Opitusti avuton?

Milloin hevonen on rauhallinen ja milloin opitusti avuton? Hevosten elekieltä on tutkittu melko vähän (verrattuna esimerkiksi koirien elekieleen), eikä hevosen lukeminen ole aina niin helppoa. Hevonen voi helposti näyttää rennolta ja rauhalliselta, vaikkei sitä olisikaan, emme vain aina osaa erottaa rauhallisuutta ja sulkeutuneisuutta toisistaan.

 Psykologi Martin Seligman toteutti vuonna 1967 kokeen, joka liittyi opittuun avuttomuuteen ja se suoritettiin koirilla. Osa ehkä onkin kuullut nykypäivänä kyseenalaisesta kokeesta, jossa koirat jaettiin satunnaisesti kolmeen eri ryhmään.

       Ryhmä1:ssä valjaissa olevat koirat laitettiin häkkiin, jonka lattian välityksellä koirille annettiin sähköiskuja. Koirilla oli mahdollisuus saada sähköiskut loppumaan painamalla kuonollaan edessä olevaa paneelia. Paneeli tarjosi koirille nopeasti opittavissa olevan keinon kontrolloida sähköiskujen esiintymistä.

      Ryhmän 2 koirat laitettiin valjaissa täysin samanlaiseen häkkiin. Ryhmän kaksi koirilla ei itsellään ollut mitään mahdollisuutta kontrolloida sähköiskuja (sähköiskujen esiintyminen oli kytketty niin, että molemmat ryhmät saivat sähköiskut samaan aikaan, sähköiskut keskeytyivät ainoastaan silloin, kun ensimmäisen ryhmän koira painoi paneelia kuonollaan).

      Kontrolliryhmän koirat eivät saaneet sähköiskuja ollenkaan.

Seuraavana päivänä kaikki ryhmät siirrettiin kaksiosaiseen häkkiin, jonka keskellä oli matala aita, hyppäämällä sen yli koirat pystyivät helposti välttämään sähköiskut. Ryhmän 1 koiralla ei mennyt kuin muutama sekunti, kun se oivalsi, että hyppäämällä esteen yli, se välttää sähköiskut. Samalla tavoin toimi myös kontrolliryhmän koira. Ryhmän 2 koira oli oppinut, ettei sen oma toiminta vaikuta millään tavoin sähköiskuihin, joten se ei tehnyt elettäkään paetakseen, vaikka häkin toinen puoli oli helposti havaittavissa.

Opittua avuttomuutta esiintyy kaikilla eläimillä, myös ihmisillä, se tarkoittaa alistumista jatkuvaan rankaisemiseen tai epämiellyttävään tilanteeseen, taustalla on kokemuksen synnyttämä yleistys, siitä ettei omalla toiminnalla ole merkitystä epämiellyttävästä tilanteesta vapautumiseen. Se on voimakkaimpia stressitiloja ja lisäksi vaikea tunnistaa (vrt.rauhallisuus). Opittu avuttomuus on aivojen selvitymiskeino tilanteessa, jossa on mukana kipua tai pelkoa ilman ulospääsyä. Kun hevonen ei enää aktiivisesti yritä selviytyä tilanteista, se muuttuu usein sulkeutuneeksi tai "kuuroutuu" avuille.

Turtuneisuus ei ole hevoselle luonnollinen tapa reagoida kipua tai pelkoa aiheuttaviin tilanteisiin, aina ensin hevonen yrittää selviytyä tilanteesta esimerkiksi pakenemalla tai puolustautumalla. Ratsastuksessa usein voimakkaat avut ja pelosta rankaiseminen aiheuttavat opittua avuttomuutta. Jos hevosta rangaistaan aina raipalla, kun se säikähtää, se voi lakata näyttämästä pelkoaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö pelkoa enää olisi.
       Jos ratsastaessa hevosta pidetään pitkiä aikoja, matalassa, kootussa muodossa, hevonen voi yrittää helpottaa tilannetta (lihasten väsyminen aiheuttaa kipua) esimerkiksi heittelemällä päätään. Jos nämä yritykset aina estetään vaikkapa apuohjilla, hevosen olotila heikentyy entisestään. Tällaistä kipuun tottumista voi ratsastaja aiheuttaa myös tuntumallaan tai epäsopivilla varusteilla.  Hevosen halu liikkua voi kadota ja kun tämä tila alkaa yleistyä, hevonen jättää suurimman osan avuista huomioimatta.

Vaikka joidenkin kouluttajien mielestä kuulostaisikin hienolta, että hevonen vaikuttaa nöyrältä tai pomminvarmalta ollessaan opitun avuttomuuden tilassa, se ei ole hevosen terveydelle hyväksi. Tämä tila altistaa hevosen (kuten muutkin eläimet) fyysisisiin sekä immunologisiin muutoksiin. Opitun avuttomuuden seurauksia voivat olla mm. stressiähky, ruokahaluttomuus, stereotyyppinen- ja itsetuhoinen käyttäytyminen.
        Hevosen käsittelijöiden olisi hyvä pitää mielessä myös se seikka, että vaikka hevonen olisikin opitun avuttomuuden tilan aikana rauhallisen oloinen, purkautuu tilan aiheuttama stressi lopulta jotakin muuta tietä.

Jokaisen ratsastajan ja hevosen käsittelijän tulisi olla tietoinen siitä, kuinka toimia hevosen kanssa niin, että opitun avuttomuuden tila voitaisiin välttää. Kun siis seuraavaksi tapaat hevosystäväsi, joka vaikuttaa laiskalta, itsepäiseltä tai sulkeutuneelta, tarkastele hevosta, miten se reagoi ympäristöönsä, onko katse kirkas vai lasittunut, onko hevonen seurallinen ja utelias?

Pidetään huolta siitä, että hevosilla on yhtä hauskaa meidän kanssamme kuin meillä on niiden, iloista tiistaita!

Lähteet: Tuire Kaimio-Hevosen kanssa
TÄSTÄ linkistä voit lukea tutkimuksesta, jossa tutkittiin opittua avuttomuutta ilmentäviä asioita, lisänä havainnollistavia kuvia.