Koirien stressi

”Stressi on EU:n käytettävän määritelmän mukaan fyysisinä, psyykkisinä ja sosiaalisina oireina ja toimintahäiriöinä ilmenevä häiriötila, joka johtuu yksilön kokemuksesta, ettei hän kykene selviytymään häneen kohdistuvista vaatimuksista” (Wikipedia)

”Stressi on osa elämää: sitä voi esiintyä missä tahansa tilanteessa ja myös missä tahansa elämän vaiheessa. Stressin aiheuttajat, samoin kuin yksilön itselleen kehittämät selviytymisstrategiat, vaihtelevat yksilöittäin niin ihmisillä kuin koirilla.” (Scholz ja Reinhardt)

Stressin sanotaan olevan kehon tapa reagoida pelkoon sekä vaaroihin, se valmistaa koiran kehoa toimimaan nopeasti sekä voimakkaasti. Lyhytaikaisena stressitasojen nouseminen on paitsi luonnollista myös tarpeellista, sillä kohtuullisesti kohonnut valmiustila terästää keskittymistä ja saa koiran suoriutumaan monenlaisista tehtävistä; ottamaan elimistöstään enemmän irti, pakenemaan nopeasti tai tarvittaessa selviytymään tappelusta.

Koska stressi kuuluu kaikkien eläinten elämään, kestää koirankin elimistö hyvin lyhytaikaista ja pientä stressitasojen kohoamista; tätä tapahtuu päivittäin erilaisissa ristiriita tilanteissa. Useimmat koirat kestävät myös tilanteita, joissa stressitasot nousevat voimakkaammin, jos tällaisiä tilanteita sattuu harvoin ja koiralle tarjotaan riittävästi aikaa palautua näistä tilanteista. Rotujen ja yksilöiden välillä on eroja siinä, minkä verran stressiä koira kestää, mitkä tilanteet se kokee stressaaviksi ja miten se kyseisistä tilanteista pyrkii selviytymään.

Kaikki stressi ei siis ole pahasta, mutta miksi sitä kuitenkin pyritään välttämään? Liiallinen stressi heikentää koiran toiminta- ja suoristuskykyä ja jo vähäinenkin stressi pitkittyneenä on aina riski koiran yleiselle hyvinvoinnille ja terveydelle.

Mitä koirassa tapahtuu?

Stressiä ja pelkoa käsitellään samassa osassa aivoja; koira ei voi tuntea pelkoa stressaantumatta, mutta voi stressaantua pelkäämättä. Stressi on elimistön reaktio johonkin sisäiseen tai ulkoiseen ärsykkeeseen, josta sympaattinen hermosto aktivoituu ja johtaa tapahtumaketjuun, jossa koko elimistö valmistautuu toimimaan.

Kun koira kohtaa uhkaavaksi koetun asian (näitä stressiä aiheuttavia asioita kutsutaan stressoreiksi), lisämunuainen alkaa erittämään adrenaliinia, jonka vaikutus näkyy noin 10-30 sekuntia stressorin jälkeen. Normaalisti adrenaliini häviää koiran elimistöstä parissa minuutissa. Tätä tapahtumaa kutsutaan ns.primääriseksi stressivasteeksi (adrenaliinin aikaansaama stressireaktio).

Sekundääriseen stressivasteeseen liittyy olennaisesti toinen hormoni, kortisoli. Kohonnut kortisolitaso voi osittain muistuttaa adrenaliinin vaikutusta, mutta se on pitkäkestoisempi; kohonnut kortisolitaso näkyy veressä vasta muutaman minuutin kuluttua stressorista ja se sen häviäminen elimistöstä kestää muutamia vuorokausia, joskus jopa pidempään. Tämä kyseinen stressivaste peittää kaiken muun käyttäytymisen ja koiran ainoa tavoite on säilyä tilanteesta hengissä. Tästä pääsemme pitkittyneeseen stressiin, jossa koiran vereen erittyy liikaa kortisolia jatkuvasti, jolloin koira on koko ajan valmiustilassa, eikä sen elimistö pääse toipumaan.

Entä terveys?

Pitkittynyt stressi on haitallista koiran terveydelle, se aiheuttaa muutoksia mm. immuunipuolustusjärjestelmään, joka usein heikkenee ja aiheuttaa koiralle erilaisia ongelmia suolistossa. Pitkittyneen stressin aiheuttamiin terveyshaittoihin voidaan liittää myös mm. sydänkohtaukset, korkea verenpaine ja korvatulehdukset. Moni koirista reagoi stressiin ihollaan: kutina, kuivuminen, karvanlähtö, tassuvälien punertuminen, hilseily ja eloton karva ovat yleisiä stressin oireita. Stressitilanteissa koiran silmät voivat punoittaa, se voi läähättä voimakkaasti, kuolata ja hikoilla tassuistaan.

Riski käytösongelmiin on suurempi koirilla, joiden elimistö on jatkuvassa stressitilassa. Usein näiden koirian reaktiot asioihin tuntuvat liioitelluilta ja ne ovat herkempiä häiriöille (toiset koirat, autot, ihmiset jne), oppiminen voi vaikeutua ja keskittymiskyky heikentyä. Koira vaikuttaa yleiseltä olemukseltaan rauhattomalta, hermostuneelta tai yli-innokkaalta (esim.toisia koiria kohtaan). Stressaantuneena koiran on vaikea rauhoittua lepäämään ja nukkua kunnolla. Ruoka ei maistu, juominen voi vähentyä tai lisääntyä voimakkaasti, ulostaminen lisääntyy.

Stressi lisää stereotyyppistä käyttäytymistä, eli käytöksiä jotka ovat toistuvia ja sinällään tarkoituksettomia. Yleisimpiä stereotyyppisiä käytöksiä ovat mm. oman hännän jahtaaminen, loputtomalta tuntuva kaivaminen, itsensä nuoleminen ja pureminen sekä holtiton haukkuminen. Näiden käytösten aikana koira reagoi huonommin ympäristössä tapahtuviin asioihin. Kyseisten käytösten avulla koira pyrkii parantamaan oloaan; nuoleminen, pureminen ja liikkuminen vapauttavat koiran vereen hormoneja, jotka saavat sen tuntemaan olonsa paremmaksi. Näistä käytöksistä voi muodostua koiralle tapa nopeastikin, sillä ne ovat itsessään palkitsevia. Stereotyyppistä käyttäytymistä ei kannata vain yritttää estää, sillä todellinen apu saadaan vasta, kun koiraa stressaava syy saadaan selville.

Mikä stressaa?

Kuten jo aiemmin todettiin, stressiä aiheutuu yleisesti tilanteissa, joissa koira kokee uhkaa tai turhaumaa. Lisäksi pitkäaikaiselle stressille altistavat mm. jatkuvat muutokset elämässä ja elinympäristössä, pula resursseista, liika saalistusvietin käyttö, fyysisiin pakotteisiin perustuva koulutus (kovakouraisuus, ennalta arvaamattomuus), vähäiset mahdollisuudet lajityypilliseen toimintaan ja taas toisaalta liiallinen aktivointi (koiralle ei anneta mahdollisuutta rauhoittua).

Kipu aiheuttaa myös stressiä ja usein koira, jolla on kipuja, voi nuolla, kirputtaa tai jopa purra itseään pakkomielteisesti. Joskus käytös kohdistuu kipeään kohtaan, mutta ei aina. Jos kipu on jossakin sellaisessa paikassa, ettei koira yletä siihen itse, on yleistä, että koira nuolee esimerkiksi etutassujaan.

Miten helpottaa stressiä?

Ensimmäinen askel kohti stressittömämpää elämää on löytää stressin aiheuttaja ja ylläpitäjä. Koiran elämästä on pyrittävä tekemään mahdollisimman rauhallista. Liiallisesti kiihdyttäviä aktiviteetteja kannattaa pyrkiä välttämään ja rauhoittavaa tekemistä vastaavasti  lisäämään. Nenän käyttäminen (etsiminen, hajutyöskentely), leukojen käyttäminen (puruluut), keskittymistä vaativat älypelit ja riittävä lepo ovat hyviä keinoja rentouttaa koiraa. 

Kuva TÄÄLTÄ

Lähteet;
Scholz & Reinhardt-Stress in dogs
Tuire Kaimio-Koirien käyttäytyminen

Ajatuksia tiistailta...

© HelsinkiHorseShow


Olisi ollut todella kiva julkaista tänne kirjoitus, jossa olisin kertonut miten jännittävä ja kiva päivä meillä oli tiistaina Helsingissä. Miten hienosti Romeo jaksoi matkustaa pitkän matkan ja miten kärsivällisesti se seisoi kopissa ratikoiden ja muun liikenteen seassa. Kuinka paljon minua jännitti  (oikeastaan kauhistutti) areenalle meneminen, mutta miten pystyin keräämään itseni ja tein itselleni todella haastavan asian. Nyt päällimmäisenä fiiliksenä tiistai yöstä lähtien on ollut lähinnä suru ja paha mieli. Ja kyllä, voin sen tässä ihan julkisesti myöntää, että kaikista ilkeistä kirjoituksista tuli surullinen olo.

Minulle saa antaa palautetta ja kritiikkiä ja mielelläni näitä otankin vastaan, kun se tehdään rakentavassa hengessä. Jokaisella on oma tapansa toimia hevosten kanssa ja ratsastaa niitä, eli näin ollen jokaisella on jotain mitä toisella ei ole. Omasta mielestäni suoranainen haukkuminen ja kiusaaminen (johon kategorioin osan tulleesta palautteesta), ei ole millään tavoin kehittävää. Kommenteista joissa minut haukutaan ratsastajana, ihmisenä ja hevosenomistajana, en tule saamaan mitään, mikä kehittäisi minua eteenpäin. Ehkä halun näyttää, että kyllä me osaamme ja pystymme, tosin mikään kovin kiva motivaattori se ei ole. 

          Tiedostin kyllä etukäteen, että ihmiset tulevat puhumaan, kommentoimaan ja arvostelemaan. Ihan näin suurta p*skamyrskyä en osannut odottaa pahimmissa painajaisissanikaan, enkä minä ole edes yksi niistä, joita tässä on eniten ruodittu julkisesti.
En siis edelleenkään sano, etteikö palautetta saisi antaa, mutta ehkä joskus olisi hyvä miettiä, miten sen antaa. Minullakin on paljon mielipiteitä asioista, enkä pidä kaikkien ihmisten tavoista ratsastaa hevosiaan, kouluttaa koiriaan tai elää elämäänsä, mutta en silti hauku ja loukkaa heitä netissä nimimerkkien takaa.  

Minun syyni lähteä mukaan tapahtumaan eivät olleet a)julkisuuden hakeminen (aika naurettava heitto, tuskin meistä kukaan tuollaisen tapahtuman johdosta kuvitteli julkkikseksi päätyvänsä?), b)itsekriittisyyden puute c)liian suuret luulot itsestäni. Kuten aika monen muunkin havaintoesityksien demoratsastajien, minunkin syyni lähteä mukaan oli saada vastaavanlaisesta tilanteesta ja ympäristöstä mahdollisimman mukava kokemus meille molemmille. Nyt uskon, että Romeolle tilanteesta jäi ihan kiva kokemus, mutta kuskilla kyllä kynnys lähteä vastaavanlaisiin tapahtumiin nousi entisestään. 

          Alusta asti uskoin Romeon selviytyvän tilanteesta etenkin, kun mitään ei ollut ns.pakko tehdä, toisin kuin vaikkapa kisatilanteessa. Eniten minua (ja varmaan monia muita) jännitti, miten minä itse tilanteesta selviytyisin. Ihminen joka on pienestä pitäen pelännyt yleisöä ja ihmisten edessä asioiden suorittamista, joiden täydellisestä toteutumisesta ei ole varmuutta ja joka kuollakseen pelkää epäonnistumisia, oli tilanne todella vaikea. Pari tuntia ennen vuoroamme tärisin katsomossa oksennus kurkussa, ainoana ajatuksena, etten todellakaan pysty tähän. Onneksi minulla oli parhaat tsempparit matkassa.

Olisin varmasti voinut tehdä satoja asioita toisin. Itse päätin olla viemättä Romeota areenalle tutustumaan ennen näytöstä, olisiko tutustuminen helpottanut hevosen jännitystä esityksessä? En tiedä. Sen mitä Romeota tunnen, olin melko varma, että uusien ärsykkeiden kuormittamana, se väsyisi nopeasti, jolloin tutustuminen+esitys olisivat voineet olla liikaa. Olisinko alussa voinut palkata useammin, jäädä paikoilleen syömään tai yrittää jotain muuta keinoa rentouttaa hevosta? Ehkä. Ratsastus osuudessa olisin voinut tehdä toiset sata asiaa toisin, aivan varmasti. Mutta niin voisi aina jokainen, täydellistä suoritusta kun ei ole vielä tehty.

Esityksessä me ratsastajat teimme niitä asioita, joista olimme etukäteen Minnan ja Jaanan kanssa sopineet ja joita olimme harjoitelleet. Ja kyllä, olemme Romeon kanssa viime viikkoina tehneet muutakin kuin juosseet pää ylhäällä minä kyydissä könöttäen. Olemme harjoitelleet paljon kaikkea muutakin, yksittäisiä liikkeitä sekä yleistä liikkumista, mutta niiden esittäminen areenalla ei olisi ollut järkevää, hevosen jännittyneisyyden vuoksi. Olemme ihan normaalisti treenanneet valmentajani kanssa koko tämän ajan. Mutta kyllä, olemme tarvinneet myös asentoon liittyvää harjoittelua paljon ja tällä hetkellä se vaatii toisenlaista ratsastusta, istuntaa ja käsien asentoa kuin ideaali tilanteessa. Enkä usko hevoseni tästä kärsivän tai fyysisesti loukkaantuvan.

Tässä on Minnan yhteenveto hänen blogistaan meidän tekemisistämme:
- asento, niska ja rintakehä ylös, tämän hevosen kohdalla kyse on ollut alkuun käytännössä venytyksenomaisesta liikkeestä, koska hevonen pyrki jatkuvasti luotiviivan taaksen (lue turpa ryntäsiin, jonka jälkeen tai seurauksena pakoreaktio käynnistyi)
- ratsastajan asento on siinä määrin merkityksellinen, että hänen tulee voida säilyttää ohjastuntuma mahdollisimman symmetrisenä, jos se edellyttää kevyttä istuntaa, eteennojaamista tms, sitä kannattaa kokeilla. Satulassa perusistunnassa oleminen ei auta, jos ohjastuntuma muuttuu koko ajan.
- asento - palkkio, asento, liikkeelle - palkkio, asento, liikkelle, askellaji vaihtuu - palkkio, asento, liikkeelle, lisää aktiivisuutta - palkkio

Olen itse samaa mieltä siitä, että asioita olisi voitu avata enemmän ja tehdä selvemmäksi miksi, miten ja minkä takia. Me ratsastajat emme esityksen käsikirjoitukseen vaikuttaneet vaan teimme sovittuja asioita vuorollamme parhaamme mukaan. Aika oli kuitenkin lyhyt ja asioiden avaamiseen olisi voinut vierähtää helposti koko aika, varmasti vielä pidempäänkin. Se ei tietenkään ole selitys, että asioita jäi selittämättä, mutten koe tämän asian selvittämisen olevan minun vastuullani. Oma parannus ehdotukseni olisikin tapahtuman parempi suunnittelu kokonaisvaltaisesti mahdollisella ensi kerralla, se voisi helpottaa monen katsojan sekä esiintyjän työtä.

Mikä tapahtumaa seuranneessa keskustelussa eniten minua loukkasi oli se, että muutaman minuutin perusteella on tehty johtopäätöksiä Romeon hyvinvoinnista, elämästä ja tavastani kohdella sitä. Se että ratsastin tietyllä tavalla tuntuu nyt olevan kaikista todella kamalaa, vaikka usein ympärillä näkee oikeasti hevosta vahingoittavaa ratsastusta tai muuten puutteellista hyvinvointia. Uskon ja toivon, että jokainen minut tunteva tietää kuinka paljon vaivaa näen luodakseni, enkä vain omalleni vaan kaikille tallimme hevosille, ympäristön ja elämän, jossa ne voivat olla tyytyväisiä ja voida hyvin.


Iso kiitos Minna ja Jaana, että saimme mahdollisuuden lähteä mukaan.  Kiitos kannustajille, maailman parhaalle hevosenhoitajalle, joka reissusta reissuun matkaa meidän mukana sekä kotivalmentajalleni, joka kärsivällisesti on jaksanut rakentaa meidän treenit tukemaan tapahtumaa varten harjoiteltuja asioita.  Nyt me Romeon kanssa suuntaamme katseet (ja porkkanat) kohti tulevia koitoksia ja keskitymme harjoittelemaan ensi kautta varten. Viettäkää mukava ja hevosten täyteinen viikonloppu!

