Asennolla on väliä

Viime tekstissä käsiteltiin Rollkuria sekä LDR:ää käsitteinä, nyt paneudumme siihen, mitä tämä asento hevosessa aiheuttaa ja miksi se on niin haitallinen.

Aloitetaan pohtimalla millainen eläin hevonen fyysisesti on ja miten sen rakenne on rakentunut. Hevosta ei ole rakennettu kantamaan painoa selässään, joten ratsastajan ja satulan paino on hevoselle täysin luonnoton asia. Ihminen on käyttänyt tuhansia vuosia hevosta apunaan, mutta silti jokainen varsa täytyy opettaa kantamaan painoa selässään. Koska hevosen fysiikka ei ole rakentunut painon kantamiseen, on ratsastajan tehtävä kehittää hevosta niin, ettei ratsastus aiheuta hevoselle terveys- tai hyvinvointiongelmia.

Hevosen rakenne

Tavallisesti hevosella on 7 kaulanikamaa (ylin atlasnikama eli kannattajanikama, toinen on kiertonikama), 18 rintanikamaa (joista selkäranka koostuu), 18 kylkiluuta (8 ensimmäistä on ns.varsinaisia kylkiluita ja taaimmaiset 10 ns.valekylkiluita), 6 lannenikamaa, 5 ristinikamaa (ristiluu) ja 15-18 häntänikamaa. Kokonaisuudessaan hevosen luuranko koostuu yli 200 luusta.

Luiden lisäksi hevoselta löytyy tietysti mm.lihaksia, nivelsiteitä, jänteitä ja niveliä.

Hevosilla on niin sanotut pitkät selkälihakset, jotka kulkevat selkärangan vierellä molemmin puolin, aina kaulanikamasta lantioon asti. Nämä lihakset ovat hevosen vahvimmat liikelihakset, jotka vievät liikettä eteenpäin. Mikäli selkälihaksisto joutuu kannattelemaan painoa, selkälihakset eivät pääse toteuttamaan tehtäväänsä.

Selkälihaksien tehtävänä on lisäksi mm. stabilisoida hevosen runkoa. Tämä tarkoittaa sitä, että mitä kovempaa tai isommin hevonen liikkuu, sitä jäykempi selkä hevosella on; ainoastaan rauhallisesti liikkuva hevonen voi rentouttaa selkänsä. Pitkien selkälihasten lisäksi hevosen selkälihakset koostuvat monista pienemmistä lihaksista, jotka kiinnittyvät vinosti takaa eteenpäin, toiset edestä taaksepäin.

Helpoin vertauskuva hevosen rakenteelle on silta; etu- ja takajalat ovat sillan pilarit. Selkälihasten kannattamisen avainasemassa ovat kaulan lihakset. Hevosen kaularanka on S-kirjaimen muotoinen ja toisin kuin yleisesti luullaan, se ei kulje kaulan ylälinjaa pitkin. Kaularanka kiinnittyy hevosen niskan yläreunassa kalloon, mutta tämän jälkeen putoaa jyrkästi ja sään edessä ranka kulkee jo melko alhaalla rinnassa. Tämä on tärkeä tieto, jotta ymmärtäisimme miten selän kannattelu tapahtuu. Kaularangan S-muoto mahdollistaa tilan hevosen lihasjärjestelmälle sään edessä, kun hevonen liikkuu eteen-alas venytyksessä, S-kaari avautuu ja kaula pääsee pidentymään oikealla tavalla. Päinvastoin S-mutka taas saadaan syvenemään, mikäli hevosta ratsastetaan liian syvässä muodossa tai pää liian ylhäällä.

Hevosen ylälinja on sen selän kantava voima, jos ylälinja jännittyy tai jäykistyy, se vaikuttaa koko hevoseen. Oikeaoppinen niin kutsuttu eteen-alas venytys tapahtuu siten, että hevosen turpa on sen olkapään korkeudella, nenä ohjautuen eteenpäin (luotiviivan edessä). Liian alas ja/tai syvälle viety ”venytys” vaikeuttaa hevosen selän toimintaa, jolloin paino valuu etujaloille eikä liike aja asiaansa. Kun venytys suuntautuu oikeasti eteen-alas eikä taakse-alas suunnassa, kaularanka pääsee oikenemaan ja lihasjärjestelmä sään edessä kehittymään. Mitä vahvemmaksi tämä lihasjärjestelmä kehittyy, sitä helpompi hevosen on jatkossa kannatella itseään sekä painoaan selässä säilyttäen liikkeidensä laadun.

