Älä ota koiran käytöstä henkilökohtaisesti..

Meidän ihmisten on usein haastavaa muistaa, että kesyydestään huolimatta koira on ennen kaikkea eläin, eikä ihmisen tavoin ajatteleva ja käyttäytyvä olento. Koirat käyttäytyvät niin kuin niille on lajityypillistä ja ne tekevät sitä mikä on niille kannattavaa. Samalla tavalla ne oppivat välttämään sitä, mikä ei ole niille kannattavaa. Siihen miksi koira käyttäytyy niin kuin se koiraeläimenä käyttäytyy, on monia tekijöitä ja  kaikki ne vaikuttavat siihen, miten koira asiat kokee ja miten se niihin reagoi.

Koira, kuten muutkaan eläimet, ei suunnittele käytöstään etukäteen, käytös on aina vain reaktio johonkin ärsykkeeseen. Koira elää koko ajan nykyhetkessä, se ei siis suunnittele seuraavan aamun lenkkiä tai mieti viime viikolla syötyjä kenkiä. Koira ei myöskään osaa ajatella käytöksensä kaikkia mahdollisia seurauksia, toisin kuin taas ihmiset tekevät. Koira ei kykene kettuilemaan, kostamaan tai häpeämään tekojensa seurauksia. Kaikki kyseiset ajatukset ja tunteet ovat niin mutkikkaita, että ne vaativat aivoilta aivan erityistä rakennetta, sellaista, joka nykytiedon valossa täydellisenä löytyy vain ihmiseltä.

           Nykytiedon ja tutkimusten mukaan koira ei kykene asettumaan toisen asemaan kuten ihminen. Koirilta siis puuttuu kyky ymmärtää, että toinen voi ajatella ja tuntea eri tavalla kuin itse.. Eläinten tietoisuuden tutkiminen on muuttumistilassa, mutta tällä erää on melko yksimielisesti todettu, että koirilta puuttuu kyky ymmärtää olevansa yksi erillinen yksilö. Koirat eivät kykyne ymmärtämään sanojen sisältöä, niille siis vaikkapa sanasta ”aurinko” ei tule mieleen kesä, lämpö tai keltainen. Koirat ymmärtävät vain sanat, joihin on luotu jokin sisältö (toiminto). Siksi esimerkiksi koiran toruminen on useimmiten turhaa. Jollei koiralle ole opetettu mitä sanat tarkoittavat, on ”keskustelu” yhtä hyödyllinen kuin kahden sellaisen ihmisen välillä, joilla ei ole lainkaan samaa kieltä.

Yleensä ongelmia yhteiselossa alkaa ilmetä siinä vaiheessa, kun unohdamme kaiken edellisen ja luomme turhia oletusarvoja koiran käyttäytymiselle. Koirien koko maailma on kovin erilainen kuin meidän; ne näkevät, kuulevat ja haistavat eri tavalla ja niiden arvomaailma on täysin erilainen kuin ihmisten. Koira oppii toimintansa seurauksista ja koulutuksen tuloksena koira voi oppia yhdistelemään asioita toisiinsa, mutta mieluiten koirat keskittyvät asioihin, jotka tapahtuvat juuri tällä hetkellä. Koiran käytös voi myös vaihdella tilanteen ja ärsykkeiden mukaan, kotona se voi osata asian hyvin ja ulkona se ei tunnu muistavan koskaan mitään tehneensäkkään. Jos tässä kohtaa ajatellaan, että koira haluaa olla inhottava tai pomottaa, lähdetään pahasti harhaan. On helpompaa keksiä syitä koiran omasta käytöksestä kuin ottaa vastuu omasta kouluttamisesta tai kuten yleensä, kouluttamattomuudesta.

               Eläimeltä voidaan aina vaatia vain tasan se, mitä sille on koulutettu. Kun asioiden tekeminen tehdään kannattavaksi koiralle, ei sillä ole mitään syytä olla tekemättä tai tottelematta. Koira ja ihminen eivät voi laumautua keskenään, mistä johtuen koira ei yritä tottelemattomuudellaan ottaa paikkaa lauman päänä tai horjuttaa kenenkään valta-asemaa. Jos koira ei tiedä miten sen tietyissä tilanteissa tulisi toimia, se päätyy toimimaan tavalla, joka on sille eläimenä luonnollinen. Usein kuitenkaan nämä tavat toimia (esim.rähjäys remmissä), eivät ole meidän mielestämme mukavia, mutta sen sijaan, että rankaisisimme koiraa, meidän tulisi miettiä mitä haluamme koiran vastaavassa tilanteessa jatkossa tekevän ja lähteä kouluttamaan tätä toivottua käytöstä.

Kun koiralle kyetään opettamaan halutut asiat ja säännöt ilman uhkaa ja pelkoa, selkeästi sekä määrätietoisesti, ansaitsemme koiran kunnioituksen. Koiran kouluttaminen palkitsemalla oikeasta ei siis tarkoita sitä, että koira saisi tehdä mitä haluaa, päinvastoin. Palkitsemalla koulutetulle koiralle on opetettu, että sääntöjen noudattaminen on kannattavaa, sitä ei ole vain opetettu välttämään asioita. Palkitsemisen vastakohta ei ole rankaisu, eikä koiran fyysinen rankaiseminen koskaan ole kouluttamista.