Sisäsiisteys

Sisäsiisteysongelmat ovat omistajan hermoja raastavia, mutta yllättävän yleisiä. Joidenkin arvioiden mukaan jopa joka neljännellä koiralla on jonkin asteinen ongelma sisäsiisteyden kanssa. Jo kuukauden ikäinen koiranpentu pyrkii pitämään pesänsä puhtaana eli siis tekemään tarpeensa muualle, jos se vain suinkin on mahdollista. Mitä syitä siis tämän kyseisen ongelman takana on?

Vaikka pienikin pentu mielellään tekee tarpeensa pesänsä ulkopuolelle ja näin ollen voitaisiin siis leikitellä ajatuksella, että se on tavallaan jo valmiiksi sisäsiisti, kuitenkin vasta yli viisikuisen pennun fysiologia mahdollistaa pidättämisen. Pennulle tulisikin jo 6-7 viikon ikäisenä tarjota mahdollisuuksia tehdä tarpeensa toivotuille paikoille, kuten ulos. Aina tietenkään pentujen vieminen ulos ei ole mahdollista, ainankaan tarvittavassa mittakaavassa, mutta pennuille voidaan asettaa tarjolle maa-ainestarjottimia, jolloin pentu oppii hakeutumaan tarpeilleen vastaisuudessakin ulos. Yleisesti ottaen pennut valitsevat tarpeidensa tekoa varten paikan, jossa tassut eivät luista, kuten matot ja sanomalehdet. Koska pennut hakeutuvat useimmiten tarpeilleen lähelle ovea tai huoneen laitamille, voidaan näihin paikkoihin sijoittaa maa-ainestarjottimia.

Kun pentu saapuu uuteen kotiin, olisi sisäsiisteyskoulutuksen hyvä alkaa heti. Käytännössä se tarkoittaa pennun viemistä ulos vähän joka välissä; syömisen, leikin ja unien jälkeen. Pikkupentu virtsaa noin tunnin välein ja mitä useammin pentu saa mahdollisuuden tehdä tarpeensa ulos, sitä nopeammin siitä yleensä tulee sisäsiisti. Tarpeiden tekemistä ulos voidaan vahvistaa kehumalla koiraa, kun se kyykistyy tarpeilleen. Kehumisen lisänä kannattaa käyttää myös makupalaa palkkana hienosta suorituksesta! Suurta numeroa tarpeiden tekemisestä ei kannata kuitenkaan tehdä, rauhallinen kehu ja palkka riittävät, sillä herkempi koira voi säikähtää riemusta kiljahtelevaa omistajaa. 

      

Joskus aikuistenkin koirien sisäsiisteysongelmat voivat siis johtua yksinkertaisesti puutteellisesta sisäsiisteyskoulutuksesta. Myös esimerkiksi rescue-koirilla sisäsiisteysongelmat voivat johtua samasta syystä. Aikuistakin koiraa voi opettaa sisäsiistiksi, vaikka se voikin vaatia enemmän toistoja ja aikaa kuin pennun kanssa. Urokset oppivat usein narttuja hitaammin sisäsiisteiksi, lisäksi eroja löytyy rotujen ja yksilöiden välillä, monien kääpiökoirarotujen sekä vinttikoirien kohdalla on huomattu enemmän sisäsiisteysongelmia.

Jos sisäsiisteyskoulutus on kunnossa on lähdettävä pohtimaan muita syitä käytökselle. Ensimmäiseksi olisi tärkeää kartoittaa koiran terveystilanne, voiko koiralla olla virtsatie- tai eturauhastulehdus, emätintulehdus tai vaikkapa diabetes? Aiheuttaako mahdollinen lääkitys pidätys vaikeuksia? Koiralla voi olla myös anatominen vika, jolloin pidättäminen on sille mahdotonta. Vanhojen koirien kohdalla kyse voi olla pidätyskyvyn heikkenemisestä tai esimerkiksi dementiasta. Joskus koulutuksesta huolimatta koira ei opi sisäsiistiksi ja silloin kyse voi nimenomaan olla jostakin terveysongelmasta, jolloin kannattaa kääntyä eläinlääkärin puoleen, sillä ennen terveydentilan kohentumista kouluttaminen ei ole kovinkaan kannattavaa.

       Hormonit voivat osaltaan vaikuttaa sisäsiisteyteen, esimerkiksi juoksuisten narttujen läheisyys voi aiheuttaa merkkailun tarvetta uros koirilla. Nartuilla taas juoksujen lähestyminen voi aiheuttaa hetkellisiä ongelmia sisäsiisteyteen. Nartuilla myös sterilointi voi aiheuttaa virtsankarkailua, jolloin jo sisäsiisti koira voikin käytökseltään muuttua huonompaan suuntaan. Uroksilla taas sterilointi usein auttaa liialliseen merkkailuun.

Sisäsiisteysongelmat voivat liittyä myös stressiin. Käytös voi puhjeta koiran ollessa kovilla kierroksilla tai kun koira on ahdistunut. Ahdistus kiihdyttää aineenvaihduntaa, jolloin myös ulostaminen sekä virtsaaminen lisääntyvät. Joskus koiran stressatessa tarpeiden tekeminen ei olekkaan varsinainen ongelma vaan liikajuominen, jota stressi aiheuttaa. Koira voi kokea ahdistusta ympäristön ja elämän muutoksista, kuten uudesta kodista, uudesta koirasta, konflikteista tai yksinolo-ongelmasta. Sisäsiisteysongelmiin lukeutuva merkkailukin voi johtua koiran epävarmuudesta, kun jokin asia pelottaa. Siksi koira voi nostaa jalkaansa esimerkiksi muuttolaatikoiden nurkkiin ja uuden ihmisen vaatteille. Koira voi pelästyessään kovasti virtsata alleen, jolloin vahinko on tietenkin pelosta johtuva reaktio, ei sisäsiisteysongelma.

 Joskus on koiria, jotka eivät lenkin pituudesta riippumatta tee tarpeitaan ulos, vaan sisälle päästyään esimerkiksi matolle tai eteiseen. Useimmiten tässä on kyse siitä, että koira jostakin syystä stressaa tai kiihtyy ulkona ympäristöstä ja sen tapahtumista sen verran, että hätä yllättääkin vasta tutussa ja turvallisessa ympäristössä eli kotona. Koiralle kannattaa opettaa rauhoittumista ulkona ja ottaa alkuun vaikka jokin yksi ja sama paikka, jossa koira voi ulkoilun jälkeen käydä tarpeillaan.

       Kaikissa näissä tapauksissa on tärkeää löytää syy siihen, mikä aiheuttaa koiralle stressiä ja ahdistusta ja miten näitä tilanteita voitaisiin muuttaa ja helpottaa. Jollei perimmäistä syytä käytökselle löydetä on melko turhaa lähteä kouluttamaan koiralle sisäsiisteyttä. Syy ongelmaan on yhä taustalla olemassa, vaikka niin sanottuun oireeseen reagoitaisiinkin. Usein kun koiran elämästä tulee stressittömämpää, myös ongelmat sisäsiisteyden kanssa vähenevät tai jopa katoavat, joille tästä ole muodostunut koiralle tapaa. Joissakin tapauksissa lääkitys voi auttaa ongelmassa.

Virtsamerkit eli niin sanottu merkkailu on osa koirien lajityypillistä käyttäytymistä, se on niiden tapa kommunikoida keskenään. Koirat pyrkivät jättämään ominaishajunsa tiettyyn paikkaan virtsaamalla muiden koirien jättämien virtsamerkkien päälle tai välittömään läheisyyteen. Näitä hajuviestejä jättävät niin urokset kuin nartutkin ja koirille onkin tärkeää päästä toteuttamaan myös tätä osaa luonnollisesta käyttäytymisestään; hajut kertovat koiralle merkkaajan sukupuolen, iän ja merkkaamisesta kuluneen ajan.

      Koirien merkkailu liittyy olennaisesti lisääntymiseen ja tämä käytös alkaa vasta koiran saavuttaessa sukukypsyyden. Tästä syystä steriloimattomat ja kastroimattomat koirat useimmiten merkkailevat enemmän kuin leikatut lajitoverinsa. Merkkailu voi johtua niin ikään myös erilaisista muutoksista koiran elämässä ja sosiaalisista tekijöistä. Esimerkiksi uros voi merkkailla narttukoirien läheisyydessä tai ollessaan vuorovaikutuksessa muiden uroskoirien kanssa. Kaksi urosta voi intaantua merkkailemaan toisistaan ja osa koirista aloittaa merkkailun liikkuessaan ympäristöissä, joissa käy paljon merkkailevia koiria.

