Leikitäänkö?

Leikki on hauskuutensa lisäksi myös tärkeää koirille, leikkiessään koirat kehittävät mm. sosiaalisia kykyjään, oppimistaan yrittämällä ja erehtymällä sekä epävarmuuden sietokykyään, myös vanhemmalla iällä. Koirien välisissä leikeissä voi pienessä hetkessä nähdä palasia eri käyttäytymismalleista kuten metsästys- ja lisääntymiskäyttäytymisestä. Leikeissä on myös usein mukana leikin eri lajeja sekaisin kuten liikunnallista-,sosiaalista- ja saalistusleikkiä. Toisinaan koirat siirtyvät kesken yhteisleikin yksinleikkiin ja palaavat kohta taas haastamaan toisiaan yhteiseen hauskaan.

          Koira säilyttää leikkisyytensä koko ikänsä ja siksi mahdollisuus leikkimiseen on tärkeää myös vanhemmille koirille. Leikki toimii koiralle hyvinvoinninmittarina, sillä tutkimusten mukaan vain hyvinvoivat eläimet leikkivät. Leikki onkin koirille myös ominainen tapa rentoutua, muttei liiallisina määrinä. Esimerkiksi hurjat ja vauhdikkaat takaa-ajo ja painileikit kiihdyttävät koiraa, joten niiden leikkiminen monta kertaa viikossa voi aiheuttaa pysyvää stressitason kohoamista, sopiva määrä näille leikeille on 2-3 kertaa viikossa. Huomioi siis leikeissä aina leikinlaatu ja sen tuoma stressi/kiihdyttyvyys sekä leikin kesto.

Pentu oppii ensimmäiset elekielensä ja käytösnorminsa emoltaan, ensimmäiset 3 viikkoa-4 kuukautta ovat korvaamatonta aikaa koiralle oppia elekieltä sekä sosiaalisia taitoja. Pentu on ennen luovutusikäänsä luultavasti oleskellut vain sisarustensa sekä emonsa kanssa ja oppinut näin lukemaan vain samannäköisiä koiria. Siksi onkin tärkeää, että pentu voi turvallisesti tavata ja tottua myös erinäköisiin ja kokoisiin koiriin; tummalla värityksellä, naaman peittävillä karvoilla, alapurennalla tai lättänaamalla varustetut koirat voivat aiheuttaa tulkintavaikeuksia muissa koirissa.

Koirien leikkejä katsellessa voi joskus tuntua vaikealta tietää, milloin tilanteeseen tulisi puuttua ihmisen tasolta. Leikkiin kuuluu samoja eleitä kuin mitä näemme tappeluissakin, leikissä nämä eleet on ”säädetty” niin pienelle, etteivät koirat vahingoita toisiaan. Koirat käyttävät leikkiessään niin sanottuja metasignaaleja, jotka välittävät tiedon siitä, kuinka toisen koiran tulee tulkita muita signaaleja. Leikin alkaessa koirat tekevät jonkin leikkieleen useimmiten leikkikumarruksen, sitä seuraavat uhkaavat eleet kuten murina ja aukinainen suu ovat siis vain osa leikkiä.

          Leikkiä tulee tarkkailla koko ajan, miltä leikki näyttää, onko se vastavuoroista? Tasaväkistä? Entä eleet, ilmeet? Hyvässä leikissä yksi koira ei juokse ns.jäniksenä muiden jahdattavana tai ole koko leikin ajan alistattavan, vaan osat vaihtuvat jatkuvasti. Leikissä rajumpia otteita tulisi aina seurata hyvittelyä, kuten selälleen heittäytymistä tai leikkiinkutsuasento, samoja eleitä kuin leikin alkaessa. Näin koira viestittää toiselle koiralle, ettei tosi ole kyseessä-edelleenkään.

Milloin leikkiin olisi sitten hyvä mennä väliin vai kannattaako ihmisen puuttua koirien leikkeihin ollenkaan? Se että jätetään koirat selvittämään välinsä keskenään tai arka koira selviytymään haastavasta tilanteesta ei ole paras vaihtoehto. Jokaiseen äännähdykseen ei tarvitse reagoida, erilaiset murahdukset, haukahdukset ja vinkumiset ovat osa leikkiä. Jos kuitenkin leikkiminen ei enää näytä vain leikiltä, vaan siihen alkaa tulla mukaan myös totisuutta ja rajuutta, on ihmisen hyvä katkaista leikki.

           Ihmisten tehtävä on valvoa ja olla vastuussa leikistä, koiraa ei saa jättää vain selviytymään tai ratkomaan tilanteita. Koira oppii koko ajan ja ei ole kovinkaan toivottavaa, jos koira oppii, että sen täytyy itse puolustaa itseään ja ajaa esimerkiksi murisemalla toiset koirat pois, tappeluun joutunut koira voi jatkossa joutua konfliktitilanteisiin muiden koirien kanssa useammin. Kovinkaan moni koiranomistaja tuskin siis haluaa omalla toiminnallaan vahvistaa näitä käytöksiä.

Jos koirasi pelkää ja pyrkii luoksesi, älä hätistä koiraa pois vaan nosta se syliisi tai viereesi niin, että voit pysäyttää koiran luokse pyrkivät muut koirat. Näin koira oppii, että saa omistajastaan turvan, eikä sen tarvitse ratkaista tilanteita itse. Kasvaessaan koira voi muuten alkaa hoitamaan vartiointia itse, eli hätistelee murinalla, haukkumalla tai niiden sekoituksella sen mielestä uhkaavat tunkeilijat poissa.

          Varsinkin pennut eivät usein väsyessään ymmärrä lopettaa leikkimistä, jolloin leikki ei enää vastaa tarkoitustaan. Ihmisen onkin hyvä opettaa pentua tauottamaan leikkiä, ottamalla pennun rauhoittumaan luokseen ja hetken päästä leikki voi jatkua taas. Jos koira pelkää muita koiria tai ei halua liittyä leikkiin heti, älä houkuttele tai pakota koiraa. Katselemalla sivusta koira voi rohkaistua myöhemmin leikkimään muiden mukana.

Koiran leikkikaveriksi kannattaa etsiä muutamia hyviä kavereita niin, että koira saa paljon mukavia kokemuksia toisista koirista. Määrä ei korvaa laatua.

Lähteet: Barbara Handelman-Koirien kieli&käyttäytyminen

              Tuire Kaimio-Koirien käyttäytyminen