Sujuuko arki?

Ei ole yhden tekevää miten hevonen kokee erilaiset arjen toiminnat. Loimitus, satulointi, selkään nouseminen, pesuboxi tai ötökkämyrkyn suihkuttaminen voivat tuntua hevosesta epämukavilta ja se voi suhtautua niihin negatiivisesti. Meistä ihmisistä ne tuntuvat yksinkertaisilta, helpoilta asioilta ja niiden sujumattomuus on ärsyttävää. On ärsyttävää, kun pesua varten tarvitaan koko piha tilaa ja sadevaatteet, jos ei  halua itse suihkua myös. On ärsyttävää, kun loimittaessa hevonen pyörii karusellina ympyrää karsinassa. On ylipäätään ärsyttävää, kun helpot asiat eivät suju. Miksei se tajua, yrittääkö se pomottaa vai ärsyttää, eikö se ymmärrä että nämä ovat joka päivisiä asioita?

 Jostakin syystä hevonen on oppinut kokemaan jonkin asian epämiellyttävänä ja yhdistänyt niihin negatiivisen tunnetilan. Voit laskea mitkä asiat hevonen kokee positiivisina ja mitkä negatiivisina, tehdä niistä listan ja summata kumman tunnetilan omaavia toimia päivässä suoritetaan enemmän. Jos lista kallistuu enemmän miinuksen puolelle, ei ehkä ole ihme, että hevonen on suurimman osan ihmisen kanssa viettämästään ajasta hapan.

Jos hevonen kokee jonkin toiminnan epämukavaksi, tunnetila voi yhdistyä mukaan tilanteeseen ja aiheuttaa sen, että jatkossa kyseinen asia saa hevosen valmiustilan nousemaan. Jos varusteisiin yhdistynyt negatiivinen tunnetila on stressitason kohoamisen sekä jännittymisen taustalla, voi rentouden löytäminen ratsain olla miltei mahdoton tehtävä. Otetaan esimerkiksi melko yleinen arkipäivän ongelma, satulointi.
         Hevosta satuloidaan ja se reagoi tähän luimistamalla korviaan sekä heiluttamalla päätään, eli se ei tykkää satuloinnista jostakin X syystä. Oletetaan ettei selkään nouseminenkaan olisi hevoselle maailman paras juttu, joten parhaassa tapauksessa ennen kuin päästään edes kentälle, hevosella on pohjalla kaksi negatiivista asiaa, jotka saavat sen stressitasot nousemaan. Hevonen voi tuntua siltä, että se käy niin sanotusti kierroksilla; se reagoi helposti ärsykkeisiin ja sillä voi esiintyä erilaisia konflikti käytöksiä. Näiden lisäksi voi ilmentyä myös muita ratsastuksellisia ongelmia esimerkiksi pidätteisiin vastaamisessa. Mitään näkyvää syytä hevosen käytökselle  ei itse tilanteesta löydy ja tässä vaiheessa rentouden löytäminen kummallekaan on enää vain kaukainen haave.

Näkyvät muutokset hevosen käyttäytymisessä voivat ilmentyä vasta pidemmän ajan jälkeen siitä tilanteesta, joka hevosen valmiustilaa nostatti. Suomennetaan vielä vähän; jos hevonen ei pidä satuloinnista, sen tuoma stressi voi ilmentyä käytösmuutoksina vaikka puolen tunnin päästä eli ratsastuksen aikana. Tällöin hevosen käytöksen muokkaaminen ratsastuksessa ei auta, sillä hevosen käytöstä muokkaa vain todellisen syyn korjaaminen, eli tunnetilan muuttaminen satuloidessa. Jos hevonen onnistutaan siedättämään satulointiin uudestaan niin, että sen tunnetila on rento ja rauhallinen, voi hevosen ratsastettavuus parantua yllättävänkin paljon ja nämä satuloinnista aiheutuneet ongelmat helpottaa.

Hevosen tunnetilaa voidaan muuttaa siedättämällä se uudestaan niihin toimiin, joista se ei pidä. Harjoituksen aikana hevosen tulee olla siinä mielentilassa, jota siltä tulevaisuudessa toivotaan, eli rauhallinen ja rento. Jos siedättämisessä onnistutaan, pelkkä satula selässä voi saada hevosen rentoutumaan, kätevää eikö? Kun siis ensi kerralla toimit hevosesi kanssa, tarkkaile miten se reagoi asioihin, joita sen kanssa tehdään. Jos hevonen ei ole rento, kannattaa tunnetilaa muuttaa positiivisemmaksi nameilla vahvistaen.