Uros koirat nostavat jalkaansa merkatessaan (tätä esiintyy myös nartuilla) ja joskus jalan nostamisesta väärissä paikoissa voi aiheutua ylimääräistä päänsärkyä omistajille. Uroskoirat valitsevat merkkailukohteiksi mieluiten paikkoja, joihin joku toinen on jo jättänyt merkkinsä. Useimmiten kohteiksi joutuvat puut ja porttienpielet, sisätiloissa sohvat ja sängynjalat. Vaikka hajumerkkien jättäminen onkin koiralle lajityypillistä käyttäytymistä, se ei tarkoita etteikö koiraa voisi opettaa nostamaan jalkaansa vain sopivisissa paikoissa. Koirat ovat monessa asiassa tapaeläimiä ja niin myös merkkailussa. Jos koiran jalannostaminen ehditäään keskeyttää aina kielletyssä paikassa ja sen sijaan koira pystytään ohjaamaan sallittuun paikkaan, omaksuvat ne tavan jättää merkkinsä näille sallituille alueille. Rangaista koiraa ei kannata, keskeyttäminen toimii parhaiten.

Varsinaiseksi ongelmaksi merkkailu muuttuu usein silloin, kun se alkaa sisätiloissa. Joissakin roduissa tämä tapa on enemmänkin ominaisuus ja se tietysti kannattaa ottaa huomioon koirarotua valitessaan. Merkkailuun voi olla paljon erilaisia syitä ja näiden pohjimmaisten syiden selvittäminen on jälleen avainasemassa ratkaisun löytämiseksi.        Merkkailukin voi johtua terveydellisistä syistä tai vaikkapa liian vähäisistä ulkoilu mahdollisuuksista. Jo aiemminkin mainittu stressi voi aiheuttaa merkkailua, sillä se vilkastuttaa koiran aineenvaihduntaa. Tässä tapauksessa varsinainen ongelman aiheuttaja löytyy usein koiran jostakin toisesta elämän osa-alueesta. Kun stressi saadaan laskemaan, myös merkkailu jää pois tai ainankin vähentyy. Tämän jälkeen voidaan aloittaa varsinainen koulutus.

Joskus sisälle merkkailusta voi muodostua tapa, jolloin koiralle tulisi aloittaa uudestaan kouluttamaan sisäsiisteyttä. Koska tavasta voi olla vaikeaa päästä eroon, voi joskus tilannetta helpottaa esimerkiksi huonekalujen uudelleen sijoitteleminen tai koiran kulkemisen estäminen sen suosikki merkkailupaikoille. Jos koiralla on selkeästi tietyt paikat, joihin se mielellään jättää merkkinsä, kannattaa nämä paikat puhdistaa huolellisesti puhdistusaineella, joka poistaa virtsan hajun. Koiran mahdollisista ei sallituista merkkailu paikoista voi tehdä mahdollisimman epämiellyttäviä; kohtaan voi kokeilla epämiellyttävää alustaa kuten terävä pintaista kuramattoa, jolloin koiran ei ehkä tee mieli kyseisessä paikassa nostaa jalkaansa. Näihin tiettyihin merkkauspaikkoihin voi ripotella nameja, kun koira keskittyy syömään, se alkaa liittää paikkoihin ruuan merkkailun sijaan. Sallittuihin paikkoihin (ulos) merkkaamisesta kannattaa tehdä mahdollisimman kannattavaa palkitsemalla koiraa usein, kun jättää virtsamerkkinsä haluttuun paikkaan.

Joskus tarpeiden tekeminen sisälle omistajien poissaollessa voi kieliä eroahdistuksesta. Usein eroahdistus voi alkaa elämäntilanteen muuttumisen myötä, kuten eron tai uuden asunnon myötä. Eroahdistukseen kuuluu toki paljon muitakin oireita, mutta joskus tämänkin asian tarkastelu voi olla paikallaan. Jos koira on tehnyt tarpeensa sisälle yksin ollessaan, ei sitä tule rangaista asiasta.

Koiran rankaiseminen tarpeidensa tekemisestä sisälle ei kannata. Edes merkkailusta sisätiloihin ei sinällään kannata tehdä numeroa; jos koiraa rangaistaan tarpeiden tekemisestä, voi koira oppia tekemään tarpeensa tai merkkaamaan silloin, kun kukaan ei näe, eli sen ollessa yksin kotona. Rankaisu ei koskaan poista tarvetta käytökselle tai kerro eläimelle, miten sen tulisi toimia toisin. Samalla tavoin tarpeiden tekemisestä voidaan tehdä epämiellyttävää hankaamalla koiran naamaa ulosteisiin. Tällä tavoin koira oppii vain yhdistämään tarpeidensa tekemiseen epämiellyttävän tunnetilan. Useimmiten tapauksissa, joissa koiraa on käytetty ulkona lähtiessä sen tekemättä tarpeita, mutta kotiin palatessa sisältä löytyy ulosteita, syy on nimenomaan tarpeiden tekemisen rankaisusta.

Usein ehdotetaan, että merkkailu johtuu koiran valta-asemasta laumassa, jolloin ihmisen asemaa lauman johtana tulisi korostaa koulutuksessa. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että koira joutuu ansaitsemaan saamansa huomion ja ruuan käyttäytymällä omistajan toivomalla tavalla. Tämä omistajan aseman korostaminen kuitenkin harvoin auttaa ratkaisemaan ongelmaa, ainankaan kokonaan. Ratkaisu tähänkään ongelmaan ei siis ole koiran fyysinen rankaiseminen tai simputtaminen. Koira ei tee tarpeitaan sisälle kostaakseen tai ollakseen inhottava omistajilleen, käytökselle on aina jokin syy ja kyseinen syy täytyy selvittää.

Teksti on lyhennetty versio koulutyöstäni. 

Lähteet:

Tuire Kaimio- Pennun kasvatus
Tuire Kaimio- Koirien käyttäytyminen
Barbara Handelman-Koirien kieli&käyttäytyminen

Älä ota koiran käytöstä henkilökohtaisesti..

Meidän ihmisten on usein haastavaa muistaa, että kesyydestään huolimatta koira on ennen kaikkea eläin, eikä ihmisen tavoin ajatteleva ja käyttäytyvä olento. Koirat käyttäytyvät niin kuin niille on lajityypillistä ja ne tekevät sitä mikä on niille kannattavaa. Samalla tavalla ne oppivat välttämään sitä, mikä ei ole niille kannattavaa. Siihen miksi koira käyttäytyy niin kuin se koiraeläimenä käyttäytyy, on monia tekijöitä ja  kaikki ne vaikuttavat siihen, miten koira asiat kokee ja miten se niihin reagoi.

Koira, kuten muutkaan eläimet, ei suunnittele käytöstään etukäteen, käytös on aina vain reaktio johonkin ärsykkeeseen. Koira elää koko ajan nykyhetkessä, se ei siis suunnittele seuraavan aamun lenkkiä tai mieti viime viikolla syötyjä kenkiä. Koira ei myöskään osaa ajatella käytöksensä kaikkia mahdollisia seurauksia, toisin kuin taas ihmiset tekevät. Koira ei kykene kettuilemaan, kostamaan tai häpeämään tekojensa seurauksia. Kaikki kyseiset ajatukset ja tunteet ovat niin mutkikkaita, että ne vaativat aivoilta aivan erityistä rakennetta, sellaista, joka nykytiedon valossa täydellisenä löytyy vain ihmiseltä.

           Nykytiedon ja tutkimusten mukaan koira ei kykene asettumaan toisen asemaan kuten ihminen. Koirilta siis puuttuu kyky ymmärtää, että toinen voi ajatella ja tuntea eri tavalla kuin itse.. Eläinten tietoisuuden tutkiminen on muuttumistilassa, mutta tällä erää on melko yksimielisesti todettu, että koirilta puuttuu kyky ymmärtää olevansa yksi erillinen yksilö. Koirat eivät kykyne ymmärtämään sanojen sisältöä, niille siis vaikkapa sanasta ”aurinko” ei tule mieleen kesä, lämpö tai keltainen. Koirat ymmärtävät vain sanat, joihin on luotu jokin sisältö (toiminto). Siksi esimerkiksi koiran toruminen on useimmiten turhaa. Jollei koiralle ole opetettu mitä sanat tarkoittavat, on ”keskustelu” yhtä hyödyllinen kuin kahden sellaisen ihmisen välillä, joilla ei ole lainkaan samaa kieltä.

Yleensä ongelmia yhteiselossa alkaa ilmetä siinä vaiheessa, kun unohdamme kaiken edellisen ja luomme turhia oletusarvoja koiran käyttäytymiselle. Koirien koko maailma on kovin erilainen kuin meidän; ne näkevät, kuulevat ja haistavat eri tavalla ja niiden arvomaailma on täysin erilainen kuin ihmisten. Koira oppii toimintansa seurauksista ja koulutuksen tuloksena koira voi oppia yhdistelemään asioita toisiinsa, mutta mieluiten koirat keskittyvät asioihin, jotka tapahtuvat juuri tällä hetkellä. Koiran käytös voi myös vaihdella tilanteen ja ärsykkeiden mukaan, kotona se voi osata asian hyvin ja ulkona se ei tunnu muistavan koskaan mitään tehneensäkkään. Jos tässä kohtaa ajatellaan, että koira haluaa olla inhottava tai pomottaa, lähdetään pahasti harhaan. On helpompaa keksiä syitä koiran omasta käytöksestä kuin ottaa vastuu omasta kouluttamisesta tai kuten yleensä, kouluttamattomuudesta.

               Eläimeltä voidaan aina vaatia vain tasan se, mitä sille on koulutettu. Kun asioiden tekeminen tehdään kannattavaksi koiralle, ei sillä ole mitään syytä olla tekemättä tai tottelematta. Koira ja ihminen eivät voi laumautua keskenään, mistä johtuen koira ei yritä tottelemattomuudellaan ottaa paikkaa lauman päänä tai horjuttaa kenenkään valta-asemaa. Jos koira ei tiedä miten sen tietyissä tilanteissa tulisi toimia, se päätyy toimimaan tavalla, joka on sille eläimenä luonnollinen. Usein kuitenkaan nämä tavat toimia (esim.rähjäys remmissä), eivät ole meidän mielestämme mukavia, mutta sen sijaan, että rankaisisimme koiraa, meidän tulisi miettiä mitä haluamme koiran vastaavassa tilanteessa jatkossa tekevän ja lähteä kouluttamaan tätä toivottua käytöstä.

Kun koiralle kyetään opettamaan halutut asiat ja säännöt ilman uhkaa ja pelkoa, selkeästi sekä määrätietoisesti, ansaitsemme koiran kunnioituksen. Koiran kouluttaminen palkitsemalla oikeasta ei siis tarkoita sitä, että koira saisi tehdä mitä haluaa, päinvastoin. Palkitsemalla koulutetulle koiralle on opetettu, että sääntöjen noudattaminen on kannattavaa, sitä ei ole vain opetettu välttämään asioita. Palkitsemisen vastakohta ei ole rankaisu, eikä koiran fyysinen rankaiseminen koskaan ole kouluttamista.

Koirien kouluttaminen vaatii aikaa, hermoja, ymmärrystä ja paljon huumoria. Jos koira ei tee sitä, mitä siltä pyydät, mieti onko koulutus ehkä vielä vaiheessa; tarvitaanko lisää toistoja helpomassa ympäristössä tai pidempää välimatkaa ohitettavaan koiraan? Palkitsemiseen perustuva koulutus parantaa koiran ja omistajan välistä suhdetta, lisää luottamusta ja saa koiran osallistumaan aktiivisemmin tekemiseen. Toimivaa ja tervettä vuorovaikutusta koiran ja omistajan välillä voidaan sitten vaikka kutsua johtajuudeksi.

Lähteet;
Gordon Gallup MSR test 

Sujuuko arki?

Ei ole yhden tekevää miten hevonen kokee erilaiset arjen toiminnat. Loimitus, satulointi, selkään nouseminen, pesuboxi tai ötökkämyrkyn suihkuttaminen voivat tuntua hevosesta epämukavilta ja se voi suhtautua niihin negatiivisesti. Meistä ihmisistä ne tuntuvat yksinkertaisilta, helpoilta asioilta ja niiden sujumattomuus on ärsyttävää. On ärsyttävää, kun pesua varten tarvitaan koko piha tilaa ja sadevaatteet, jos ei  halua itse suihkua myös. On ärsyttävää, kun loimittaessa hevonen pyörii karusellina ympyrää karsinassa. On ylipäätään ärsyttävää, kun helpot asiat eivät suju. Miksei se tajua, yrittääkö se pomottaa vai ärsyttää, eikö se ymmärrä että nämä ovat joka päivisiä asioita?

 Jostakin syystä hevonen on oppinut kokemaan jonkin asian epämiellyttävänä ja yhdistänyt niihin negatiivisen tunnetilan. Voit laskea mitkä asiat hevonen kokee positiivisina ja mitkä negatiivisina, tehdä niistä listan ja summata kumman tunnetilan omaavia toimia päivässä suoritetaan enemmän. Jos lista kallistuu enemmän miinuksen puolelle, ei ehkä ole ihme, että hevonen on suurimman osan ihmisen kanssa viettämästään ajasta hapan.

Jos hevonen kokee jonkin toiminnan epämukavaksi, tunnetila voi yhdistyä mukaan tilanteeseen ja aiheuttaa sen, että jatkossa kyseinen asia saa hevosen valmiustilan nousemaan. Jos varusteisiin yhdistynyt negatiivinen tunnetila on stressitason kohoamisen sekä jännittymisen taustalla, voi rentouden löytäminen ratsain olla miltei mahdoton tehtävä. Otetaan esimerkiksi melko yleinen arkipäivän ongelma, satulointi.
         Hevosta satuloidaan ja se reagoi tähän luimistamalla korviaan sekä heiluttamalla päätään, eli se ei tykkää satuloinnista jostakin X syystä. Oletetaan ettei selkään nouseminenkaan olisi hevoselle maailman paras juttu, joten parhaassa tapauksessa ennen kuin päästään edes kentälle, hevosella on pohjalla kaksi negatiivista asiaa, jotka saavat sen stressitasot nousemaan. Hevonen voi tuntua siltä, että se käy niin sanotusti kierroksilla; se reagoi helposti ärsykkeisiin ja sillä voi esiintyä erilaisia konflikti käytöksiä. Näiden lisäksi voi ilmentyä myös muita ratsastuksellisia ongelmia esimerkiksi pidätteisiin vastaamisessa. Mitään näkyvää syytä hevosen käytökselle  ei itse tilanteesta löydy ja tässä vaiheessa rentouden löytäminen kummallekaan on enää vain kaukainen haave.

Näkyvät muutokset hevosen käyttäytymisessä voivat ilmentyä vasta pidemmän ajan jälkeen siitä tilanteesta, joka hevosen valmiustilaa nostatti. Suomennetaan vielä vähän; jos hevonen ei pidä satuloinnista, sen tuoma stressi voi ilmentyä käytösmuutoksina vaikka puolen tunnin päästä eli ratsastuksen aikana. Tällöin hevosen käytöksen muokkaaminen ratsastuksessa ei auta, sillä hevosen käytöstä muokkaa vain todellisen syyn korjaaminen, eli tunnetilan muuttaminen satuloidessa. Jos hevonen onnistutaan siedättämään satulointiin uudestaan niin, että sen tunnetila on rento ja rauhallinen, voi hevosen ratsastettavuus parantua yllättävänkin paljon ja nämä satuloinnista aiheutuneet ongelmat helpottaa.

Hevosen tunnetilaa voidaan muuttaa siedättämällä se uudestaan niihin toimiin, joista se ei pidä. Harjoituksen aikana hevosen tulee olla siinä mielentilassa, jota siltä tulevaisuudessa toivotaan, eli rauhallinen ja rento. Jos siedättämisessä onnistutaan, pelkkä satula selässä voi saada hevosen rentoutumaan, kätevää eikö? Kun siis ensi kerralla toimit hevosesi kanssa, tarkkaile miten se reagoi asioihin, joita sen kanssa tehdään. Jos hevonen ei ole rento, kannattaa tunnetilaa muuttaa positiivisemmaksi nameilla vahvistaen.

Back to Basics...

Sunnuntaina meillä oli jälleen Lindan valmennus. Vaihdoimme kuulumiset ja tällä kertaa päädyimme hakemaan lötköpötkö käyntiä, vahvistamaan neutraalia tuntumaa, erottelemaan pidätettä sekä harjoittelemaan peruuttamista. Eli palaamaan ihan perusasioihin. Alkuun Romeo oli jännittynyt, mutta melko pian rupesi löytymään hieno, rento käynti ja innokas, tyytyväinen hevonen! Josta sitten tuli myös ratsastaja kovasti iloiseksi. :)

Aloitettiin hakemalla rennompaa käyntiä väistöjen avulla. Ruvettiin siis väistättämään takaosaa ympyrä uran ulkopuolelle-->käynti hidastui ja päästiin palkkaamaan. Väistätettiin vähän eri asteilla, jyrkemmin ja loivemmin ja lopulta vain pienen ajatuksen tasolla takaosaa ulospäin, jolloin käynti rentoutui ja pääsimme jatkamaan. Tuota väistöllä rentouttamista olemmekin tehneet jonkin verran ja se on kyllä kiva tapa rentouttaa meitä molempia. :D Tauon aikana palkkasimme Romeota sen ollessa rauhallinen ja rento, eli vahvistimme toivottua mielentilaa. 

