Leikitäänkö?

Leikki on hauskuutensa lisäksi myös tärkeää koirille, leikkiessään koirat kehittävät mm. sosiaalisia kykyjään, oppimistaan yrittämällä ja erehtymällä sekä epävarmuuden sietokykyään, myös vanhemmalla iällä. Koirien välisissä leikeissä voi pienessä hetkessä nähdä palasia eri käyttäytymismalleista kuten metsästys- ja lisääntymiskäyttäytymisestä. Leikeissä on myös usein mukana leikin eri lajeja sekaisin kuten liikunnallista-,sosiaalista- ja saalistusleikkiä. Toisinaan koirat siirtyvät kesken yhteisleikin yksinleikkiin ja palaavat kohta taas haastamaan toisiaan yhteiseen hauskaan.

          Koira säilyttää leikkisyytensä koko ikänsä ja siksi mahdollisuus leikkimiseen on tärkeää myös vanhemmille koirille. Leikki toimii koiralle hyvinvoinninmittarina, sillä tutkimusten mukaan vain hyvinvoivat eläimet leikkivät. Leikki onkin koirille myös ominainen tapa rentoutua, muttei liiallisina määrinä. Esimerkiksi hurjat ja vauhdikkaat takaa-ajo ja painileikit kiihdyttävät koiraa, joten niiden leikkiminen monta kertaa viikossa voi aiheuttaa pysyvää stressitason kohoamista, sopiva määrä näille leikeille on 2-3 kertaa viikossa. Huomioi siis leikeissä aina leikinlaatu ja sen tuoma stressi/kiihdyttyvyys sekä leikin kesto.

Pentu oppii ensimmäiset elekielensä ja käytösnorminsa emoltaan, ensimmäiset 3 viikkoa-4 kuukautta ovat korvaamatonta aikaa koiralle oppia elekieltä sekä sosiaalisia taitoja. Pentu on ennen luovutusikäänsä luultavasti oleskellut vain sisarustensa sekä emonsa kanssa ja oppinut näin lukemaan vain samannäköisiä koiria. Siksi onkin tärkeää, että pentu voi turvallisesti tavata ja tottua myös erinäköisiin ja kokoisiin koiriin; tummalla värityksellä, naaman peittävillä karvoilla, alapurennalla tai lättänaamalla varustetut koirat voivat aiheuttaa tulkintavaikeuksia muissa koirissa.

Koirien leikkejä katsellessa voi joskus tuntua vaikealta tietää, milloin tilanteeseen tulisi puuttua ihmisen tasolta. Leikkiin kuuluu samoja eleitä kuin mitä näemme tappeluissakin, leikissä nämä eleet on ”säädetty” niin pienelle, etteivät koirat vahingoita toisiaan. Koirat käyttävät leikkiessään niin sanottuja metasignaaleja, jotka välittävät tiedon siitä, kuinka toisen koiran tulee tulkita muita signaaleja. Leikin alkaessa koirat tekevät jonkin leikkieleen useimmiten leikkikumarruksen, sitä seuraavat uhkaavat eleet kuten murina ja aukinainen suu ovat siis vain osa leikkiä.

          Leikkiä tulee tarkkailla koko ajan, miltä leikki näyttää, onko se vastavuoroista? Tasaväkistä? Entä eleet, ilmeet? Hyvässä leikissä yksi koira ei juokse ns.jäniksenä muiden jahdattavana tai ole koko leikin ajan alistattavan, vaan osat vaihtuvat jatkuvasti. Leikissä rajumpia otteita tulisi aina seurata hyvittelyä, kuten selälleen heittäytymistä tai leikkiinkutsuasento, samoja eleitä kuin leikin alkaessa. Näin koira viestittää toiselle koiralle, ettei tosi ole kyseessä-edelleenkään.

Milloin leikkiin olisi sitten hyvä mennä väliin vai kannattaako ihmisen puuttua koirien leikkeihin ollenkaan? Se että jätetään koirat selvittämään välinsä keskenään tai arka koira selviytymään haastavasta tilanteesta ei ole paras vaihtoehto. Jokaiseen äännähdykseen ei tarvitse reagoida, erilaiset murahdukset, haukahdukset ja vinkumiset ovat osa leikkiä. Jos kuitenkin leikkiminen ei enää näytä vain leikiltä, vaan siihen alkaa tulla mukaan myös totisuutta ja rajuutta, on ihmisen hyvä katkaista leikki.

