päivää Saksan puolella Konstanz:ssa! Lähdin kahden aikaan junalla ja palasin illalla kahdeksan maissa. Sää suosi, lämmintä oli +20 ja neulepaidassa tarkeni paremmin kuin hyvin koko päivän. Tarkoitukseni oli ottaa paljon kuvia, mutta vasta illan hämärtyessä muistin, että niitä kuviakin olisi voinut ottaa.. Mutta tulipahan nautittua täysin rinnoin iltapäivästä:) Ostoksia tein sen verran, että nyt on tosiaan pakko ostaa toinen matkalaukku ennen kuin palaan Suomeen, haha!

Joka sisustuskaupassa oli jo joulu ja kävin niissä fiilistelemässä joulutunnelmaa. Odotan niin kovasti taas joulua, että olisi tehnyt mieli ostaa vaikka mitä ihania koristeita ja valoja, mutta onneksi tyydyin vain katselemiseen, sillä muuten olisi edessä ollut yksityiskoneen osto, että olisin saanut kaikki tavarat kotiin:D Illalla pysähdyin vielä nauttimaan ihanasta juustokakusta, samaisessa kahvilassa, jossa kävin viimekin kerralla. Jos olette matkaamassa joskus Saksaan ja olette "täälläpäin" suosittelen ehdottomasti käymään Konstanz:ssa, se on todella kaunis ja mukava kaupunki.

Mukavaa loppuviikkoa!

Lazy weekend

Olen viettänyt äärimmäisen laiskasti viikonloppua, haha! Nyt kun pomo on kilpailuissa niin minulla ei ole mitään ylimääräisiä tehtäviä, ainoastaan tallityöt ja tietenkin koirista ja talosta huolehtiminen. Aikaa on siis jäänyt rentoutumiseen (=laiskotteluun..), mutta mukavaa on ollut.

Eilen vietin ns. läskeily lauantaita (osa tietääkin, että toisinaan rakastan kotona viettää näitä "läskeily lauantaita"). Päivään kuului siis ihana aamiainen, herkuttelua, Glee:n 4.kauden katsomista (kyllä, olen suuri Glee fani:D), vaahtokylpy ja kynttilöitä ja piiitkä skype tuokio perheen kanssa. Oli kyllä niin ihana ja rentouttava päivä, että tuollaisia viettäisi mielellään useamminkin:)

Tänään olen katsellut lisää tv-sarjoja ja nauttinut rennommasta päivästä. Huomenna on paluu arkeen, joten hyvillä mielin voi vielä ottaa löysemmin.. Nyt kun on tottunut melko raskaisiin ja pitkiin työpäiviin, välillä vapaapäivinä iskee oikein huono omatunto, jos vain on. Mutta nuo päivät, jolloin voi vain rentoutua ja levätä, tekee ihan älyttömän hyvää, sitten taas jaksaa!

Ensi viikolla minulla on luvassa (ehkä), päivä Konstanzissa Saksan puolella. Odotan kovasti, että pääsisin shoppailemaan, sillä viimeeksi siellä käydessäni rakastuin täysin niihin ihaniin sisustuskauppoihin ja haluan nyt käydä sieltä kotiuttamassa joitakin pieniä juttuja.

Viettäkää mukava sunnuntai ilta, xo!

Lovely day!

Meillä on ollut täällä ihan mahtavat säät eilen ja tänään! Aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta ja lämpötila on kivunnut melkein 15-19 asteeseen. Vielä ainankin huominen pitäisi olla näin ihana ja ajattelinkin mennä koirien kanssa tuohon lammelle "ottamaan aurinkoa" ja napostelemaan herkkuja:) Tämäkin päivä on mennyt kyllä herkutellessa, kun minulla oli vapaapäivä. On ollut ihanaa vain rentoutua ja olla. Illalla otin pitkän vaahtokylvyn ja skypetin äidin kanssa ja napostelin hedelmiä, tällaisina päivinä ei voi kuin todeta, että elämä on aika kivaa!

Picspics

Heippa, tänään minulla on ollut aika rento päivä, joten innostuin päivällä tekemään makaroonilaatikkoa! En ole syönyt sitä sen jälkeen, kun lähdin Suomesta, ja ai että kun maistuikin hyvälle pitkästä aikaa:) Myös muut tykkäsivät! Täällä on tänään ollut jonkin tason syysmyrsky, aamulla satoi vettä ja loppupäivän on ollut järkyttävä tuuli, joka on vain iltaa kohti kiihtynyt. Hevosetkin oli tuntia aikaisemmin jo pyytelemässä sisälle.. Toivottavasti huomenna olisi parempi sää! Täällä on päivisin 10-13 astetta lämmintä yleensä ja minulla on jo päällä kaksi paitaa, takki ja toppaliivi, mietin, että mitenköhän meinaan pärjätä Suomessa talvella, haha! Tässä vähän sekailaisesti kuvia matkan varrelta, kun on jäänyt niin paljon laittamatta. Mukavaa tiistai iltaa:)

 

 

 

 

 

Switzerland

Moikkamoi, pitkästä aikaa! Paljon on kerennyt tapahtua sitten viime postauksen.. Olen ollut nyt pari viikkoa Sveitsissä, työskentelen täällä pikkutallilla. Mukavaa on ollut, vaikkakin edelleen estehevosten parissa työskentelen. Koulutallilta vaihdoin pois siksi, kun työhön ei kuulunut ollenkaan ratsastamista tai oikeastaan kauheasti muuta kuin hevosten harjaamista ja varusteiden putsaamista. Joten juttelin johtajan kanssa ja ajattelimme, ettei minun kannata jäädä, jos työ ei vastaa sitä, mitä olen hakenut. Joten Kayan kautta sain työpaikan täältä Sveitsistä ja täällä sitä nyt ollaan!

Olen päässyt täällä tekemään paljon uutta, myös ei hevosiin liittyviä asioita, mm.söin ja tein elämäni ensimmäistä kertaa sushia ja olen ajanut täällä moottoritiellä, enkä aiheuttanut liikenneruuhkaa tai ketjukolaria, haha:D Aika hurjaa kyllä oli, kun porukka paahtaa kolmella kaistalla hirmuista kyytiä ja tosiaan vilkku on hyvin yliarvostettu esimerkiksi ohituksissa.. Oli kyllä hauskaa, kun sai ajaa vähän kovempaa mitä Suomessa! Ja viime tiistaina pääsin käymään Zürichissä, joka oli hirmuisen kaunis kaupunki ja vietimme pomoni kanssa oikein mukavan päivän, lähinnä vain kierrellen kaupunkia ja herkuttelemalla hyvällä ruualla.

Viime torstaina suuntasin Saksan puolelle Kayan tallille viikonlopuksi. Ensin tarkoitukseni oli mennä vain perjantaina, koska Kayalla oli silloin mitallijuhlat, mutta koska siellä oli viikonloppuna myös kilpailut ja Juulilla ja Kayalla tänään lähtö Espanjaan kilpailuihin, niin olinkin sitten torstaista sunnuntaihin siellä auttamassa. Päivät meni hirmu nopeasti ja oli kyllä hirmu mukavaa! Oli kiva nähdä taas tuttuja ja juoruta ja nauraa Juulin ja Lauran kanssa, on taas vatsalihaksia treenattu;)
Perjantaina pääsimme laittautumaan ja juhlimaan ja kävimme jopa clubilla, se on harvinaista herkkua tässä työssä, haha!

Perjantaina jään tänne yksin pitämään paikkaa pystyssä, kun pomoni suuntaa myös Espanjaan seuraamaan, miten Toutou pärjää kisoissa Espanjassa, joten vähän jännittää, ettei mitään tapahdu ja että osaan tehdä kaiken oikein... Onneksi kuitenkin tässä lähellä on ihmisiä, joilta voin tarvittaessa pyytää apua:) On muuten ollut ihana huomata, kuinka monia ihmisiä minun kuulumiset siellä Suomessa kiinnostaa, ja nyt kun en ole blogia nettiyhteyksien takia päässyt päivittelemään, niin on "pommitettu" tekstiviesteillä ja facebookissa, saattee hymyn miun huulille:)

Dinner with friends

Tänään olen viettänyt vapaapäivää, aamupäivä kului pakatessa ja iltapäivällä kävin kuvailemassa Juulin ratsastusta, sekä auttelin hevosten kanssa ja putsasin varusteita. Kun tottuu, että tekee paljon fyysistä työtä, alkaa vapaapäivinä kerääntyä energiaa, niin että sitä on pakko päästä purkamaan, haha:D Pakkaaminen ei ole ollut kovin helppoa, kun tavaraa on kertynyt aivan valtavasti ja kaikki pitäisi saada mahtumaan laukkuihin.. En halua enää matkalaukun, kahden käsitavaralaukun ja käsilaukun lisäksi raahata muovipusseja. Juna lähtee huomenna Ulm:iin kello 11.57 ja perillä minun pitäisi olla puoli kolmen jälkeen.

Illalla lähdimme syömään tyttöporukalla ja hauskaa oli! Ruoka oli aivan taivaallista ja me kaikki taisimme syödä aivan liikaa... Oli hauskaa päästä vähän ulos ja samalla nauraa vedet silmissä toistemme jutuille. Minulla tulee kyllä iso ikävä tätä paikkaa ja ihmisiä, mutta onneksi olen kuulemma aina tervetullut tänne:)

 

 

Tää on rakkautta, hulluutta, draivii, melkein kaiken ton se vaatii!

Onpas taas tekemistä riittänyt! Suunnitelmiinkin kerkesi tulla muutosta, eli en lähtenytkään kilpailuihin hoitamaan, koska muuten tänne tallille ei olisi jäänyt ketään hoitamaan hevosia ja matkaa sinne kilpailuihin olisi ollut suuntaansa yli 12 tuntia, joten onneksi ei tarvinnut lähteä! Toisaalta se tiesi myös sitä, että to-la tein tallit, ratsastukset ja juoksutukset yksin, mutta pääsin ratsastamaan joka päivä neljä hevosta, eli en valita;)

Koska joinain päivinä työ on fyysisesti (ja toisinaan henkisestikkin) aika raskasta, olen tehnyt iPodiin:ni soittolistan, jonka nimi on "tsemppaus", ja siinä on kappaleita, jotka antavat minulle voimaa ja joita kuuntelen myös ennen kilpailuja:D Musiikki toimii, varsinkin silloin, kun olen yksin! Noiden kappaleiden innoittamana, keksin myös postauksen otsikon. Toivon, että kun jos minusta joskus tulee hyvä ratsastaja, voin sanoa, että oikeasti tein töitä sen ja saavutusteni eteen.

Tänään on täällä on ollut todella lämmintä, t-paidassa tarkeni oikein hyvin ja ensi viikoksi onkin luvattu jopa +24 astetta! Huomenna on viimeinen päivä täällä Hirtenhofissa, minulla tulee kyllä ikävä tätä paikkaa, olen viihtynyt paremmin kuin hyvin. Toisaalta odotan innolla, että pääsen taas kunnolla kouluratsastuksen pariin. Toivon, että viihdyn siellä tallilla ja pääsisin ratsastamaan paljon, hehe:) Onneksi Ulm on aika lähellä, joten voimme vapaapäivinä nähdä Juulin kanssa ja kerkesimmekin jo suunnitella päiväreissua Müncheniin. Ja huomenna illalla olemme menossa porukalla syömään ravintolaan, ihanaa päästä vähän ulos.

Perjantai iltana saimme taas treenata vatsalihaksia naurun merkeissä, kun yritimme käydä tankkaamassa auton.. Se ei ollutkaan ihan niin helppoa, kun kuvittelimme ja loppujen lopuksi yhden Audin tankkaamiseen tarvittiin meidät kolme ja viisi saksalaista! Kyllä siinä sai hyvät naurut myös meitä auttaneet ihmisetkin:D Onneksi täällä on paljon avuliaita ihmisiä ja saimme lopulta auton tankattua.

Torstaina sain terveisiä Suomesta, kun Lauran mukana saapui äidin tekemä paketti, johon kuului irtokarkkeja, suomen Cosmo ja ruisleipää! Olikin jo kerennyt tulla kova ikävä noita, varsinkin irtokarkkeja.. Valitettavasti en ole tällä viikolla kerennyt enempää kuvia ottamaan, kun päivät ovat tosiaan olleet niin kiireisiä!

 

xo, Nea

Day off

Moikkamoi! Minulla on ollut aivan todella työntäyteisest kaksi päivää, sillä tein myös maanantaina ja eilen tallityöt yksin ja nyt kaikki 11 hevosta olivat tallissa. Hevosmäärä ei kuulosta paljolta, mutta kun jokainen karsina putsataan kaksi kertaa päivässsä, hevoset ruokitaan, ratsastetaan, juoksutetaan jne. niin se on yllättävän raskasta! Mutta täytyy kyllä sanoa, että mieluummin minä täällä teen 6 päivää viikossa töitä, vaikka onkin välillä rankkaa, kun esimerkiksi siivoan toimistoja Suomessa:D
Tänään sain onneksi vapaapäivän, se tuli tarpeeseen, sillä nukuin tänään kymmeneen! Ensin heräsin aamulla 06.40 miettien, että mitäs sitten.. Mutta sitten pakotin itseni nukkumaan, koska oli vapaapäivä ja onneksi sain unta, koska nyt on paljon virkeämpi olo.

Aamun makoilin sängyssä ja nautin kiireettömyydestä selailemalla sisustusvinkkejä ja -kuvia. Sain järkyttävän sisustus innostuksen viime viikolla, kun Konstanzissa oli niin paljon ihania pieniä sisustusliikkeitä. Puoli 12 oli pakko nousta ylös, kun lähdimme Juulin ja Kayan kanssa syömään mäkkäriin.. Se piristi päivää huomattavasti, koska jääkaapissa minulla on tällä hetkellä jogurtti, 2 suklaavanukasta ja puoli purkkia maitoa,haha. Emme ole tällä viikolla käyneet kaupassa, kun minä lähden groomiksi kilpailuihin huomenna ja tulen takaisin sunnuntaina ja myös Juuli on huomisesta sunnuntaihin kilpailuissa Kayan kanssa. Sitten minulla onkin täällä töitä enää maanantaina ja tiistaina lähden kohti uutta työpaikkaa. Toisaalta on haikea olo, mutta odotan kovasti, että pääsen taas kouluratsastuksen pariin. On ollut mukavaa, kun on ollut kaveri täällä, jonka kanssa on voinut puhua kaikesta ja täällä suurin osa tallilla kävijöistä on meidän kanssa samanikäisiä, joten on ollut enemmän oman ikäistä seuraa, mutta uskon kyllä, että saan taas uusia tuttavuuksia uudestakin paikasta.