                    

Sitten aloitettiin tuntuman harjoittelu. Neutraali tuntumahan on asia, johon hevosen ei sinällään tulisi reagoida. Se on vähän sama asia kuin satula selässä, eli ohjastuntuma itsessään ei aiheuta ärsykettä. Aika usein kuitenkin on niin, että ohjien lyhentäminen tai niiden kerääminen tuntumalle aiheuttaa hevosessa jonkin ei niin hyvän reaktion (jännittymisen tms) tai voi käydä niin, että tuntuma alkaa tarkoittamaan esimerkiksi siirtymistä raviin. Meillä on ajoittain ollut ongelmana se, että ohjien lyhentyessä Romeo alkaa tarjoamaan kaikkea mahdollista, koska sitähän se tarkoittaa, että kohta tehdään jotakin.. Nyt sitten opettelemaan tästä pois! Aloitimme pysähdyksessä, eli tuntuman kerääminen ei tarkoita sitä, että lähdetään välttämättä edes liikkeelle. Neutraali tuntuma vain on. 

         Harjoitus meni näin: pysähdys, vapaat ohjat, ohjat tuntumalle, naksaus, ohjat löysälle ja palkka. Tästä sitten jatkettiin harjoittelua niin, että pysähdyksestä lähdettiin liikkeelle, ohjat tuntumalle liikkeessä jne. Tärkeää perus treeniä! Pitäisi aina itsekin muistaa, miten tärkeää on oikeasti vahvistaa niitä ihan perusjuttujakin ja huomioida, että ne oikeasti toimivat.

Pidäte harjoituksia tehtiin kohottamalla kättä ylöspäin ja hevosen pysähtyessä (ja myöhemmin vain hidastaessa) palkittiin. Tämä onkin meille hyvin tuttu harjoitus ja Romeo oli tohkeissaan,kun tiesi mitä pitää tehdä. :D Ideana ei siis ole vetää ohjasta ylöspäin vaan nostaa kättä ikäänkuin eteen ja ylös, jolloin tuntuma pysyy mahdollisimman lähellä neutraalia tuntumaa, mutta kertoo hevoselle, että nyt hidastetaan. Samalla kun hevonen hidastaa vauhtia, se myös nostaa rintakehäänsä, jolloin myös hevosen asento muuttuu. Pysähdyksestä lähdimme harjoittelemaan peruuttamista samalla tavalla käsiä kohottamalla ja odottamalla askelta taaksepäin. Ensin palkkaa pienestäkin askeleesta ja lopuksi kriteerinä oli jo neljä askelta taakse. 

Lopuksi vielä vähän videota meidän harjoituksista. :) Jouduin ottamaan videosta äänet pois, sillä tuuli niin paljon, että videolta kuuluu vain jäätävä humina..

Naks ja nami

Tänään tosiaan pääsin Linda Ikosen oppiin sekä Romeolla että tallimme 5v Uppiksella. :) Romeon kanssa päädyimme opettamaan "hätäjarrun" eli jarrutuksen, jolla voi katkaista alta pois juoksemisen tai vaikkapa säikähdys pyrähdyksenkin. 

              Aloitimme ensin pysähdyksestä, jossa lähdin pyytämään asetusta ensin oikealle (helpompi suunta) ja myöhemmin vasemmalle. Tarkoituksena oli, että Romeo alkoi seuraamaan sisäohjaa kääntämällä päätään sivulle, josta se sai namin. Tämän jälkeen lähdimme liikkeelle hitaassa käynnissä, josta lähdin kääntämään voltille-->ulko-ohja löysäksi-->sisäkäsi kääntää hevosta pienemmälle kuviolle-->hevonen pysähtyy--> naks ja palkka. Hyvin nopeasti Romeo pysähtyi melkein heti päästäessäni ulko-ohjan ja kääntäessäni sisältä, josta pääsimme sitten palkkaamaan. Samaa toistimme sekä ravissa että laukassa, super hienosti Romeo ymmärsi mitä siltä haluttiin ja lähti tarjoamaan toivottua käytöstä! 

Koska laukkaamisesta ja uudesta tilanteesta johtuen kierrokset lähtivät taas nousemaan, käytimme loppuajan rentouden hakemiseen. Ensin vahvistelimme käynnissä pidätteisiin reagoimista, eli ihan perus pidäte-->hidastus-->myötäys (tuntuman sisällä). Kun käynti muuttui rennommaksi eikä Romeo enää kiirehtinyt alta pois käytimme takaosan väistätystä hyödyksi hidastamiseen. Eli pyysin takaosaa ympyrä uran ulkopuolelle ja tein pienen pidätteen sisäkädellä aina sisäetujalan ottaessa askeleen eteenpäin-->hevonen hidastaa-->naks ja palkka. Muutaman hienosti onnistuneen toiston jälkeen lopetimme ja Romeo pääsi takaisin ulos nauttimaan sunnuntai illasta. ;)

Uppiksen kanssa keskityimme rentouden löytämiseen; rentous asetuksessa sekä liikkeessä. Teimme niin, että myötäsin ihan vähän ulko-ohjalla (säilyttäen tuntuman kuitenkin tasaisesti molemmilla ohjilla), ja kun hevonen käänsi päätään pienesti asetuksen suuntaan--> naks ja palkka. Pätkittäin Uppiksellekin löytyi hyvä käynti, joka lähti koko kehosta. Pikku-Uppikselle kentällä oli paljon jänniä juttuja ja vasta toinen kerta yksin naapurissa, joten tällainen kokemus oli sille varmasti oikein hyvä. 

         Kun asettuminen alkoi sujua, rupesimme lisäämään käyntiin vähän enemmän vauhtia, eli pieni myötäys ulko-ohjasta-->asetus-->pohkeella eteen-->naks ja palkka. Tarkoituksena olisi siis saada lisää vaihteita käyntiin ja sitä kautta myös parantaa siirtymisiä raviin. Teimme muutaman siirtymisen ja ne tuntuivat paremmilta kuin yleensä, joten tätä harjoitusta varmasti jatketaan Uppiksenkin kanssa.

Pieniä asioita, mutta niin hyödyllisiä. Oli ihanaa huomata, miten rento ja rauhallinen hevosen koko olemus ja mielentila parhaimmillaan olivat ja se into, millä se lähti käytöksiä tarjoamaan, kun palkkaa tulikin paljon! Yksin on niin hankalaa palkata usein ratsailta, joten huomattavasti helpompaa oli tämä, että oli joku, joka palkkasi maastakäsin. Linda oli ihanan kannustava ja sai minutkin hetkittäin unohtamaan kentän laidalla olleen ihmispaljouden (haha, siellä oli parhaimmillaan ehkä 8 ihmistä..). Pystyin hyvin samaistumaan hevosten pieneen alkujännitykseen, koska itselleni on todella stressaavaa ratsastaa, jos moni ihminen katsoo ja seuraa tekemisiäni, joten tämä oli minullekin hyvää harjoitusta. 

Lindan kanssa olisi tarkoitus jatkaa yhteistyötä ja seuraavan valmennus kerran päivämääriä sovitellaan parhaimmillaan. Jos olet siis kiinnostunut osallistumaan valmennuksiin, voit olla minuun yhteydessä s-postin kautta, immonen.nea@gmail.com, Lindaan voit tutustua hänen kotisivuillaan.

            

Hevosen lajityypillinen käyttäytyminen

Meillä on Jaana Pohjolan koulutuspäivä Lappeenrannassa hevosten lajityypillisestä käyttäytymisestä 18.4.2015 klo.12-n.18.

Päivän aikana käsitellään mm. pelon ja epämukavuuden tunnistamisesta hevosesta sekä kuullaan vinkkejä, kuinka vaaratilanteita sekä konflikteja voisi ennakoida ja hallita valmistelevalla koulutuksella.

Luento osuus pidetään Koirakoulu Nuuskun tiloissa osoitteessa Savenvalajantie 10 ja käytännön koulutukset Nean tallilla osoitteessa Ryösöläntie 6.

Ilmoittautumiset&lisätiedustelut s-postin kautta: koirakoulunuusku@gmail.com
HUOM! Ilmoittautuminen on sitova! 

Luento 25e
Luento+käytäntö 45e
Luento+käytännön koulutus omalla hevosella 60e

Jaana on eläinten käytösneuvoja (BSc in Applied Animal Behaviour Science) ja mm.kirjoittaa Eläinkoulutusblogia.

Onko koira susi?