           Ihmisten tehtävä on valvoa ja olla vastuussa leikistä, koiraa ei saa jättää vain selviytymään tai ratkomaan tilanteita. Koira oppii koko ajan ja ei ole kovinkaan toivottavaa, jos koira oppii, että sen täytyy itse puolustaa itseään ja ajaa esimerkiksi murisemalla toiset koirat pois, tappeluun joutunut koira voi jatkossa joutua konfliktitilanteisiin muiden koirien kanssa useammin. Kovinkaan moni koiranomistaja tuskin siis haluaa omalla toiminnallaan vahvistaa näitä käytöksiä.

Jos koirasi pelkää ja pyrkii luoksesi, älä hätistä koiraa pois vaan nosta se syliisi tai viereesi niin, että voit pysäyttää koiran luokse pyrkivät muut koirat. Näin koira oppii, että saa omistajastaan turvan, eikä sen tarvitse ratkaista tilanteita itse. Kasvaessaan koira voi muuten alkaa hoitamaan vartiointia itse, eli hätistelee murinalla, haukkumalla tai niiden sekoituksella sen mielestä uhkaavat tunkeilijat poissa.

          Varsinkin pennut eivät usein väsyessään ymmärrä lopettaa leikkimistä, jolloin leikki ei enää vastaa tarkoitustaan. Ihmisen onkin hyvä opettaa pentua tauottamaan leikkiä, ottamalla pennun rauhoittumaan luokseen ja hetken päästä leikki voi jatkua taas. Jos koira pelkää muita koiria tai ei halua liittyä leikkiin heti, älä houkuttele tai pakota koiraa. Katselemalla sivusta koira voi rohkaistua myöhemmin leikkimään muiden mukana.

Koiran leikkikaveriksi kannattaa etsiä muutamia hyviä kavereita niin, että koira saa paljon mukavia kokemuksia toisista koirista. Määrä ei korvaa laatua.

Lähteet: Barbara Handelman-Koirien kieli&käyttäytyminen

              Tuire Kaimio-Koirien käyttäytyminen

Ei sitä voi kouluttaa

Kaikkia eläimiä voi kouluttaa ja kaikki eläimet myös oppivat. Pääsemmekin siis heti alkuun stoppaamaan puheet siitä, ettei kaikkia koirarotuja voisi kouluttaa tai etteivät ne oppisi mitään. On totta, että rotutyypillisyydet tuovat omat eronsa kouluttamiseen, lähinnä siihen kuinka motivaatiota tekemiseen lähdetään rakentamaan, paljonko voi ottaa toistoja tai mikä on hyvä palkkio. Olipa ongelma perustoiminnoissa, hihnakävelyssä tai muissa toiminnoissa, jos koirasi on terve, on se myös koulutettavissa.

Kaikki koirat ovat yksilöitä ja paitsi geneettinen lähtökohta, myös ympäristö ja sen palaute muokkaavat koiran käytöstä jatkuvasti. Emme siis voi yleistää, että joku koirarotu olisi aina muita hankalampi kouluttaa, mutta on totta, että ”itsenäisemmät” rodut vaativat usein enemmän kouluttajaltaan. Siinä missä esimerkiksi noutaja kyselee ohjaajaltaan jatkuvasti mitä seuravaaksi, itsenäisemmän rodun edustaja vaatii hieman lisäselvitystä siihen miksi. Tärkeää rodusta riippumatta on, että koira oppii oppimaan sekä pitämään kouluttamisesta.

Tässä on hieman listaa siitä, kuinka voit aloittaa kouluttamisen haastavamman koiran  kanssa:

1. Tutustu oppimispsykologiaan

Tämä ei tarkoita, että sinun tulee tietää kaikki siitä, miten koira oppii vaan että tiedostat oppimisen perusteet; miten ja miksi koira oppii, mitkä asiat siihen vaikuttavat ja mitä voit hyödyntää ja miten voit välttää vahvistamasta vahingossa vääriä asioita.

2. Opettele käyttämään naksutinta
Naksu ei ole mikään taikalaite, jonka avulla saat koirasi koulutettua nopeasti, mutta se helpottaa oman ajoituksesi ajoittamista oikea-aikaiseksi, jos taas pääset kertomaan nopeasti, että juuri tuota haluan, oppiminen nopeutuu. Tutkimusten mukaan naksun ääni prosessoituu hermojärjestelmässä nopeammin kuin sanat. Karen Pryor ja eläinlääkäri Barbara Schuening ovat tutkineet, miksi naksu toimii niin hyvin. Heidän tutkimuksensa mukaan naksuttimen ääni prosessoi eri osassa aivoja kuin sanat, naksun ääni menee suoraan vaistonvaraiseen&refleksiiviseen osaan aivoja (amygdala, osa limbistä järjestelmää), aivojen ”ajattelu”osan sijaan (cortex).

3. Opeta koira tarjoamaan käytöksiä
Tavoitteena olisi saada koira tarjoamaan käytöksiä pyytämättä, esimerkiksi erilaisten temppujen kouluttaminen auttaa tässä. Vaikka ne voivat vaikuttaa turhilta arkielämää ajatellen, ne auttavat parantamaan suhdetta koiraan, sinun on helppo harjoitella koulutustaitojasi ja samalla koirasi oppii operantimmaksi, opeta koirasi oppimaan!

4. Sheippaaminen

On yksi toiminnan aikaansaamisen keinoista. Haluttu toiminto ikään kuin puretaan pieniin osiin ja niistä osista lähdetään rakentamaan valmista toimintoa. Sheippaaminen on yleisesti ottaen koirista hauskaa, se parantaa koiran ongelmanratkaisukykyä sekä saa koiran myös tarjoamaan käytöksiä.

5. Vahvisteet

Hyvä vahviste (palkkio) on sellainen mitä koira haluaa. Nami on hyvä palkka, sitä on helppo käyttää ja se on myös vahvisteena rauhoittava. On toki myös muitakin asioita, joilla koiran voi palkata, voit listata asioita, joista koirasi pitää ja kokeilla niitä palkkioina, esimerkiksi leikki, lelu, nuuskuttelu, kaivaminen tai rapsutus. Voit valita vahvisteen niin, että se hyödyttää haluamaasi toimintoa.

6. HuomioJos koirasi ei kiinnitä sinuun mitään huomiota, on kouluttaminen haastavaa. Edellä mainitut asiat auttavat saamaan koirasi huomiota, mutta huomio täytyisi saada myös häiriössä, joten sitäkin täytyy harjoitella (esimerkiksi ulkona).

7. Leikkiminen
Leikkiminen koiran kanssa parantaa suhdetta. Leikkiä voi käyttää myös palkkana, mutta leikkiminen täytyy opettaa koiralle. Kun leikissä on säännöt, eli koira odottaa lelua hyppimättä ja yrittämättä varastaa lelua ohjaajalta ja lisäksi leikki loppuu ohjaajan vihjeestä, on se mukavaa molemmille. Leikin yhteydessä koiralle olisi hyvä opettaa myös rauhoittumista.

8.Toiminnot
Tässä vaiheessa voit aloittaa kouluttamaan varsinaisia toimintoja, kuten istu tai paikka. Samoin voit alkaa myös muokkaamaan mahdollisia ongelmakäytöksiä.

Lähteet: Jane Killion-When pigs fly

Opitusti avuton?

Milloin hevonen on rauhallinen ja milloin opitusti avuton? Hevosten elekieltä on tutkittu melko vähän (verrattuna esimerkiksi koirien elekieleen), eikä hevosen lukeminen ole aina niin helppoa. Hevonen voi helposti näyttää rennolta ja rauhalliselta, vaikkei sitä olisikaan, emme vain aina osaa erottaa rauhallisuutta ja sulkeutuneisuutta toisistaan.

 Psykologi Martin Seligman toteutti vuonna 1967 kokeen, joka liittyi opittuun avuttomuuteen ja se suoritettiin koirilla. Osa ehkä onkin kuullut nykypäivänä kyseenalaisesta kokeesta, jossa koirat jaettiin satunnaisesti kolmeen eri ryhmään.

       Ryhmä1:ssä valjaissa olevat koirat laitettiin häkkiin, jonka lattian välityksellä koirille annettiin sähköiskuja. Koirilla oli mahdollisuus saada sähköiskut loppumaan painamalla kuonollaan edessä olevaa paneelia. Paneeli tarjosi koirille nopeasti opittavissa olevan keinon kontrolloida sähköiskujen esiintymistä.

      Ryhmän 2 koirat laitettiin valjaissa täysin samanlaiseen häkkiin. Ryhmän kaksi koirilla ei itsellään ollut mitään mahdollisuutta kontrolloida sähköiskuja (sähköiskujen esiintyminen oli kytketty niin, että molemmat ryhmät saivat sähköiskut samaan aikaan, sähköiskut keskeytyivät ainoastaan silloin, kun ensimmäisen ryhmän koira painoi paneelia kuonollaan).

