21. maaliskuuta 2014

Mitä on positiivinen vahvistaminen?

En ehkä veikkaa pahasti pieleen, jos luulen, että suurimmalle osalle positiivinen vahvistaminen sanana luo mielikuvan kukkahattuisista tädeistä kouluttamassa eläimiään naksuttimen naksuessa ja joogamusiikin tahdittamana, kaikki on ihanaa. No okei, meni  vähän yli, mutta saitte ehkä ajatuksesta kiinni.

Positiivinen vahvistaminen koulutusmetodina on omasta mielestäni hyvinkin toimiva ja ennen kaikkea reilu eläimelle. Luultavasti sana "positiivinen" aiheuttaa mielikuvan siitä, että kaikki olisi sallittua, että kun se meidän Musti nyt syö uutta iPhonea, niin ostetaan huomenna uusi. Ei näin.
Positiivinen ei ole sallivaa, itseasiassa siinä eläimellä on hyvin tiukkojakin sääntöjä joista pidetään kiinni. Silloin eläin tietää, mitä se saa tehdä, mitkä käytökset eivät ole sallittuja ja  mitä seuraa mistäkin.
     Yleisesti voidaan sanoa, että positiivisessa vahvistamisessa jätetään huono huomaamatta ja palkataan toivotusta käytöksestä. Eli käännetään oma ajatus niin, että mietitään, miten eläin saataisiin toimimaan oikein, eikä odoteta eläimen toimivan väärin, jotta voitaisiin rangaista. Eläimen kanssa toimiessa kommunikoidaan teoin, ei sanoin.

Ihmiset usein haluavat eläinten kanssa puhua johtajuudesta (johon en nyt tässä postauksessa perehdy syvemmin), eläimelle hyvä johtajuus merkitsee sitä, että ihminen tekee asiat eläimelle kannattaviksi ja kykenee johtamaan ilman uhkaa. Tässä kohtaa mukaan astuvat säännöt, joita ilman ei voi saavuttaa eläimen kunnioitusta. Kun eläimet ymmärtävät meidän opettamamme ja asettamamme säännöt, ne mielellään pitävät niistä kiinni, erityisesti, jos oikein tekeminen on kannattavaa ja väärin tekeminen ei. Rutiinit tuovat turvaa ja lisäävät eläimen hyvinvointia.
       Käytössä on paljon koulutusmetodeja, joiden tarkoituksena on opettaa eläintä vain välttämään virheitä. Rangaistus voi kyllä lopettaa toiminnon, mutta ei poista käytöksen syytä, eikä myöskään kerro eläimelle, miten sen sitten kannattaisi toimia. Rangaistuskeskeinen ajattelutapa on niin yleinen, että joskus rankaisun ja kouluttamisen ajatellaan tarkoittavan samaa asiaa.

Eläimeltä ei voi vaatia mitään, mitä emme ole sille opettaneet. Suurin osa haluamistamme toiminnoista ovat täysin lajityypillisyyden vastaisia ja hankalia eläimelle, joten on tärkeää, että ne opetetaan eläimelle niin, että niiden tekeminen on mukavaa ja kannattavaa. Usein ihminen vain päättää, mitä hän haluaa eläimen tekevän ja mitä ei, sitten niitä asioita vaaditaan eläimeltä, ilman että niitä on opetetaan. Osa eläimistä saattaa kyetä ajan myötä huomaamaan, mitä siltä halutaan, mutta suurin osa eläimistä ei. Joskus ihmisellä ei ole edes itsellään tarkkaa kuvaa siitä, millä tavoin hän haluaisi eläimen käyttäytyvän, joten kuinka eläinkään voisi silloin tietää, mikä on toivottavaa?
     Omasta mielestäni esimerkiksi hevosten kanssa on tärkeää, että ne eivät ryysää oviaukoissa, osaavat odottaa tarhan portilla ja kävelevät nätisti taluttaessa. Jos lähtisin kouluttamaan kävelyä vieressä rankaisemalla aina, kun hevonen tekee jotakin ei toivottua, ei hevonen edelleenkään tietäisi miten sen pitäisi kävellä, mutta jos palkkaan hevosen porkkanapalalla aina, kun se kävelee vierelläni nätisti, hevonen ymmärtää paljon nopeammin, mitä silti toivon. Lisäksi silloin nätisti kulkeminen on paljon kannattavampaa, koska hevonen ei voi ikinä tietää, milloin se taas saa namin.

Johdonmukainen käytös on tärkeää eläinten kanssa. Johdonmukaisuus on rauhallisen  määrätietoista, ei vihaista, käytös on kaavamaista ja ennakoitavissa olevaa. Säännöistä tulee pitää kiinni, varsinkin silloin, kun eläin osaa ne, kuitenkaan suuttumatta. Eläin oppii koko ajan, samalla tavalla kuin ihminenkin, oppimista ei voi kytkeä pois. Siksi on tärkeää, että säännöt ovat aina samat, jos koira ei saa olla sohvalla tänään, se ei myöskään saa olla siellä huomenna tai viikon päästä. Silloin se on reilua koiralle.
 Moni on ehkä kuullutkin sanonnan "voima astuu kehiin, kun taito loppuu", mikä mielestäni pitää erittäin hyvin paikkansa eläinten kanssa. Syy siihen miksi vihastumme on useimmiten se, että otamme eläimen käytöksen henkilökohtaisesti. Eläin ei pysty kostamaan tai kettuilemaan, eläin vain käyttäytyy ja tekee sitä, mitä olemme vahvistaneet.

5 kommenttia:

  1. Juurikin noin, Nea :) !

    On kyllä ihanaa, että ollaan saatu yksi noinkin nuori, kuin sie olet, oppimaan tämän kaltainen ajattelumalli. Toimii myös lasten kasvatuksessa, minkä tulet sitten joskus varmaan huomaamaan ;)

    Toivottavasti saat blogillesi paljon lukijoita.

    terkuin Merja R

    VastaaPoista
  2. Täyttä asiaa! :) Tykkään kovasti postauksistasi.

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos Sara! Yritän mahdollisimman paljon keretä näitä kirjoittelemaan:)

      Poista