Maanantai iltana päätimme Juulin kanssa "leipoa" kakun, kyseessä oli siis sellainen valmiskakku, johon lisätään kermaa ja kananmunia ja paistetaan. Onnistuimme kuitenkin mokamaan ja kakku on varsin... mielenkiintoisen makuinen! Meillä ei myöskään ollut muuta kuin kattila, jossa pystyimme kakun paistamaan ja vahingossa laitoimme mm.päälle tarkoitetun tomusokerin taikinan sekaan. Oli kuitenkin hauskaa, kakun paistuessa Juuli värjäsi hiukseni, oli kivaa viettää iltaa välillä näinkin.

Why?

Minulta on aika paljon kyselty, miksi halusin lähteä ulkomaille hevostöihin ja ajatuksiani lähtemisestä, joten ajattelin kirjoittaa tästä postauksen, niin saan vastattua kaikille samalla kertaa:)

Milloinkohan aloin puhumaan ensimmäisen kerran, että haluan lähteä ulkomaille hevostelemaan? Olin varmaan 14- tai 15-vuotias, kun asian päätin. Lukion ensimmäisen vuoden jälkeen olisin halunnut lähteä, onneksi vanhemmat kuitenkin sanoivat, että ensin on käytävä koulu ja sitten saan lähteä minne haluan, koska jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut todella tyhmää jättää lukio kesken ja toiseksi, olisin ollut kamalan nuori lähtemään yksin. Vuosi sitten syksyllä aloin selailemaan työpaikkoja ja erilaisia vaihtoehtoja ja malttamattomana odotin, että lukio loppuisi, jotta voisin tosissani aloittaa paikan etsinnän!

En ole ikinä päässyt kamalasti matkustelemaan (ulkomaan matkat rajoittuvat Kiinaan, kun olin 5-vuotias ja Viroon..). Olen aina ollut kamalan kiinnostunut eri kulttuureista ja maista, joten hevosten lisäksi houkutti myös tutustuminen uuteen! Aluksi olisin halunnut päästä töihin Englantiin, joka on maana aina kiehtonut minua. Saksa on kuitenkin oikea hevosmaa ja täällä on paljon tietoa ja taitoa, lisäksi maa on hyvin kaunis ja ihmiset ystävällisiä, joten olen oikein tyytyväinen, että päädyin tänne. Suurin syy, miksi halusin lähteä oli tietenkin halu oppia uutta. Vaikka Suomessakin on paljon hevosharrastajia ja taitoa, on ratsastus aivan toisissa ulottuvuuksissa muualla Euroopassa, erityisesti täällä. Jos haluaa oikeasti hyväksi, se ei ole kovin helppoa, jos haluaa pysyä vain Suomessa..

Lisäksi olen aina halunnut "haastaa" itseäni, joten päätös lähteä yksin uuteen maahan, uuteen kulttuuriin ja keskelle tuntemattomia ihmisiä kuulosti samaan aikaan sekä mahdottoman innostavalta että kutkuttavan jännittävältä.. Ennen lähtöäni kaverini vitsailivatkin, että tietenkään minulle ei riitä, että muuttaisin ensin omaan asuntoon Suomessa, vaan se pitää tehdä ulkomailla, haha! Ennen kuin varasin lennot ja pakkasin tavarat lähtö ei tuntunut niin todelliselta, mutta kun olin varannut lennon, seuraavana aamuna herättyäni ainut ajatus päässä oli "mitä ihmettä olen tekemässä".. Onneksi sain paljon vertaistukea ystävältäni, joka oli samoihin aikoihin myös lähdössä Saksaan hevostöihin:)

Luulen, että tulen muistamaan lähtöpäivän hyvin pitkään. Samaan aikaan oli todella surullinen ja innostunut olo. Kamalinta oli hyvästellä ystävät ja perhe, koska olen aina ollut hyvin läheinen heidän kanssaan. Vaikeinta oli lentokentällä, kun hammasta purren pidätin itkua ja kävelin turvatarkastukseen, koska silloin tajusin, etten enää voi kääntyä pois. Sen jälkeen päätin olla ajattelematta muuta kuin tulevaa matkaa, koska muuten olisin varmasti vollottanut koko lennon, haha! Lentokoneen noustessa muistan ajatelleeni: "Vau, nyt sitä mennään!".  Lentokentällä Düsseldorfissa oli todella outoa, kun ihmiset puhuivat täysin vieresta kieltä, lentokenttä oli täynnä ihmisiä, eikä ketään tuttua. Se osa on oikeastaan aika sumun peitossa, mutta löysin kuitenkin kyydin, jolla pääsin Vechtaan.

Ensimmäisenä iltana en oikeastaan edes tuntenut ikävää, kaikki oli uutta ja yht'äkkiä olin kolmen tuntemattoman ihmisen kanssa ja yritin sisäistää ajatusta, että tämä paikka olisi nyt kotini. Ensimmäiset päivät meni nopeasti ja helposti, kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä, ettei ikävälle ollut aikaa, mutta neljän päivän jälkeen iski niin kamala ikävä kotia,ystäviä,tallia ja kaikkea tuttua, olin täysin varma, että haluan kotiin. Onneksi en kuitenkaan sietänyt ajatusta luovuttamisesta ja toiseksi, tiesin, että ajan kanssa varmasti helpottaisi. Rehellisesti sanottuna, vasta viimeisen viikon aikana ikävä on helpottanut niin paljon, että vasta nyt voin sanoa, etten halua kotiin. Ennen mietin aina, että sitten kun menen kotiin, nyt olen huomannut ajattelevani, että sitten kun menen Suomeen, hassua!

Täällä on päiviä, jolloin ajattelee vain, kuinka hyvin kaikki on ja ymmärtää, että asun nyt ulkomailla toteuttamassa unelmiani, silloin on niin hyvä fiilis ja tuntuu, että selviytyy ihan mistä vain. Joskus on taas päiviä, jolloin kaikki tuntuu pahalta ja haluaisi vain ottaa laukut ja lähteä kotiin. Mutta sellaista elämä on, onneksi kuitenkin hyviä ja iloisia hetkiä on huomattavasti enemmän! Juuri Juulin kanssa puhuttiin, että täällä (ulkomailla) on vähän sellainen olo, että kun menee hyvin niin menee todella hyvin ja kun on huono päivä niin kaikki on.. tyhmää! Toisaalta silloin pitää vain ajatella, kuinka paljon tämä antaa ja kuinka ylpeä voi itsestään olla, kun on uskaltanut tämän tehdä.

Tämä on jo nyt kasvattanut minua ihmisenä valtavasti. Olen huomannut, että pystyn kyllä selviytymään hankalistakin hetkistä, saan hoidettua asioita vieraalla kielellä ja olen saanut paljon rohkeutta pyytää apua, jos sitä tarvitsen. Olen myös huomannut miltä tuntuu olla "aloittelija" taas ja ettei se ole niin helppoa tulla uuteen paikkaan.. Se ehkä unohtui, kun olen ollut samalla tallilla melkein 10-vuotta. Tänne tullessani tuntui, kuin en ikinä olisi koskenutkaan hevoseen. Nyt kahden tallin kokemusella voin sanoa, että asiat voi tehdä niin eri tavoilla.. Jopa loimenviikkaus, hevosen harjaaminen ja pintelöinti voidaan tehdä täysin erilailla! Olenkin nyt oppinut, että mieluummin kysy aina (vaikka kysymys tuntuisi kuinka tyhmältä), koska ei voi tietää, miten juuri sillä tallilla asiat halutaan tehdä. Aluksi ainoat hetket, jolloin en tuntenut itseäni tyhmäksi olivat ratsastukset. Kysyminen kannattaa myös siksi, että usein työnantaja innostuu myös itse, kun huomaa, että haluat oikeasti oppia. Lisäksi keskusteluista oppii valtavasti, koska usein he kertovat vinkkejä ja perustelevat, miksi he haluavat asian tehtävän juuri sillä tavalla.

Olen jo nyt todella kiitollinen tästä kokemuksesta ja kuitenkin olen ollut täällä vasta kuukauden, joten toivottavasti paljon on vielä edessä. Olen varma, että jokainen päivä täällä opettaa jotakin, joskus tulee isompia ahaa-elämyksiä ja joskus taas ihan pieniä tiedonmurusia lisää. Otan tästä kyllä kaiken irti :)

Things I miss

Olen ollut tänään tasan kuukauden täällä Saksassa, joten sen kunniaksi kerron asioita, joita kaipaan Suomesta! Idean sain, kun työkaverini tätä tänään kysyi. En nyt listaa tähän läheisiäni, perhettä ja muita, joita minulla on tietenkin hirmuinen ikävä, eli tässä tulee nyt vain asioita:)

Ruisleipä, onneksi saan sitä ensi viikon torstaina, kun Laura tulee tänne! Täällä oleva ruisleipä ei ole yhtään sellaista oikeaa ruisleipää.. Olen tottunut aina aamuisin syömään ruisleipää ja nyt joudun syömään paahtoleipää, sämpylöitä ja muita leipiä, joita kotona syön joskus.. Vaikka täytyy kyllä myöntää, että täällä on ihania sämpylöitä, joita saa ostettua suoraan leipomosta:)

Sauna, arvasin jo etukäteen, että saunaa tulee ikävä! Rakastan saunomista, varsinkin syksyisin ja talvisin, viime talvena yksi viikko kävin joka päivä saunassa, haha.

Suihku, ja kyllä, minulla on täällä suihku, mutta kaipaan kunnon suihkua, josta tulee vettä kunnolla! En tiedä miksi, mutta täällä suurimmassa osassa paikoissa vesi tulee toivottoman hitaasti hanoista ja suihkuista.. On äärettömän ärsyttävää saada ensin hiukset edes kastumaan ja sitten yrittää pestä saippuat pois.. Pitäisi varmaan ostaa suihkukoppi.. :D

Autolla ajaminen, en ole koko tänä aikana ajanut autolla ja on ikävä sitä, että voi ajella ympäriinsä ja popittaa hyvää musiikkia!