Kuvasta näkee mitä tapahtuu kaulan S-kaarelle eri asennoissa.

Tavoite?

Ratsastuksen tärkein tavoite tulisi olla hevosen kehittäminen. Onnistuneen harjoittelun seurauksena hevosen tulisi liikkua paremmin, voida paremmin, elää terveempänä sekä tyytyväisempänä, ei päinvastoin. Joskus hevoset voivat jatkuvasti kärsiä esimerkiksi samoista terveys- tai käytösongelmista, olla haastavia ratsastaa tai vertyä hitaasti, näissä tapauksissa tulisi aina miettiä,

onko käytössä oleva harjoittelumuoto sopiva hevoselle.

Täytyy muistaa, ettei hevosella ole minkäänlaista käsitystä siiten, miten sen tulisi liikkua oikein ratsastajan kanssa. Asennot voivat toki tuntua siitä epämiellyttiviltä tai miellyttäviltä, mutta ratsastajan tehtävä on kouluttaa hevonen liikkumaan sille optimaalisessa sekä kehitystä tukevissa asennoissa.

Miksi asennolla on väliä?

Hevosen liikkeen tulisi eräiden määritelmien mukaan olla jäntevää, rentoa, joustavaa sekä aktiivista. Selän toiminnan tulisi olla aaltomaista liikettä läpi koko hevosen selän. Selkä ei saisi jäykistyä ylös, vaikka hevonen kantaakin selkäänsä. Liian pyöreänä liikkumisesta aiheutuu hevoselle niin fyysistä kuin henkistäkin epämukavuutta sekä kipua. Rollkur ja LDR asennossa liikkuva hevonen ei voi pyöristää selkäänsä, vaan sen selkä pomppii ylös-alas yhtenä pakettina; selän kyky joustaa katoaa.

Kun hevonen on liian lyhyt edestä, sillä on liikaa painoa etujaloilla. Hevosen paino jakautuu etuosalle 60% ja takaosalle 40%, mikä tekee hevosesta jo synnynnäisesti etupainoisen. Mikäli tätä etupainoisuutta lisätään vielä ratsastajan toimesta, liiallisella paineella edestä, hevonen joutuu muuttamaan asentoaan siten, että se liikkuu alalinja liian pitkänä ja selkä vastaavasti notkolla. Kun tämä tapahtuu, myös hevosen lantio suoristuu ja jäykistyy, jolloin hevosen takajalan askel jää liian kauas vartalosta. Tämä aiheuttaa suurta rasitusta mm. SI-nivelelle. Selän notko korreloi suoraan kaulan sekä pään asennon kanssa, mitä matalampana ja pyöreämpänä hevonen on, sitä isompi notko sen selkälinjaan muodostuu.

Selän ja jalkojen rasituksen lisäksi voimakkaasti kuolaimen takana liikkuva hevonen tuntee suurta painetta niskassaan, kyseinen paine vahingoittaa kaulan nivelsiteitä ja aiheuttaa hevoselle täten fyysisiä vammoja kaulan alueelle. Tämän lisäksi näin ratsastetuilla hevosilla voi monesti nähdä ulos pullistuneen sylkirauhasen, joka kaulan ja niskan ahtaan asennon takia joutuu virheelliseen asentoon.

Pullistunut sylkirauhanen

Rollkur/LDR asentoon liittyy lähes aina voimakas paine ohjasta, mikä aiheuttaa ongelmia hevosen alaleukaan. Rentoutuessaan hevosen alaleuka laskeutuu alas ja eteenpäin. Jatkuva, voimakas paine estää alaleuan rentouttamisen, jolloin leuka lukittautuu taakse. Vaikka helposti voisi kuvitella muuta, leuan jännittyminen vaikuttaa mm. kieleen, päähän sekä kaulan lihaksiin, eli koko hevosen liikkeen laatuun. Tämä perustuu siihen, että leuka on ensimmäinen osa hevosen kaularankaa, joten mikäli ratsastaja estää ensimmäisen osan rentoutumisen, estää hän koko hevosen rentoutumisen. Tästä pääsemme takaisin jo todettuun ongelmaan asennon kanssa: takajalat eivät veny hevosen vartalon alle, jolloin alalinja jää pitkäksi ja ylälinja lyhyeksi (selkä notkoksi).

