Moikkamoi, pitkästä aikaa! Paljon on kerennyt tapahtua sitten viime postauksen.. Olen ollut nyt pari viikkoa Sveitsissä, työskentelen täällä pikkutallilla. Mukavaa on ollut, vaikkakin edelleen estehevosten parissa työskentelen. Koulutallilta vaihdoin pois siksi, kun työhön ei kuulunut ollenkaan ratsastamista tai oikeastaan kauheasti muuta kuin hevosten harjaamista ja varusteiden putsaamista. Joten juttelin johtajan kanssa ja ajattelimme, ettei minun kannata jäädä, jos työ ei vastaa sitä, mitä olen hakenut. Joten Kayan kautta sain työpaikan täältä Sveitsistä ja täällä sitä nyt ollaan!
Olen päässyt täällä tekemään paljon uutta, myös ei hevosiin liittyviä asioita, mm.söin ja tein elämäni ensimmäistä kertaa sushia ja olen ajanut täällä moottoritiellä, enkä aiheuttanut liikenneruuhkaa tai ketjukolaria, haha:D Aika hurjaa kyllä oli, kun porukka paahtaa kolmella kaistalla hirmuista kyytiä ja tosiaan vilkku on hyvin yliarvostettu esimerkiksi ohituksissa.. Oli kyllä hauskaa, kun sai ajaa vähän kovempaa mitä Suomessa! Ja viime tiistaina pääsin käymään Zürichissä, joka oli hirmuisen kaunis kaupunki ja vietimme pomoni kanssa oikein mukavan päivän, lähinnä vain kierrellen kaupunkia ja herkuttelemalla hyvällä ruualla.
Viime torstaina suuntasin Saksan puolelle Kayan tallille viikonlopuksi. Ensin tarkoitukseni oli mennä vain perjantaina, koska Kayalla oli silloin mitallijuhlat, mutta koska siellä oli viikonloppuna myös kilpailut ja Juulilla ja Kayalla tänään lähtö Espanjaan kilpailuihin, niin olinkin sitten torstaista sunnuntaihin siellä auttamassa. Päivät meni hirmu nopeasti ja oli kyllä hirmu mukavaa! Oli kiva nähdä taas tuttuja ja juoruta ja nauraa Juulin ja Lauran kanssa, on taas vatsalihaksia treenattu;)
Perjantaina pääsimme laittautumaan ja juhlimaan ja kävimme jopa clubilla, se on harvinaista herkkua tässä työssä, haha!
Perjantaina jään tänne yksin pitämään paikkaa pystyssä, kun pomoni suuntaa myös Espanjaan seuraamaan, miten Toutou pärjää kisoissa Espanjassa, joten vähän jännittää, ettei mitään tapahdu ja että osaan tehdä kaiken oikein... Onneksi kuitenkin tässä lähellä on ihmisiä, joilta voin tarvittaessa pyytää apua:) On muuten ollut ihana huomata, kuinka monia ihmisiä minun kuulumiset siellä Suomessa kiinnostaa, ja nyt kun en ole blogia nettiyhteyksien takia päässyt päivittelemään, niin on "pommitettu" tekstiviesteillä ja facebookissa, saattee hymyn miun huulille:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti