Miten hevonen oppii?

Teen tällaisen pienen läpileikkauksen hevosten oppimiseen ja muistiin, jotta jatkossa on helpompi ymmärtää mistä postauksissa puhutaan.

Hevosen elinehtona on ollut nopea oppiminen sekä opittujen asioiden muistaminen, muuten se ei olisi selviytynyt luonnossa. Vaikka hevosen aivokapasiteetti ei kykene päättelevään ongelmanratkaisuun, on se nopea oppimaan syy- ja seuraussuhteita. Hevosen oppimis- ja vahvistehistoria vaikuttavat hevosen myöhempään elämään sekä käyttäytymiseen. Saaliseläimenä hevonen yleensä muistaa asiat helposti, vielä vuosienkin päästä, varsinkin jos tilanne on aiheuttanut kipua tai pelkoa. Silloin puhutaan pelkoehdollistumisesta, jota ei voi poistaa, sitä voidaan vain vaimentaa tai peittää koulutuksella. Oppiminen on yleisesti jaoteltu karkeasti erilaisiksi oppimistavoiksi, lisäksi eläimillä kuten ihmisilläkin on käytössään erilaisia ehdollistumistapoja.

Hevosen muisti jaetaan kolmeen eri tasoon: työ-, lyhytkestoiseen - ja pitkäkestoiseen muistiin. Työmuisti on muistin alueista se, jota hevonen käyttää varsinaisen oppimistapahtuman aikana. Työmuististin avulla hevonen myös tarkkailee ympäristöään, joka on saaliseläimelle elintärkeä kyky, hevosen täytyy kyetä huomaamaan ja tulkitsemaan muistissaan asioita uusiksi, kuten paikkaa vaihtanutta tuolia kentän laidalla.
       Lyhytkestoiseen muistiin tallentuvat uudet havainnot sekä opitut syy- seuraussuhteet. Siellä ne pysyvät (hevosen muistettavissa) joitain minuuttela, mutta joskus jopa tunteja. Jolleivat hevosen havainnot saa vahvisteita uusista toistoista, hevonen muistaa ne vain muutamia sekunteja. Hevosen muistikuva säilyy hyvänä vain joitakin sekunteja ja sen valinnat muuttuvat sattumanvaraisiksi jo kymmenen sekunnin kuluttua. Juuri tähän perustuu rankaisun käytön hankaluus, jokainen on varmasti kuullut, ettei hevosta kannata rankaista esimerkiksi raipalla kieltäytymisestä, jollei sitä pääse tekemään heti. Rankaisun hankaluus on siinä, että sen pitäisi tulla juuri täsmälleen toiminnan aikana tai hivenen sen jälkeen. Jos siis hevosen kieltäytyessä esteellä sitä rangaistaan viiden sekunnin kuluttua kieltäytymisestä, ei hevonen enää pysty yhdistämään raippaa kieltäytymiseen. Hevosilla, kuten esimerkiksi koirilla myös, aivojen rakenne aiheuttaa sen, etteivät ne pysty päättelyyn.
       Kun hevonen on oppinut jonkin asian ja se on ensin tallentunut lyhytkestoiseen muistiin, usein se tallentuu sieltä pitkäkestoiseen muistiin. Hevosten muistin toiminnassa on yksilöllisiä eroja, lisäksi muistiin vaikuttavat ympäristö sekä koulutustilanne itsessään. Hevosen pitkäkestoinen muisti on todella hyvä, tutkimuksissa on selvinnyt, että hevoset ovat kyenneet muistamaan oppimiaan asioita jopa vuosien kuluttua. Jos hevonen muistaa oppimansa vielä viikon päästä alkuperäisestä oppimistilanteesta, se käyttää pitkäkestoista muistiaan.

Kaikkien eläinten oppimisessa on aina klassinen ja operantti ehdollistuminen mukana. Klassisessa ehdollistumisessa kaksi asiaa muuttuu yhdeksi, eli ärsyke+reaktio= refleksin kaltainen toiminto.  Klassisen ehdollistumisen lähtökohtana ovat venäläisen Ivan Pavlovin koirakokeet, joissa Pavlov havaitsi, että antaessaan koirille ruokaa ja soittaessaan samalla kelloa, alkoi pelkkä kellon ääni laukaisemaan syljen erityksen. . Klassisessa ehdollistumisessa ärsyke on helppo muuttaa, mutta reaktioon on vaikea vaikuttaa.

Klassisessa ehdollistumisessa emme aina etukäteen voi tietää, mihin eläin ehdollistuu (esimerkiksi haju tai maku). Tässä täytyy myös muistaa, että mukana ovat aina eläimen tunnetilat, ehdottoman reaktion aikaansaama tunnetila siirtyy ehdolliseen ärsykkeeseen. Tunnetiloja voivat olla muunmuassa pelko, innostus ja rauhallisuus. Tämän takia koulutuksessa tulisi aina ottaa huomioon tunnetilojen siirtyminen, sillä tunnetila ikään kuin tallentuu opitun käytöksen mukana, jolloin pyydettäessä käytöstä, tunnetila tulee mukana ja se näkyy käytöksessä. Jos vaikkapa laukanvaihtoja harjoitellaan aina, kun hevonen on jännittynyt, tulee jännittyneisyydestä ikään kuin osa vaihtoja.
Myös rangaistukset voivat ehdollistua. Esimerkiksi jos hevosat lyödään kädellä, useasti pian pelkkä käden lähestyminen aiheuttaa hevosessa väistämis- ja pelkoreaktion.

Klassisessa ehdollistumisessa on eri muotoja, joita ovat mm. vasta- ja pelkoehdollistuminen

       Pelkoehdollistuminen voi klassisesta ehdollistumisesta poiketen tapahtua eläimelle yhdestä kerrasta ja sen lisäksi, se yleistyy hyvin. Yleistymisestä on hyvä esimerkki koirien paukkuarkuus, joka voi tapahtua esimerkiksi uuden vuoden aattona, koira pelästyy raketin aiheuttamaa pamausta, jonka jälkeen pelko yleistyy esimerkiksi auton pakoputki, esineen tippuminen ja lopulta pelkkä kevyt koputuskin voi aiheuttaa pelkoreaktion. Siksi tämän tyyppisiin tilanteisiin olisi hyvä päästä koulutuksellisesti puuttumaan mahdollisimman pian.

        Pelkoehdollistumista voi tapahtua eläimen koko eliniän ajan, mutta tietyssä herkkyyskaudessa se on erittäin voimakasta, riippuen eläinlajista. Pelkoehdollistumiseen liittyy myös se, onko kyseessä saaliseläin vai saalistaja. Saaliseläimellä pelkoehdollistuminen on ollut ja on elintärkeä selviytymisen kannalta, koska niiden täytyy muistaa kerrasta kaikki ne ärsykkeet, jotka ovat pelkoehdollistumiseen liittyneet. Saaliseläimellä pelkoa tai kipua aiheuttanut tilanne piirtyy lähtemättömästi pitkäkestoiseen muistiin, eikä muisto katoa. Saalistajalta taas vaaditaan tietyntyyppistä kovuutta, jotta se pystyy saalistamaan. Eläimen kanssa toimiessa on tärkeää muistaa, ettei eläin osaa esittää pelkäävänsä jotakin, eikä pelkoa myöskään voida poistaa rangaistuksella.

Vastaehdollistumisessa muutetaan eläimen tunnetilaa ja mielikuvaa, jostakin tietystä ärsykkeestä. Se kuuluu assosiatiiviseen oppimiseen ja on yksi klassisen ehdollistamisen menetelmistä. Käytännössä vastaehdollistuminen tapahtuu niin, että eläimen mielestä pelkoa aiheuttava ärsyke yhdistetään johonkin eläimen mielestä positiiviseen ärsykkeeseen. Esimerkiksi hevosilla pelkoa aiheuttava ärsyke voi olla kova ääni, jolloin se yhdistetään hevosen mielestä positiiviseen ärsykkeeseen, joka voi olla esimerkiksi nami. Kun näitä kahta asiaa yhdistetään tarpeeksi, alkaa ääni merkitä positiivista ärsykettä, eli namia. Esimerkiksi jos pelkoa aiheuttaa kova ääni, hevoselle syötetään namia koko ajan, kun ääni kuuluu. Ja kun ääni loppuu, namin antaminen lakkaa. Vastaehdollistaminen tulee aina aloittaa riittävän välimatkan päästä pelkoa aiheuttavasta kohteesta niin, että hevonen pystyy syömään ja on rauhallinen, hevonen voi olla vähän huolestunut, mutta ei pelokas(!). Pikkuhiljaa edetään lähemmäs pelkoa aiheuttavaa ärsykettä kohti. Jos hevosen pelkokynnys tai sietokyky ylittyy, menetetään vastaehdollistumisen hyödyt ja joudutaan aloittamaan alusta
         Vastaehdollistamisharjoituksissa tilanne tulee olla ihmisen hallinnassa, jotta ihminen voi hallita pelkoa aiheuttavaa ärsykettä.
Jos tilanne on liian pelottava ja vaativa hevoselle, miellyttävä asia menettää merkitystään, eikä tapahdu vastaehdollistumista, vaan herkistymistä. Herkistyminen tapahtuu silloin, kun siedättäminen viedään liian vaativaksi, eli pelkokynnys ylittyy. Esimerkiksi jos hevoselle aletaan opettaa pamauksia niin, että pidetään hevonen väkisin paikoillaan ja vieressä ammutaan, hevonen ei välttämättä siedytäkään pamauksille, vaan pelko lisääntyy.
     

Operantti ehdollistuminen on tahdon varaista oppimista, se syntyy eläimen saadessa toimintansa kautta aikaiseksi muutoksia ympäristössään, eli reaktiosta ja seurauksesta tulee opittu käyttäytyminen. Operantti ehdollistuminen on eläimen luonnollinen tapa oppia selviytymistä, lisäksi eloonjäämisen ja mielihyvään liittyvien toimintojen ja toimien taustalla on operantti oppiminen. Perusperiaatteena operantissa ehdollistumisessa on, että eläimen toiminto joko lisääntyy tai vähentyy riippuen toiminnan seurauksista. Psykologi B.F. Skinneriä pidetään operantin ehdollistumiskoulutuksen isänä, eläin oppii yritysten ja erehdysten kautta. Operanttia ehdollistumista on esimerkiksi hevosilla ovien avaaminen. Eläin muutaman kerran yrityksellään saa oven  auki ja pääsee ulos tai syömään, käytös lisääntyy hyvinkin nopeasti ja hevosesta voi kehittyä erittäin taitava avaamisessa.

Ehdollistumia voidaan poistaa sammuttamalla. Jos hevonen tekee jotakin, mitä sen ei haluta tekevän esimerkiksi taskun nyplääminen, se jää ilman palkkiota ja huomiota. Näin toiminnosta tulee ennen pitkään hevoselle merkityksetöntä ja käytös sammuu pois. Sammuttaminen vaatii paljon toistoja, nimenomaan niin, ettei eläin saa käytöksestään palkkiota, ei negatiivista eikä positiivista.
         Kaikkea minkä eläin on oppinut ei aina voida sammuttaa, esimerkiksi pakoreaktio, joka on sisäsyntyinen käyttäytymismalli. Pakoreaktioon voi kuitenkin opettaa korvaavan käytöksen, esimerkiksi kaulalla myötäämisen.
        Mitä nopeammin käytöstä lähdetään muokkaamaan sammuttamisen kautta, sitä nopeammin sen saa sammutettua. Mitä vahvempi käytös, sitä pidempi aika. Jos eläin silloin tällöin saa huomiota tai palkan, mennään epäsäännölliseen vahvistamiseen, käytös vahvistuu ja eläin yrittää entistä enemmän.

Käytöksen sammuttamisen yhteydessä voi tapahtua niin sanottu sammuttamispurkaus. Sammuttamispurkauksessa ei toivottu käytös hetkellisesti lisääntyy, koska eläin turhautuu. Yleensä se tapahtuu vähän ennen toiminnon sammumista. Silloin eläin yrittää todella ponneekkaasti saada käytöksellään jotakin aikaiseksi, kunnes eläin lopettaa yrittämisen ja käytös sammuu. Käytöksen kiihtyminen on ehkä kouluttajalle vaativin vaihe sammuttamisessa. Tässä kohtaa ei pidä luovuttaa ja pitää tietää, mistä on kysymys.

Hevosten oppimiskyvyistä on saatu selville (Tuire Kaimio-Hevosen kanssa):

-Hevoset oppivat nopeiten tehtäviä, jotka liittyvät niiden lajityypilliseen käyttäytymiseen.
-Hevoset oppivat käyttämään alkeellisia työkaluja.
-Kyky oppia voi vaihdella yksilöittäin, hevosen arvoasemalle laumassa tai ravitsemustilalla ei ole vaikutusta oppimiskykyyn.
-Hevosen mielentila vaikuttaa paljon sen kykyyn oppia sillä hetkellä.
-Hevoset oppivat oppimaan.


Jos sinulle jäi kysyttävää, vastailen kysymyksiin mielelläni:)  Mistä aiheesta/asiasta haluaisit lukea? Mukavaa viikonloppua!

Mitä on positiivinen vahvistaminen?

En ehkä veikkaa pahasti pieleen, jos luulen, että suurimmalle osalle positiivinen vahvistaminen sanana luo mielikuvan kukkahattuisista tädeistä kouluttamassa eläimiään naksuttimen naksuessa ja joogamusiikin tahdittamana, kaikki on ihanaa. No okei, meni  vähän yli, mutta saitte ehkä ajatuksesta kiinni.

Positiivinen vahvistaminen koulutusmetodina on omasta mielestäni hyvinkin toimiva ja ennen kaikkea reilu eläimelle. Luultavasti sana "positiivinen" aiheuttaa mielikuvan siitä, että kaikki olisi sallittua, että kun se meidän Musti nyt syö uutta iPhonea, niin ostetaan huomenna uusi. Ei näin.
Positiivinen ei ole sallivaa, itseasiassa siinä eläimellä on hyvin tiukkojakin sääntöjä joista pidetään kiinni. Silloin eläin tietää, mitä se saa tehdä, mitkä käytökset eivät ole sallittuja ja  mitä seuraa mistäkin.
     Yleisesti voidaan sanoa, että positiivisessa vahvistamisessa jätetään huono huomaamatta ja palkataan toivotusta käytöksestä. Eli käännetään oma ajatus niin, että mietitään, miten eläin saataisiin toimimaan oikein, eikä odoteta eläimen toimivan väärin, jotta voitaisiin rangaista. Eläimen kanssa toimiessa kommunikoidaan teoin, ei sanoin.

Ihmiset usein haluavat eläinten kanssa puhua johtajuudesta (johon en nyt tässä postauksessa perehdy syvemmin), eläimelle hyvä johtajuus merkitsee sitä, että ihminen tekee asiat eläimelle kannattaviksi ja kykenee johtamaan ilman uhkaa. Tässä kohtaa mukaan astuvat säännöt, joita ilman ei voi saavuttaa eläimen kunnioitusta. Kun eläimet ymmärtävät meidän opettamamme ja asettamamme säännöt, ne mielellään pitävät niistä kiinni, erityisesti, jos oikein tekeminen on kannattavaa ja väärin tekeminen ei. Rutiinit tuovat turvaa ja lisäävät eläimen hyvinvointia.
       Käytössä on paljon koulutusmetodeja, joiden tarkoituksena on opettaa eläintä vain välttämään virheitä. Rangaistus voi kyllä lopettaa toiminnon, mutta ei poista käytöksen syytä, eikä myöskään kerro eläimelle, miten sen sitten kannattaisi toimia. Rangaistuskeskeinen ajattelutapa on niin yleinen, että joskus rankaisun ja kouluttamisen ajatellaan tarkoittavan samaa asiaa.

Eläimeltä ei voi vaatia mitään, mitä emme ole sille opettaneet. Suurin osa haluamistamme toiminnoista ovat täysin lajityypillisyyden vastaisia ja hankalia eläimelle, joten on tärkeää, että ne opetetaan eläimelle niin, että niiden tekeminen on mukavaa ja kannattavaa. Usein ihminen vain päättää, mitä hän haluaa eläimen tekevän ja mitä ei, sitten niitä asioita vaaditaan eläimeltä, ilman että niitä on opetetaan. Osa eläimistä saattaa kyetä ajan myötä huomaamaan, mitä siltä halutaan, mutta suurin osa eläimistä ei. Joskus ihmisellä ei ole edes itsellään tarkkaa kuvaa siitä, millä tavoin hän haluaisi eläimen käyttäytyvän, joten kuinka eläinkään voisi silloin tietää, mikä on toivottavaa?
     Omasta mielestäni esimerkiksi hevosten kanssa on tärkeää, että ne eivät ryysää oviaukoissa, osaavat odottaa tarhan portilla ja kävelevät nätisti taluttaessa. Jos lähtisin kouluttamaan kävelyä vieressä rankaisemalla aina, kun hevonen tekee jotakin ei toivottua, ei hevonen edelleenkään tietäisi miten sen pitäisi kävellä, mutta jos palkkaan hevosen porkkanapalalla aina, kun se kävelee vierelläni nätisti, hevonen ymmärtää paljon nopeammin, mitä silti toivon. Lisäksi silloin nätisti kulkeminen on paljon kannattavampaa, koska hevonen ei voi ikinä tietää, milloin se taas saa namin.

Johdonmukainen käytös on tärkeää eläinten kanssa. Johdonmukaisuus on rauhallisen  määrätietoista, ei vihaista, käytös on kaavamaista ja ennakoitavissa olevaa. Säännöistä tulee pitää kiinni, varsinkin silloin, kun eläin osaa ne, kuitenkaan suuttumatta. Eläin oppii koko ajan, samalla tavalla kuin ihminenkin, oppimista ei voi kytkeä pois. Siksi on tärkeää, että säännöt ovat aina samat, jos koira ei saa olla sohvalla tänään, se ei myöskään saa olla siellä huomenna tai viikon päästä. Silloin se on reilua koiralle.
 Moni on ehkä kuullutkin sanonnan "voima astuu kehiin, kun taito loppuu", mikä mielestäni pitää erittäin hyvin paikkansa eläinten kanssa. Syy siihen miksi vihastumme on useimmiten se, että otamme eläimen käytöksen henkilökohtaisesti. Eläin ei pysty kostamaan tai kettuilemaan, eläin vain käyttäytyy ja tekee sitä, mitä olemme vahvistaneet.