Pelkoehdollistuminen

Kaikkien eläinlajien oppimisessa on mukana klassinen ehdollistuminen (kaksi asiaa muuttuu yhdeksi, eli ärsyke ja reaktio muodostavat yhdessä refleksin kaltaisen toiminnon). Esimerkiksi naksuttimen ehdollistaminen perustuu nimenomaan klassiseen ehdollistumiseen, toistojen kautta eläin oppii, että naksausta seuraa nami. Yksi klassisen ehdollistumisen muoto poikkeaa tarvittavien toistojen määrässä, sillä pelkoehdollistuminen voi tapahtua jo kerrasta.

Pelkoehdollistumista voi tapahtua koko eläimen eliniän ajan, tietyssä herkkyyskaudessa se on erittäin voimakasta, riippuen eläinlajista. Saaliseläimillä, kuten hevosilla pelkoehdollistuminen on ollut elintärkeä ilmiö, ilman oppimista välttämään tiettyyn tilanteeseen (esimerkiksi saalistajan hyökkäykseen) liittyviä ärsykkeitä, ei hevonen olisi säilynyt hengissä kaikkia näitä vuosia. Tilanteissa joissa hevonen säikähtää tai tuntee kipua, hevosen pitkäkestoiseen muistiin tallentuu kaikki se mitä aistimuistissa sillä hetkellä on, eivätkä nämä muistot katoa koskaan. Pelkoehdollistumia on mahdoton saada koskaan täysin koulutettua pois, vaikkakin pelkoreaktion ”päälle” voidaan kouluttaa toinen toimintamalli, ei pelon käyttäminen koulutuksessa ole silti järkevää tai millään tavoin suositeltavaa.

Hevosen rankaiseminen niin, että se tuntee kipua tai pelkoa voi kyllä poistaa käytöksen hetkeksi, mutta rankaisu ei ikinä poista käytöksen syytä, eikä myöskään kerro hevoselle, kuinka sen sitten tulisi käyttäytyä, jotta rankaisu olisi mahdollista välttää. Jos kouluttaja ei onnistukaan ajoittamaan rangaistustaan oikein, hevonen voi yhdistää kivun tai pelon tunteen johonkin ihan muuhun kuin ihmisen tarkoitus oli, tällöin tilannetta on vaikea muuttaa. Usein tälläinen ”kouluttaminen” luo ongelmia enemmän kuin poistaa niitä.

            Siellä missä ovat hevosen silmät, siellä on myös sen ajatus, jos siis haluaisimme esimerkiksi rangaista hevosta raipalla aina, kun se kieltäytyy esteellä, voi hevonen yhdistää kivun tunteen esteen näkemiseen, sattumanvaraiseen ääneen tai katsomossa istuvaan ihmiseen. Jos hevonen oppii yhdistämään kivun tunteen lähestyvään esteeseen, kuinka mielellään se tulevaisuudessa hyppää ne?  
              Tai jos hevonen yhdistääkin kivun johonkin aiemmin merkityksettömään ärsykkeeseen, kuten maneesin oveen, jonka seurauksena hevonen ensi kerralla maneesissa ei suostu menemään lähellekään ovea, ihmetellään miksi hevonen käyttäytyy kuten se sillä hetkellä käyttäytyy. Pahimmassa tapauksessa hevosta rangaistaan tästä ”pelleilystä”, koska onhan se nähnyt saman oven joka lauantai eikä sitä ole ennenkään pelätty. Tuleeko tässä tapauksessa ovesta ja maneesista mukavia asioita hevoselle?

Kivun, pelon ja säikyttelyn käyttäminen koulutuksessa on eettisesti väärin ja eikä se ole oikein hevosta kohtaan. Hevosten kanssa toimiessa on tärkeää muistaa, ettei hevonen osaa esittää pelkäävänsä jotakin, eikä pelkoa myöskään voida poistaa rangaistuksella. Se että hevosta läpsitään raipalla, potkitaan tai riuhdotaan ohjasta ei poista pelon syytä, eikä myöskään auta hevosta toimimaan tilanteessa muutoin kuin pakenemalla tai puolustautumalla.