Laittautuminen, täällä asut vaihtelevat välillä tallivaatteet-yöpuku, joten on ihanaa, kun joinakin päivinä saa pukea jotain muutakin,vähän meikata ja laittaa hiuksia! Kotona tuli useammin käytyä vielä töiden ja tallin jälkeen jossakin, mutta täällä suurin osa vapaa-ajasta kuluu kuitenkin kämpässä, mutta joskus jos Juulin kanssa jaksamme ja kerkeämme, saatamme kauppaan vaihtaa farkut ja tennarit;)


On hassua, kun täällä päivät ovat aikalailla samanlaisia, niin ei aina muista mikä päivä tänään on.. Ihmettelin äsken, kun facebook ja instagram olivat täyttyneet bilepäivityksistä ja -kuvista, koska muistin, että olisi torstai.. Mietin pääni puhki, että miksi kaikki ovat menossa torstaina juhlimaan, kunnes katsoin kalenteria ja totesin, että tänäänhän onkin lauantai! Tänään minulla oli muutenkin kiireinen päivä, tallitöiden lisäksi juoksutin kolme ja ratsastin kolme hevosta, mutta kerkesin kuin kerkesinkin tehdä kaiken ajoissa. On mukavaa, kun on alkanut jo aika hyvin oppia miten täällä asiat tehdään ja missä mitäkin säilytetään, mutta hieman on surullinen olo, kun olen täällä enää ensi sunnuntaihin, joten kohta joudun taas opettelemaan kaikki asiat uudestaan, tutustumaan uusiin ihmisiin ja kotiutumaan uuteen paikkaan. Se on yllättävän rankkaa! Mutta positiivisella asenteella pääsee pitkälle, joten hyvin avoimin mielin olen lähdössä taas uutta kohti. Ja toisaalta koen olevani onnekas, koska näen erilaisia paikkoja ja tutustun moniin erilaisiin ihmisiin:)

What a busy day

Ajattelin tänään tehdä ratsastus painotteisen postauksen, kun sellaista ei ole pitkään aikaan ollut! Tänään meillä alkoi työpäivä jo 06.30, kun Kaya ja Juuli lähtivät kisoihin, joten annoin hepoille ruuat hieman aikaisemmin ja auttelin lähdössä. Kaya otti mukaansa kolme hevosta, Prêt à Tout:n, Chadiator:n ja Castanan. Ratsastin tänään neljä hevosta, juoksutin yhden ja kävelytin yhden, eli tekemistä kyllä riitti.

Ensimmäinen ratsastettava oli Crystal, joka on hyvin vahva edestä ja aika jäykkä. Se ei ole täällä ratsutettavana tai kilpailtavana, vaan sen omistaa 6-vuotias tyttö, joka ei tietenkään itse isoa hevosta pysty ratsastamaan, joten Crystal on täällä (omistajien sanoja lainatakseni), jotta se pidetään tyytyväisenä. Tämän hevosen kanssa ratsastus useimmiten on sitä, että vain hölkkäillään, jotta hevonen saa liikuntaa. Joten niin tänäänkin, ratsastelin aika rennosti vain askellajit läpi ja vähän ympyröitä ja muutamia siirtymisiä.

Oscar on 16-vuotias "vanhus", kilpauralta eläkkeelle jäänyt sympaattinen ruuna. Oscarin kanssa yleensä keskityn siihen, että saan sen liikkumaan rennosti ja pehmeästi, koska tämäkin hevonen on melkoisen jäykkä tapaus. Tänään kokeilin tekemällä alkuun vähän enemmän käyntityöskentelyä, että saisin paremmin ulko-ohjan tuntumaa ja sisäpohjetta läpi. Se auttoi, koska ravi ja laukka olivat helpompia! Oscarista huomaa, että se on aikalailla "vedetty muotoon", joten kuten arvata saattaa, peräänantoon ratsastaminen ei ole niin helppoa, mutta tänään kyllä Oscar liikkui lopussa sen tasoon nähden kivasti, oli kevyt edestä ja käytti selkäänsä. Ravissa ja laukassa tein isoja ympyröitä ja lopuksi ravissa isoa kahdeksikkoa, joka toimii tämän hevosen kanssa todella hyvin!

Lleida on täältä ehdoton suosikkini! Lleida on 4-vuotias, herkkä tamma. Lleida on ratsastaessa kevyt, mutta jää helposti hieman pohkeentaakse ja ei mielellään kulkisi kahdella ohjalla. Tänään keskityin siihen, että Lleida olisi koko ajan pohkeenedessä ja tulisi hieman tasaisemmalle tuntumalle. Aluksi tuntui taas, että liike jää paikoilleen, joten tein paljon temponmuutoksia kevyessäravissa ja lisäksi isoja ympyröitä, niin että Lleidan oli helppo säilyttää vauhti myös kaarevalla uralla. Laukannostot ovat vielä vähän haastavia, joten tein pitkän sivun alusta noston, laukkasin vaihtelevan pätkän ja tein siirtymisen kevyeenraviin (silloin hevonen pääsee heti ravaamaan isosti eteen). Nämä auttoivat, koska Lleida oli aika mukava ja tuli vähän paremmin tuntumalle, mutta ennenkaikkea liikkui eteen! Oikein hyvä mieli jäi:)

Viimeinen ratsastettava oli Bugsy , joka olikin uusi tuttavuus, mutta yllätyin iloisesti. Bugsy oli oikein mukava ratsastaa, liikkuu hyvin itse eteen, on pehmeä ja kevyt edestä. Juuli etukäteen kertoi, että siirtymisissä usein tulee aika vahvaksi, joten päädyinkin sitten tekemään paljon siirtymisiä. Aloitin kuitenkin käynnissä pohkeenväistöillä ja volteilla. Kevyessäravissa tein ympyröitä ja pohkeenväistöjä keskilinjalta uraa kohti. Aluksi Bugsy yritti vähän juosta alta (mikä on kuulemma toinen ongelma), mutta pyrin kevennyksellä hidastamaan tahtia, mikä onnistui aika hyvin. Laukassa tein ympyröitä ja temponmuutoksia. Ravissa jatkoin ravi-käynti siirtymisillä, siirtyminen käynnistä raviin onnistui hyvin, mutta Bugsy muuttui aika vahvaksi, kun siirsin ravista käyntiin. Tein toistoja, pidin pohkeet lähellä ja asetuksen ympyrän suuntaisesti ja pyrin vaikuttamaan paljon istunnalla. Pyrin välttämään tilanteita, joissa olisin joutunut "kilpakiskomaan" ohjasta siirtymisessä, ja lopuksi tuli muutamia ihan kelvollisia ja miellyttäviä siirtymisiä.

Loppuun kuvat Bugsysta ja Lleidasta, sekä super hienosta rekasta! Se ei mahtunut kokonaan kuvaan, vaikka kuinka yritin;)

@Konstanz

Eilen miulla oli vapaapäivä ja oli ihanaa, kun sai nukkua pitkään (kahdeksaan..) ja rauhassa loikoilla sängyssä selaillen instagramia ja blogeja! Aamulla siivosin asunnon ja tiskasin tiskit, sitten aloitin valmistautumisen shoppailu reissuun. Lähdin eilen puolenpäivän maissa junalla Konstanz nimiseen kaupunkiin, Juuli heitti juna-asemalle ja sieltä matkasin omin voimin eteenpäin. Hassua, kun en ole ikinä Suomessa ollut junassa, nyt täällä Saksassa olen ollut jo kahdesti, eikä se niin kamalan hankalaa ole ollut! Harmillisesti sattui sateinen ja harmaa päivä, mutta oli kyllä ihanaa päästä välillä vähän muuallekkin kuin talliin:)

Ensin kiertelin Lago nimisessä kauppakeskuksessa, jossa oli kaikkia "tavallisia" liikkeitä, kuten H&M ja Zara. Lisäksi siellä oli monia kampaamoja, kahviloita, leipomoja ja ravintoloita. Vähän kyllä ihmetytti, että miten niin monelle riittää asiakkaita, mutta ilmeisesti hyvin. Koska tosiaan oli hyvin sateista, päätin ostaa sateenvarjon, koska halusin nähdä kaupunkia. Arvatkaa vaan loppuiko sade samantien,haha! Oli ihanaa kierrellä pitkin kauniita katuja, käydä pikku putiikeissa ja nauttia vapaapäivästä. Koska pääsin isompaan kaupunkiin, oli pakko päästä (taas) syömään kiinalaiseen ravintolaan, eikä ruokaan tarvinnut tälläkään kertaa pettyä. Jälkiruuan nautin ihanassa pienessä kahvilassa, josta pystyi mukavasti seurailemaan kadun tapahtumia.

Oli kyllä todella ihana ja rentouttava päivä, nyt jaksaa loppuviikon painaa yksin töitä. Huomenna onkin kiireinen päivä, kun neljä ratsastettavaa, pari juoksutettavaa ja tallityöt. Tänään ratsastin vain yhden, Lleidan, joka on ehdottomasti suosikkini täältä tallilta, joten oli mukavaa:) Lisäksi oli pari juoksutusta, Ballerina ja Legolas.

 

 

 

 

 



Sunday

Meidän piti lähteä tänään kilpailuihin, mutta suunnitelmiin tulikin muutoksia! Meiltä lähtikin vain kolme hevosta, joista loppujen lopuksi kahdella startattiin. Tänään on satanut koko päivän ja kilpailut käytiin nurmella, joten siksi karsittiin ensin kaksi hevosta pois. Aamulla tyrkättiin Bugsi ja Lleida kyytiin, Juuli ja Kaya lähtivät näiden kanssa kisoihin, kun minä jäin laittamaan tallia kuntoon ja valmistelemaan Ballerinan lähtöön.