      Kontrolliryhmän koirat eivät saaneet sähköiskuja ollenkaan.

Seuraavana päivänä kaikki ryhmät siirrettiin kaksiosaiseen häkkiin, jonka keskellä oli matala aita, hyppäämällä sen yli koirat pystyivät helposti välttämään sähköiskut. Ryhmän 1 koiralla ei mennyt kuin muutama sekunti, kun se oivalsi, että hyppäämällä esteen yli, se välttää sähköiskut. Samalla tavoin toimi myös kontrolliryhmän koira. Ryhmän 2 koira oli oppinut, ettei sen oma toiminta vaikuta millään tavoin sähköiskuihin, joten se ei tehnyt elettäkään paetakseen, vaikka häkin toinen puoli oli helposti havaittavissa.

Opittua avuttomuutta esiintyy kaikilla eläimillä, myös ihmisillä, se tarkoittaa alistumista jatkuvaan rankaisemiseen tai epämiellyttävään tilanteeseen, taustalla on kokemuksen synnyttämä yleistys, siitä ettei omalla toiminnalla ole merkitystä epämiellyttävästä tilanteesta vapautumiseen. Se on voimakkaimpia stressitiloja ja lisäksi vaikea tunnistaa (vrt.rauhallisuus). Opittu avuttomuus on aivojen selvitymiskeino tilanteessa, jossa on mukana kipua tai pelkoa ilman ulospääsyä. Kun hevonen ei enää aktiivisesti yritä selviytyä tilanteista, se muuttuu usein sulkeutuneeksi tai "kuuroutuu" avuille.

Turtuneisuus ei ole hevoselle luonnollinen tapa reagoida kipua tai pelkoa aiheuttaviin tilanteisiin, aina ensin hevonen yrittää selviytyä tilanteesta esimerkiksi pakenemalla tai puolustautumalla. Ratsastuksessa usein voimakkaat avut ja pelosta rankaiseminen aiheuttavat opittua avuttomuutta. Jos hevosta rangaistaan aina raipalla, kun se säikähtää, se voi lakata näyttämästä pelkoaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö pelkoa enää olisi.
       Jos ratsastaessa hevosta pidetään pitkiä aikoja, matalassa, kootussa muodossa, hevonen voi yrittää helpottaa tilannetta (lihasten väsyminen aiheuttaa kipua) esimerkiksi heittelemällä päätään. Jos nämä yritykset aina estetään vaikkapa apuohjilla, hevosen olotila heikentyy entisestään. Tällaistä kipuun tottumista voi ratsastaja aiheuttaa myös tuntumallaan tai epäsopivilla varusteilla.  Hevosen halu liikkua voi kadota ja kun tämä tila alkaa yleistyä, hevonen jättää suurimman osan avuista huomioimatta.

Vaikka joidenkin kouluttajien mielestä kuulostaisikin hienolta, että hevonen vaikuttaa nöyrältä tai pomminvarmalta ollessaan opitun avuttomuuden tilassa, se ei ole hevosen terveydelle hyväksi. Tämä tila altistaa hevosen (kuten muutkin eläimet) fyysisisiin sekä immunologisiin muutoksiin. Opitun avuttomuuden seurauksia voivat olla mm. stressiähky, ruokahaluttomuus, stereotyyppinen- ja itsetuhoinen käyttäytyminen.
        Hevosen käsittelijöiden olisi hyvä pitää mielessä myös se seikka, että vaikka hevonen olisikin opitun avuttomuuden tilan aikana rauhallisen oloinen, purkautuu tilan aiheuttama stressi lopulta jotakin muuta tietä.

Jokaisen ratsastajan ja hevosen käsittelijän tulisi olla tietoinen siitä, kuinka toimia hevosen kanssa niin, että opitun avuttomuuden tila voitaisiin välttää. Kun siis seuraavaksi tapaat hevosystäväsi, joka vaikuttaa laiskalta, itsepäiseltä tai sulkeutuneelta, tarkastele hevosta, miten se reagoi ympäristöönsä, onko katse kirkas vai lasittunut, onko hevonen seurallinen ja utelias?

Pidetään huolta siitä, että hevosilla on yhtä hauskaa meidän kanssamme kuin meillä on niiden, iloista tiistaita!

Lähteet: Tuire Kaimio-Hevosen kanssa
TÄSTÄ linkistä voit lukea tutkimuksesta, jossa tutkittiin opittua avuttomuutta ilmentäviä asioita, lisänä havainnollistavia kuvia.