Kesykoirat kuuluvat koiraeläinten heimoon, johon kuuluu kaikkineen 38 lajia, kuten kojootteja, sakaaleita ja susia. Yleisin luulo on, että ihminen olisi aktiivisesti kesyttänyt sudesta meidän tuntemamme kesykoiran. Nykytietämyksen valossa koirat kuitenkin oikeastaan kesyttivät itse itsensä; sudet kerääntyivät ihmisasutusten lähettyville saaden lisäravintoa ihmisten jätteistä ja uskaliaimmat yksilöt saivat eniten ravintoa. Nämä muutamat rohkeat sudet jäivät ja lisääntyivät kylien lähellä, josta alkoi lajikehitys kesykoiraksi.

On hyvin mahdollista, että koira on ollut ensimmäinen kesyyntynyt eläinlaji, selviämerkkejä kesyyntymisestä on löydetty yli 10 000 vuoden takaa. Pikkuhiljaa eläminen ihmisten läheisyydessä alkoi muokata näitä susia: hampaat pienenivät ja kuono-osa lyheni. Näitä ominaisuuksia tarvittiin selviytymiseen kylien ympärillä, toisin kuin taas villinä metsissä. Tutkimusten mukaan valtaosa nykyisin tunnetuista koiraroduista polveutuu Lähi-idän susista, vielä ei ole saatu selville, saivatko ensimmäiset kesykoirat alkunsa Lähi-idästä vai Kiinasta.
          Koirat, sudet, kojootit sekä sakaalit ovat kaikki perimältään samanlaisia, periaatteessa ne voisivat jopa olla saman lajin eri rotuja; geneettisesti niiden erot ovat pienempiä kuin erot ihmisyksilöiden välillä. Siksi kesykoira ja muut luonnonvaraiset koiraeläimet voivat lisääntyä keskenään. Susien, kojoottien ja sakaalien erot käyttäytymisessä sekä rakenteessa ovat hyvin pieniä, meidän kesykoiramme on lähimpänä todellista lajiutumista, jos siis jotakin koiraeläimistä voitaisiin kutsua omaksi lajikseen olisi se nimenomaan koira. Vielä nykyäänkin koirien ja luonnon koiraeläinten välillä tapahtuu hidasta geenien vaihtoa, perimävaihto on kuitenkin niin vähäistä, että näitä voidaan sanoa eri lajeiksi.
            Vaikka susista ja koirista löytyykin yhteneväisyyksiä, ovat erot rakenteessa ja etenkin käyttäytymisessä suuria. Sudet karttelevat ihmistä, tappavat saaliinsa yhdessä toisten susien kanssa lisäksi niille on enemmän käyttäytymismalleja  ja niillä esiintyy sellaisia käyttäytymisketjuja, joita ei ilmene koirilla- ainakaan täydessä määrin. Sekä koirien että susien elekieli muodostuu erilaisista synnynnäisistä sekä opituista käytöksistä.
            Erot koulutettavuudessa ja synnynnäisessä kesyydessä ovat ratkaisevan suuria. Susien sosiaalistumiskausi kestää vain pariin ensimmäiseen elinviikkoon, kun taas koirilla aika on huomattavasti pidempi (10-12vk). Kesytettyä sutta voi kyllä kouluttaa, mutta lemmikiksi siitä ei ole. Koirat ovat tottuneet työskentelemään yhteistyössä ihmisten kanssa, katsekontaktin ottaminen on koirille synnynnäistä, sudet taas pyrkivät välttelemään ihmistä kaikin keinoin. Sudet ovat loistavia ongelmanratkaisutehtävissä, lisäksi niillä on huomattu olevan päättelykykyä. Koirat kiintyvät helposti ihmisiin (koira on domestikoitunut laji), mutta vaikka sutta kesytettäisiin alusta asti, ei siitä saataisi samanlaista kuin kesykoirasta; ”pelkkä kesyttäminen ei tee sudesta koiraa” (Tuire Kaimio).
Koirat sopeutuvat villejä sukulaisiaan paremmin uusiin ympäristöihin myös aikuisina, keskimääräinen koira suhtautuu uusiin hankaliinkin tilanteisiin tyynesti, lisäksi koirat kestävät paremmin stressaavia tilanteita. Vähäinen reagointi mahdollistaa koiran menestymisen ihmisen lemmikkeinä. Aikuisetkin koirat ovat kehitykseltään noin neljän kuukauden ikäisen sudenpennun tasolla, tämä näkyy mm.koirien leikkisyyden säilymisessä läpi elämän. 


Susien ja koirien rakenteellisetkin erot ovat huomattavia, koiran kallo on pienempi (suurienkin rotujen kallot ovat samanpainoiseen suteen verrattuna viidenneksen pienemmät) ja tästä johtuen koirien aivot ovat n.10% pienemmät kuin suden. Susien sekä koirien aivot kehittyvät pitkään samassa tahdissa, mutta koirien aivojen kehitys pysähtyy ennen susia, jolloin koira jää aikuistumisessa jälkeen. Myös ruuansulatuksessa on eroja, koira kykenee käyttämään paremmin hyväkseen viljoja ja muita ihmisen tähteitä kuin susi.

1940-luvulla tarhaoloissa tehty lyhytkestoinen susitutkimus ja siitä pinnalle noussut dominanssimalli vaikuttavat vielä tänäpäivänäkin suhtautumiseemme koiriin. Tutkimuksessa keskityttiin susien rituaalisiin käytöksiin sekä metsäskäyttäytymiseen, eikä tulos näin ollen ollut yleistettävissä kaikkiin suden käytöksiin. Näistä vankeudessa tehdyistä havainnoista hyvin harva pätee edes villeissä susilaumassa, saatika koiran käyttäytymisessä. Uudempien tutkimusten valossa susilauma määritellään enemmänkin perheyhteisöksi; johtaja parin asema perustuu vanhemmuuteen ja sen tuomaan kokemukseen, ei voimaan.
               Myöhemmin on tehty omia tutkimuksia myös koiralaumoista, koirilla ei tavata tiukkaa laumarakennetta, sen sijaan jonkinlainen arvojärjestys niiltä näyttää löytyvän, tosin sekään ei ole kovin vakaa. Tutkimuksissa huomattiin, että koirien kesken ei arvostettu mahtailevasti käyttäytyviä yksilöitä, vaan ne hylättiin nopeasti. Laumassa arvostetaan koiria, jotka ovat varmoja asemastaan, eikä niiden tarvitse fyysisesti hallita tilanteita. Statukseltaan korkein koira ei hallitse toisia koiria, vaan resursseja, kuten ruokaa ja nukkumapaikkoja. Koirien välisissä tappeluissa ei haeta johtajan paikkaa, vaan taistelu muodostuu koirien arvostamista resursseista.             
               Susi laumoissa on harvoin kunnon tappeluja, kun resursseja on tarpeeksi, ei susilla ole tarvetta taistella. Sosiaalisen arvojärjestyksen ensisijainen tarkoitus on määritellä lisääntymisoikeus sen jälkeen resurssien jakaminen. Koiran käyttäytymistä halutaan usein selittää laumateorialla, oikeasti kyseisillä menetelmillä ei ole mitään tekemistä kouluttamisen kanssa. Epäjohdonmukainen käytös aiheuttaa luottamuspulaa koirassa ihmistä kohtaan, mikä heikentää koiran ja omistajan välistä vuorovaikutusta. 

Susi eli Canis lupus

Koira eli Canis lupus familiaris

Lähteet:

Susi kuva google
Koira kuva JB kuvaus

Tuire Kaimio- Koirien käyttäytyminen

Ray&Lorna Coppinger- Dogs

Koulutusvälineistä...

Koirienkin kouluttamisen avuksi markkinoidaan jos jonkinmoista apuvälinettä. On pantoja, valjaita, purkkeja, suihkeita ja ties mitä muuta. Tuloksia luvataan nopeasti ja helposti, sillä käyttämällä juuri sitä oikeaa koulutusvälinettä saadaan koirasta hyvin käyttäytyvä. Ennen kuin mitään apuvälineitä lähdetään käyttämään olisi hyvä pysähtyä miettimään, miksi koira käyttäytyy niin kuin se käyttäytyy, mistä käytös johtuu ja mikä sen aiheuttaa, miten tilannetta voisi korjata. On olemassa hyviäkin apuvälineitä kouluttamisen tueksi, mutta valitettavan paljon löytyy myös niitä välineitä, joiden käyttäminen ei ole hyväksi koiralle.