Vuonna 2000 eläinlääkäri Horst Weiler suoritti tutkimuksen, jossa hän huomasi 80% hevosista, joita käytettiin este- tai kouluratsuina, kärsivät kaulan alueen vammoista. Näitä vammoja aiheuttavat mm. ylitaivuttaminen, matalassa&syvässä muodossa ratsastaminen, äärimmäinen rollkur asento, mutta myös kuolaimen takana liikkuminen. Ohjan paineella oli iso merkitys vammojen vakavuudessa sekä laajudessa, mitä isompi paine edessä, sitä suuremmat vammat hevosilta löydettiin. Mikä teki tutkimuksen tuloksesta erityisen mielenkiintoisen, mutta myös huolestuttavan, oli seikka, ettei vammautuneille hevosille oltu aiemmissa tutkimuksissa diagnosoitu minkäänlaisia vammoja. Ongelmallisiksi tämän kaltaiset vauriot tekee se, etteivät ne näy hevosessa meille helposti havaittavassa muodossa, kuten ontumisena tai kipu reaktiona koskettaessa. Sen sijaan tämän kaltaiset vammat ilmenevät yleensä pään heittelynä, haluttomuutena liikkua, jäykkyytenä, lihasten pitkänä vertymisenä ja ongelmakäytöksinä.

Hevosfysioterapeutti Amanda Andersonin mielestä matalana ja liian pyöreänä ratsastaminen on hevoselle jopa vaarallista, etenkin nuorille hevosille. Kyseisessä asennossa hevosen niskan nivelsiteet ylivenyvät nopeasti (jopa alle minuutissa!), jolloin asento aiheuttaa nopeasti hevoselle pysyviä fyysisiä vammoja. Niskan nivelsiteet ovat säikeisiä ja venymättömiä, lisäksi ne vaurioituvat erityisen helposti. Vaurioita on erityisen vaikea, jopa mahdotonta korjata.

Jumppaa keholle?

Ratsastajat jotka suosivat ratsastamista matalassa sekä syvässä muodossa, perustelevat kantansa useimmiten puolustelemalla asentoa venyttäväksi, kehoa vahvistavaksi harjoitukseksi. Jokainen meistä tietää, miten epämukavalta tuntuu, jos joutuu venyttämään jotain kehon osaa väkisin.

Nykyään lähes kaikki myös tietävät tämän lihaksille haitalliseksi, ihmisillä on huomattu, että liian voimakas venyttely vaurioittaa lihasta sekä nivelten tukiranteita. Lihaksiin syntyy niin sanottuja mikrorepeämiä, lisäksi nivelkapselit löystyvät. Hevosten ja ihmisten lihakset ovat yllättävän samanlaisia, lihaksemme toimivat pitkälti samalla tavalla ja siksi meillä tavataan paljon samoja lihasongelmia. Liiallinen kaulan ja niskan venyttäminen liikkeessä notkistamisen sijasta aiheuttaa lihaskipuja sekä -jännitystä, lihasten epätasapainoisuutta, kramppeja sekä muita vauroita.

Ongelmia aiheutuu helposti myös hevosen liikkeen laadulle. Koska asento on hevoselle kaikin puolin epäedullinen, ei se kykene liikkumaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Hevosen käynti muuttuu helposti passimaiseksi (samanpuoleiset jalat liikkuvat yhtä aikaa eteen- ja taaksepäin), ravissa vastakkainen jalkapari ei liiku samansuuntaisesti (etujalka kohoaa liioitellun korkealle, takaosa jää taakse, eli ns.showravi), laukka muuttuu nelitahtiseksi (vastakkainen jalkapari ei pääse laskeutumaan maahan yhtä aikaa).

Maltti on valttia

Jokainen ratsastaja tiedostaa varmasti hyvinkin selkeästi, miten vaikeaa on oppia pois virheellisestä asennosta tai vanhoista tavoista ratsastaessa. Uuden asennon vaatima lihastyö voi aiheuttaa sen, että harjoittelu jaksot on pidettävä lyhyempinä, lisäksi joudumme aktiivisesti ajattelemaan vanhaa asentoa vastaan, sillä keho tuntuu hakeutuvan siihen itsestään.

 Lihaksiston ja liikeratojen vahvistuminen vie aikaa, eikä kehitystä voi vauhdittaa pikaratkaisuilla. Sama koskee myös hevosen lihaksiston sekä liikeratojen kehittämistä. Koska vanhasta pois oppiminen vie aikaa, on helpointa ratsastaa hevosta niin, että se kykenee liikkumaan optimaalisesti itseään käyttäen heti alusta asti.

Mitä eroja huomaat hevosten asennoissa sekä liikkeessä
verrattuna ylempään kollaasiin?

Lähteet:

Klaus Balkenhol&Gerd Heuschmann
Joanna Robson
Brad Appleton