Koirien kouluttaminen vaatii aikaa, hermoja, ymmärrystä ja paljon huumoria. Jos koira ei tee sitä, mitä siltä pyydät, mieti onko koulutus ehkä vielä vaiheessa; tarvitaanko lisää toistoja helpomassa ympäristössä tai pidempää välimatkaa ohitettavaan koiraan? Palkitsemiseen perustuva koulutus parantaa koiran ja omistajan välistä suhdetta, lisää luottamusta ja saa koiran osallistumaan aktiivisemmin tekemiseen. Toimivaa ja tervettä vuorovaikutusta koiran ja omistajan välillä voidaan sitten vaikka kutsua johtajuudeksi.

Lähteet;
Gordon Gallup MSR test 

Sujuuko arki?

Ei ole yhden tekevää miten hevonen kokee erilaiset arjen toiminnat. Loimitus, satulointi, selkään nouseminen, pesuboxi tai ötökkämyrkyn suihkuttaminen voivat tuntua hevosesta epämukavilta ja se voi suhtautua niihin negatiivisesti. Meistä ihmisistä ne tuntuvat yksinkertaisilta, helpoilta asioilta ja niiden sujumattomuus on ärsyttävää. On ärsyttävää, kun pesua varten tarvitaan koko piha tilaa ja sadevaatteet, jos ei  halua itse suihkua myös. On ärsyttävää, kun loimittaessa hevonen pyörii karusellina ympyrää karsinassa. On ylipäätään ärsyttävää, kun helpot asiat eivät suju. Miksei se tajua, yrittääkö se pomottaa vai ärsyttää, eikö se ymmärrä että nämä ovat joka päivisiä asioita?

 Jostakin syystä hevonen on oppinut kokemaan jonkin asian epämiellyttävänä ja yhdistänyt niihin negatiivisen tunnetilan. Voit laskea mitkä asiat hevonen kokee positiivisina ja mitkä negatiivisina, tehdä niistä listan ja summata kumman tunnetilan omaavia toimia päivässä suoritetaan enemmän. Jos lista kallistuu enemmän miinuksen puolelle, ei ehkä ole ihme, että hevonen on suurimman osan ihmisen kanssa viettämästään ajasta hapan.

Jos hevonen kokee jonkin toiminnan epämukavaksi, tunnetila voi yhdistyä mukaan tilanteeseen ja aiheuttaa sen, että jatkossa kyseinen asia saa hevosen valmiustilan nousemaan. Jos varusteisiin yhdistynyt negatiivinen tunnetila on stressitason kohoamisen sekä jännittymisen taustalla, voi rentouden löytäminen ratsain olla miltei mahdoton tehtävä. Otetaan esimerkiksi melko yleinen arkipäivän ongelma, satulointi.
         Hevosta satuloidaan ja se reagoi tähän luimistamalla korviaan sekä heiluttamalla päätään, eli se ei tykkää satuloinnista jostakin X syystä. Oletetaan ettei selkään nouseminenkaan olisi hevoselle maailman paras juttu, joten parhaassa tapauksessa ennen kuin päästään edes kentälle, hevosella on pohjalla kaksi negatiivista asiaa, jotka saavat sen stressitasot nousemaan. Hevonen voi tuntua siltä, että se käy niin sanotusti kierroksilla; se reagoi helposti ärsykkeisiin ja sillä voi esiintyä erilaisia konflikti käytöksiä. Näiden lisäksi voi ilmentyä myös muita ratsastuksellisia ongelmia esimerkiksi pidätteisiin vastaamisessa. Mitään näkyvää syytä hevosen käytökselle  ei itse tilanteesta löydy ja tässä vaiheessa rentouden löytäminen kummallekaan on enää vain kaukainen haave.

Näkyvät muutokset hevosen käyttäytymisessä voivat ilmentyä vasta pidemmän ajan jälkeen siitä tilanteesta, joka hevosen valmiustilaa nostatti. Suomennetaan vielä vähän; jos hevonen ei pidä satuloinnista, sen tuoma stressi voi ilmentyä käytösmuutoksina vaikka puolen tunnin päästä eli ratsastuksen aikana. Tällöin hevosen käytöksen muokkaaminen ratsastuksessa ei auta, sillä hevosen käytöstä muokkaa vain todellisen syyn korjaaminen, eli tunnetilan muuttaminen satuloidessa. Jos hevonen onnistutaan siedättämään satulointiin uudestaan niin, että sen tunnetila on rento ja rauhallinen, voi hevosen ratsastettavuus parantua yllättävänkin paljon ja nämä satuloinnista aiheutuneet ongelmat helpottaa.

Hevosen tunnetilaa voidaan muuttaa siedättämällä se uudestaan niihin toimiin, joista se ei pidä. Harjoituksen aikana hevosen tulee olla siinä mielentilassa, jota siltä tulevaisuudessa toivotaan, eli rauhallinen ja rento. Jos siedättämisessä onnistutaan, pelkkä satula selässä voi saada hevosen rentoutumaan, kätevää eikö? Kun siis ensi kerralla toimit hevosesi kanssa, tarkkaile miten se reagoi asioihin, joita sen kanssa tehdään. Jos hevonen ei ole rento, kannattaa tunnetilaa muuttaa positiivisemmaksi nameilla vahvistaen.