Koiran kaularangan alue on herkkä, eikä koiran keho ole rakentunut niin että kestäisi sille alueelle kohdistuvaa painetta. Kaulan alueella kulkee mm. elimistön tärkeimmät hermot. Kurkun puolella ei ole lihaksia suojaamassa herkkää kurkunpäätä tai ruokatorvea. Kaulan alueella on myös paljon imusolmukkeita jotka vaikuttavat koiran aineenvaihduntaan sekä lymfaattiseen järjestelmään. Kuristuspannan paine on hyvin kapealla alueella ja näin häiritsee verenkiertoa, imunestekiertoa ja aineenvaihduntaa. Lisäksi kuristuspanta yht'äkkiä voimakkaasti kiristyessään voi aiheuttaa lihaskipuja (mm.selkään sekä niskaan) ja nikamavaurioita. 

          Edellä mainittujen lievempien oireiden lisäksi koiralle voi aiheutua hyvin vakavia vammoja ja kipuja kuristuspannan käyttämisestä, kuten mm. pyörtyminen hapen puutteen takia, kurkunpään alueen luiden murtuminen, selkäydinkanavan puristuminen, josta voi aiheutua osittainen/täydellinen halvaantuminen, äkillinen puristus voi aiheuttaa pään alueen paineen nousun, josta taas voi aiheutua aivo- tai silmävamma.

         Kuristuspantaa ei tarvita koulutukseen, eikä sen käyttäminen ole välttämätöntä mistään syystä! Jos koira vetää, on asiaan puututtava koulutuksellisesti eli opettamalla koiralle vetämisen tilalle toisenlainen toiminto.

On olemassa erilaisia rankaisuun tarkoitettuja pantoja, kuten mm.sitruuna-,sähkö- ja piikkipannat. Sitruunapanta on suosittu koulutusväline Suomessakin, mutta järkytyksekseni olen saanut huomata, kuinka käytettyjä ovat myös kaksi muuta välinettä.

          Sitruunapantaa käytetään yleisemmin ei toivottuun-käyttäytymiseen (haukkuminen, ulvominen, tuhoaminen) koiran ollessa yksin kotona. Useimmiten tällainen käytös johtuu eroahdistuksesta, ja edellä mainitut käytökset ovat oireita tästä fysiologisesta reaktiosta, joka johtuu korkeasta stressitilasta. Sitruunapannalla voidaan saada oireet loppumaan, mutta koiran stressiä ja ahdistusta se ei poista. Ongelma on yhä olemassa, kun koiran alkuperäiset oireet on piilotettu, voi koiralle kehittyä erilaisia sijaistoimintoja.
         Sitruunapannan käyttäminen rankaisuna on hankalaa, sillä suihkauksen voiman sääteleminen ei onnistu. Emme voi etukäteen tietää, kenelle suihkaus ei merkitse oikeastaan mitään (koirat jotka haukkuvat säiliön tyhjäksi) ja kuka koira taas säikähtää suihkausta niin, että se aiheuttaa voimakkaan pelkotilan.

Sähköpantaa käytetään useimmiten koirilla, joille halutaan opettaa esimerkiksi tietyn alueen rajat, metsästäskoirilla, jos ne ajavat väärää riistaa sekä haukkuvilla koirilla. Kauko-ohjattavissa sähköpannoissa ihminen tuottaa sähköiskun koiralle pannan välityksellä. Sähköpanta on paitsi erittäin epäeettinen koulutusväline, voi se myös fyysisten vammojen lisäksi aiheuttaa pahoja ja voimakkaita pelkotiloja. Kauko-ohjattavia sähköpantoja ei kuitenkaan ole määrätty laittomiksi välineiksi Suomessa.

Piikkipanta käytetään usein koirilla, jotka vetävät voimakkaasti hihnassa tai joiden hallittavuutta halutaan parantaa sekä koirilla joilla tarkoituksellisesti halutaan nostattaa kierroksia. On kai sanomattakin selvää, että piikkipannan käyttämisestä voi aiheutua koiralle pahoja vammoja, varsinkin kaulan alueelle. Suomessa sallittuja ovat piikkipanta mallit, joiden piikit ovat korkeintaan 8mm pitkiä ja joiden metallikaarien päät ovat pöristettyjä, tappien kaaret ovat sileäpintaisia sekä tylppiä ja joiden vaikutus ei perustu pistovaikutukseen. Suomessa näitä hyväksyttyjä malleja kutsutaan koulutuskaulaimiksi.

Kuonopantaa käytetään useimmiten isoilla, voimakkailla koirilla, jotka vetävät hihnassa. Se on hyvä apuväline oikein käytettynä, mutta väärin käytettynä voi olla koiralle hengenvaarallinen sekä aiheuttaa pahoja niskavammoja. Kuonopantaa käytettäessä koiralla pitäisi olla tavallinen panta/valjaat ja näistä lähtevään hihnaan kiinnitetty lyhyt lenkki joka on kiinni kuonopannassa. Tai sitten kaksi hihnaa, toinen pantaan/valjaisiin ja toinen kuonopantaan. Koiraa talutetaan tavalliseen kaulapantaan kiinni olevasta hihnasta ja vetotilanteessa koiran pää käännetään taluttajan suuntaan kuonopantaan kiinnitetyllä hihnalla. Kääntäminen tulee aina suorittaa hallitusti!
           Kuonopannan käyttäminen esimerkiksi fleksin tai muun pitkän hihnan kanssa voi olla hengenvaarallista. Pitkä hihna mahdollistaa äkkipikaiset nykäykset, jotka altistavat koiran niskavammoille. Kuonopanta ei saa oll pysyvä ratkaisu vetämisen estämiseen ja jos kyseinen väline otetaan käyttöön, on se opetettava koiralle mukavaksi asiaksi.

Hyvin istuvat reaktiovaljaat, joissa on kiinnitys hihnalle sekä selässä että rinnassa, ovat turvallinen ja tehokas apuväline hihnakävelyn kouluttamisessa sekä ohitustilanteiden harjoittelussa. Reaktiovaljaillakin voidaan saada aikaan lihas- ja jännevammoja, mikäli ne ovat huonosti istuvat tai väärän malliset.

Rankaisuista ja niihin perustuvista koulutustavoista olen kirjoittanut aiemminkin, mutta vielä sananen kolinapurkin käyttämisestä. Rankaisu ei ikinä kerro koiralle mitä sen tulisi tehdä, sen käyttäminen synnyttää koirassa pelkoa sekä voimakkaammillaan aggressiota. Stressitasot nousevat ja näin koiran oppiminen vaikeutuu (vain rento eläin voi oppia!), rankaisun ajoittaminen oikea-aikaiseksi on todella haastavaa; rankaisun lopettaminen vahvistaa koiran sillä hetkellä tapahtuvaa käytöstä, mieti siis mitä oikeastaan vahvistat!

           Kolinapurkin ”voima” perustuu nimenomaan pelkoon: heitetään purkki, koira säikähtää ja lopettaa sen hetkisen toimintansa. Näin ollen lisäämme koiran maailmaan uhkan, joka on läsnä aina, kun purkin heittämiseen liittyvät tekijät ovat läsnä. Osa koirista voi säikähtää purkkia niin etteivät ne enää toista käytöstä, osalle taas vanhat ei-toivotut tavat palaavat, kun uhka poistuu. Kolinapurkilla saadaan varmasti tehokkaasti katkaistua esimerkiksi haukkuminen, mutta käytöksen syytä se ei poista. Yleensä ohitustilanteissa rähjäävät koirat ovat pelokkaita tai epävarmoja toisia koiria kohtaan ja jos tällaiselle koiralle heitetään tölkkiä, eivät pelko ja epävarmuus ainankaan pienene tai poistu. Siellä missä ovat koiran silmät, on sen ajatuskin. Jos siis useita kertoja haukkuvalle koiralle heitetään tölkki toisen koiran ohittaessa sitä, alkaa koira mieltämään vastaantulevan koiran pelon aiheuttajaksi.

Mikään apuväline ei itsessään kerro tai opeta koiralle, miten sen tulisi toimia vaan kaikki halutut käytökset tulee opettaa koiralle erikseen. Positiiviseen vahvistamiseen perustuva koulutus on tehokasta, tällä hetkellä se on ainoa tiedossa oleva tapa saada aikaan luotettavia käytöksiä. Välineet joita voidaan yleisesti suositella koiralle ovat hyvin istuvat valjaat tai kahden niskanikaman yli menevä panta, turvallinen hihna, naksutin sekä namit.

         Namit eivät paina tai vie tilaa taskussa paljoakaan, paljon vähemmän kuin vaikkapa purkit. Namien käyttämiseen liittyy muitakin etuja: pystyt muuttamaan koiran tunnetilaa sille epämukavissa tilanteissa parempaan suuntaan sekä saat vahvistettua koiralle haluttua käytöstä ei-toivotuissa tilanteissa.

© kuva www.SoMuchPETentia.com

Lähteet: PETA