Sunnuntaisin täällä on siivouspäivä, joten käytin väliajan tallin siivoamiseen. Päiväruokien jälkeen aloitin Ballerinan siistimisin ja letittämisen. Kayan äiti otti Ballerinan koppiin ja lähti kisapaikalle ja minun oli tarkoitus olla tallilla odottamassa, että Lleida ja Bugsi tulevat takaisin tallille, hoitaa heidät pois ja lähteä sitten kisoihin. Verryttelyssä Kayalle oli kuitenkin käynyt pieni onnettomuus, joten Ballerina ei startannutkaan ja he tulivat kaikkien kolmen hevosen kanssa samaan aikaan pois. Hoideltiin hevoset pois, tyhjensimme auton ja huolsimme varusteet ja kerkesimme vielä pitämään tunnin taukoakin! Illalla kävimme putsaamassa karsinat, siistimässä pesuboksit, ruokkimassa, loimittamassa ja sulkemassa ikkunat.

Nyt olen loppuillan makoillut sängyssä ja yrittänyt kerätä voimia huomiseen, jolloin olen yksin töissä, kun Juulilla on vapaapäivä. Onneksi minullakin on tiistaina vapaa ja olen vähän haaveillut lähteväni shoppailemaan, mutta vielä pitää huomenna selvittää, kuinka pääsisin juna-asemalle. Loppuviikosta tuleekin jännä, kun Kaya ja Juuli lähtevät torstaina kilpailuihin ja palaavat vasta sunnuntaina, olen täällä yksin pitämässä tallia pystyssä:) Tänään on ollut muuten virkistävä päivä, kun on satanut (en muista milloin viimeeksi olen ollut näin onnellinen sateesta..). Kämppäkään ei enää muistuta saunaa, kun ikkunasta tulee vähän raitista ilmaa! Ensi viikolla minulla tulee kuukausi täyteen täällä Saksassa, aika menee kyllä hirmuista vauhtia.. Varsinkin täällä, kun päivisin on paljon tekemistä ja Juuli seurana, välillä pitää varmistaa kalenterista, että mikäs päivä tänään olikaan.

Laittelen loppuun vielä muutama kuva, joita en enää eilen jaksanut postaukseen lisätä. Mukavaa sunnuntai iltaa:)

Talli

Crystal

Aach

Eilen sain vihdoin netin tänne uuteen paikkaan, joten myös blogi heräilee henkiin:) Viime torstaina siis matkasin 800 kilometriä läpi Saksan (matkalaukun ja 2 käsitavaralaukun ja käsilaukun kanssa..), Aach nimiseen kaupunkiin. Ensin lentokoneella ja loppumatkan junalla. Junassa ongelmaksi muodostui suuri tavara määräni, mutta onneksi kanssamatkustajina oli aivan ihania, avuliaita ihmisiä, ilman apua en varmasti olisi päässyt tavara vuoreni kanssa minnekkään.

 Olen täällä yhteensä 3 viikkoa töissä estetallilla ja paikka vaikuttaa todella mukavalta! Tietysti olen vähän "hukassa" esteratsastajien ja -hevosten kanssa, mutta toisaalta tämä on hyvin avartavaa. Tänään kyllä sanoin, että minulla on tällä hetkellä yhtä asiaa ikävä enemmän kuin kotia ja se on koulusatula,hah:) Meillä työpäivä alkaa kello 7 aamulla ja loppuu illalla kello 6. Päivällä on kahden tunnin tauko, niin kerkeää hyvin syömään ja ottamaan pienet päiväunet! Töihimme kuuluu hevosten ruokkiminen aamulla,päivällä ja illalla, karsinoiden putsaaminen 2 kertaa päivässä, juoksuttaminen, ratsastaminen, varusteiden huoltaminen, joskus tarhaaminen&kävelykoneen käyttäminen. Päivät menevät nopeasti, kun on paljon tekemistä, mutta on ihanaa, kun pääsee Juulin kanssa puhumaan Suomea! Lisäksi täällä on vielä ihan kesä säät, koko viikon ollut yli +25 astetta lämmintä, tosin tänään juuri puhuimme, että kuumuus alkaa jo enemmänkin ärsyttää..

Tänään olimme kilpailuissa tässä lähellä, meiltä oli mukana neljä hevosta ja Kaya sijoittui kahdella. Päivä oli pitkä, mutta oli mukavaa nähdä esteratsastustakin, vaikkakin olimme Juulin kanssa aika eksyksissä verryttelyssä nostamassa esteitä, kun kaikki huiskivat milloin mistäkin suunnasta tulemaan:D Huomenna lähdemme uudestaan, viiden hevosen kanssa. Päivä tulee olemaan varmasti kiireinen, mutta varmasti myös antoisa.

Osa tallin kentästä

Joku oli keksinyt kisoissa hyvän ratkaisun, ettei tarvitse seisottaa hevosta kopissa, haha:D

Castana&Chadiator