Tasapaino ratsastaessa on edelletys
paitsi laadukkaalle liikkumiselle myös tärkeä osa hevosen
terveyttä. Tasapainon voi jakaa kahteen
kategoriaan; pysty- sekä vaakasuuntaiseen. Hevonen joko liikkuu tasapainossa tai sitten ei –
hevonen ei voi olla melkein tasapainossa.
Pystysuuntainen tasapaino on
ensimmäinen asia nuorelle hevoselle, sen puuttellisuus aiheuttaa
hevoselle tunteen kaatumisesta, mikä aiheuttaa hevosessa jännittymistä.
Pystysuuntainen tasapaino tarkoittaa sitä, että hevosella on yhtä
paljon painoa molemmilla etujaloillaan. Hevoset joilla on
puutteellinen tasapaino, nojaavat ratsastaessa jommalle kummalle
puolelle enemmän. Mikäli hevonen nojaa vasemmalle (ratsastajalle
helpoin tapa havainnoida painoa on kiinnittää huomiota tuntuman
tasaisuuteen), on hevosella enemmän painoa vasemmalla etujalallaan.
Tällöin hevonen työntää oikeasta takajalastaan painoa vasemmalle
etujalalle, jolloin se liikkuu vinossa ja painaen vasemmalle. Tärkein
osa pystysuuntaista tasapainoa on tuntuma. Mitä paremmin hevonen
liikkuu tasaisesti molemmilla ohjilla, sen paremmin se kykenee
säilyttämään tasapainonsa molemmilla etujaloilla.
Tasapainoa voi parantaa monilla
erilaisilla harjoituksilla niin ratsain kuin maastakäsinkin.
Tuntuman harjoittelu on varmasti paikallaan, tarkoituksena on siis
opettaa hevonen kulkemaan tasaisesti molemmalla ohjalla, jolloin
tuntuma on mahdollisimman samanlainen oikealla sekä vasemmalla.
Erilaiset väistöt auttavat myös parantamaan tasapainoa,
esimerkiksi väistämällä takaosaa uran sisäpuolelle, jolloin
ulkotakajalka siirtyy kehon alle kannattelemaan painoa, eikä
työntämään sitä sisäetujalalle. Kun hevosen paino on tasaisesti
molemmilla etujaloilla, se voi käyttää selkäänsä vapaammin
työskentelyyn.
Vaakasuuntainen tasapaino on hevoselle
haastavampi tasapainon muoto. Tällä tasapainolla tarkoitetaan
nimensä mukaisesti hevosen tasapainoa vaakasuunnassa eli siis etuosa
– takaosa suuntaisesti. Mikäli hevosen vaakasuuntainen tasapaino
on puuttellinen hevonen liikkuu epätasapainossa, jolloin painoa on
liikaa etujaloilla; tällöin paino ei jakaudu tasaisesti etu- sekä
takajaloille ja tämän seurauksena hevonen askeltaa lyhyellä
askeleella. Epätasapaino aiheuttaa hevosen liikkeessä sen, että
etujalka pysyy kehon alla pidempään kuin se on hevosen kehon
edessä, lisäksi etujalka laskeutuu maahan ennen kuin se on
korrektisti ojennettu eteen; kavio ei laskeudu korrektisti vaan
varvas edellä.
Toisin kuin yleisesti ehkä vielä
luullaan, pään asennolla ei suoranaisesti voida vaikuttaa hevosen
vaakasuuntaiseen tasapainoon kehittävästi. Tehokkain keino parantaa
ja kehittää hevosen tasapainoa on nimittäin opettaa se kohottamaan
rintakehäänsä eli siirtämään painoaan takajaloille. Useasti kun
hevosen painoa yritetään siirtää takajaloille, keskitytään
liikaa nimenomaan takajalkoihin. Rintakehää nostamalla hevonen
kykenee kuitenkin helpommin ja luonnollisemmin ”kippaamaan”
painoaan enemmän takaosalle. Rintakehän kohottamisen tuoma asento
mahdollistaa sen, että hevonen voi astua takajaloillaan mahdollisimman lähelle etujalkoja.
Vaakasuuntainen tasapaino on tärkeä
osa koko hevosen kehon oikeaoppisen työskentelyn onnistumisen
kannalta. Mitä enemmän painoa hevosella on etujaloillaan, sitä
notkommalla selällä hevonen liikkuu, koska sen vatsalinja jää
liian pitkäksi. Pitkän vatsalinjan seurauksena hevosen lantio
suoristuu jäykemmäksi ja takajalat jäävät liian kauas. Tällainen
liikkumistapa aiheuttaa suurta rasitusta risti-suoliluunivelelle.
Tyypillisimpiä muita vaurioita, jotka liittyvät samaan aihepiiriin
ovat ylitaivuttamisessa rasittuvat nivelet ja nivelsiteet. Mikäli
hevonen liikkuu huonossa tasapainossa, liian pyöreässä&matalassa
muodossa tai ylitaivutettuna, joutuu hevonen asennon aiheuttaman
paineen takia laskemaan etujalkojaan maahan nopeammin kuin
tasapainossa liikkuva hevonen. Tämän seurauksena hevoselle voi
aiheutua muunmuassa sädeluun ontumaa.
Onneksi tätäkin tasapainon puolta voi
harjoittaa melko yksinkertaisilla harjoituksilla. Esimerkiksi
ratsastamalla hevosta laajalla ympyrällä ilman, että hevonen
taipuu kumpaankaan suuntaan. Eli ratsastetaan suoralla hevosella
ympyrä linjaa; tarkoituksena olisi, että hevosen paino jakautuisi
molemmille etujaloille (pystysuuntainen tasapaino) ja tämä
mahdollistaa hevosen painon siirtymisen takajaloille (vaakasuuntainen
tasapaino). Harjoituksen onnistuminen kuitenkin edellyttää hevosen
kykyä nostaa rintakehäänsä ja tukea itseään keskivartalosta
sekä riittävän pitkällä kaulalla liikkuminen. Kun hevonen alkaa
liikkumaan ympyrän suuntaisesti, se liikkuu samalla sivusuuntaisessa
venytyksessä (sisä etu- sekä takajalka astuvat lähelle toisiaan).
Mitä pienemmäksi ympyrä kuviota muutetaan, sitä enemmän hevonen
joutuu sivusuuntaisesti itseään venyttämään, jolloin vatsalinja
lyhenee koko ajan enemmän, tämä johtaa selän jouston paranemiseen
ja painon siirtämiseen etujaloilta takajaloille.
Erilaisten ratsain ja maastakäsin tehtävien harjoitusten myötä tasapainoa voidaan kehittää ja parantaa. Tasapaino elää ja muuttuu koko ajan ja siksi näiden asioiden huomioiminen ratsastaessa on tärkeää. Jotta hevonen pysyisi terveenä ja kykenisi liikkumaan ilman kipua on sillä oikeus saada liikkua sille mahdollisimman hyvässä asennossa.
Kuvassa Laura Lapatto & Nikita V
Mitä eroa huomaat näiden kahden hevosen asennoissa ennen
tasapainon parantumista ja sen jälkeen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti