11. maaliskuuta 2018

Pysty- ja vaakasuuntainen tasapaino


Tasapaino ratsastaessa on edelletys paitsi laadukkaalle liikkumiselle myös tärkeä osa hevosen terveyttä. Tasapainon voi jakaa kahteen kategoriaan; pysty- sekä vaakasuuntaiseen. Hevonen joko liikkuu tasapainossa tai sitten ei – hevonen ei voi olla melkein tasapainossa.

Pystysuuntainen tasapaino on ensimmäinen asia nuorelle hevoselle, sen puuttellisuus aiheuttaa hevoselle tunteen kaatumisesta, mikä aiheuttaa hevosessa jännittymistä. Pystysuuntainen tasapaino tarkoittaa sitä, että hevosella on yhtä paljon painoa molemmilla etujaloillaan. Hevoset joilla on puutteellinen tasapaino, nojaavat ratsastaessa jommalle kummalle puolelle enemmän. Mikäli hevonen nojaa vasemmalle (ratsastajalle helpoin tapa havainnoida painoa on kiinnittää huomiota tuntuman tasaisuuteen), on hevosella enemmän painoa vasemmalla etujalallaan. Tällöin hevonen työntää oikeasta takajalastaan painoa vasemmalle etujalalle, jolloin se liikkuu vinossa ja painaen vasemmalle. Tärkein osa pystysuuntaista tasapainoa on tuntuma. Mitä paremmin hevonen liikkuu tasaisesti molemmilla ohjilla, sen paremmin se kykenee säilyttämään tasapainonsa molemmilla etujaloilla.

Tasapainoa voi parantaa monilla erilaisilla harjoituksilla niin ratsain kuin maastakäsinkin. Tuntuman harjoittelu on varmasti paikallaan, tarkoituksena on siis opettaa hevonen kulkemaan tasaisesti molemmalla ohjalla, jolloin tuntuma on mahdollisimman samanlainen oikealla sekä vasemmalla. Erilaiset väistöt auttavat myös parantamaan tasapainoa, esimerkiksi väistämällä takaosaa uran sisäpuolelle, jolloin ulkotakajalka siirtyy kehon alle kannattelemaan painoa, eikä työntämään sitä sisäetujalalle. Kun hevosen paino on tasaisesti molemmilla etujaloilla, se voi käyttää selkäänsä vapaammin työskentelyyn.

Vaakasuuntainen tasapaino on hevoselle haastavampi tasapainon muoto. Tällä tasapainolla tarkoitetaan nimensä mukaisesti hevosen tasapainoa vaakasuunnassa eli siis etuosa – takaosa suuntaisesti. Mikäli hevosen vaakasuuntainen tasapaino on puuttellinen hevonen liikkuu epätasapainossa, jolloin painoa on liikaa etujaloilla; tällöin paino ei jakaudu tasaisesti etu- sekä takajaloille ja tämän seurauksena hevonen askeltaa lyhyellä askeleella. Epätasapaino aiheuttaa hevosen liikkeessä sen, että etujalka pysyy kehon alla pidempään kuin se on hevosen kehon edessä, lisäksi etujalka laskeutuu maahan ennen kuin se on korrektisti ojennettu eteen; kavio ei laskeudu korrektisti vaan varvas edellä.

Toisin kuin yleisesti ehkä vielä luullaan, pään asennolla ei suoranaisesti voida vaikuttaa hevosen vaakasuuntaiseen tasapainoon kehittävästi. Tehokkain keino parantaa ja kehittää hevosen tasapainoa on nimittäin opettaa se kohottamaan rintakehäänsä eli siirtämään painoaan takajaloille. Useasti kun hevosen painoa yritetään siirtää takajaloille, keskitytään liikaa nimenomaan takajalkoihin. Rintakehää nostamalla hevonen kykenee kuitenkin helpommin ja luonnollisemmin ”kippaamaan” painoaan enemmän takaosalle. Rintakehän kohottamisen tuoma asento mahdollistaa sen, että hevonen voi astua takajaloillaan mahdollisimman lähelle etujalkoja.

Vaakasuuntainen tasapaino on tärkeä osa koko hevosen kehon oikeaoppisen työskentelyn onnistumisen kannalta. Mitä enemmän painoa hevosella on etujaloillaan, sitä notkommalla selällä hevonen liikkuu, koska sen vatsalinja jää liian pitkäksi. Pitkän vatsalinjan seurauksena hevosen lantio suoristuu jäykemmäksi ja takajalat jäävät liian kauas. Tällainen liikkumistapa aiheuttaa suurta rasitusta risti-suoliluunivelelle. Tyypillisimpiä muita vaurioita, jotka liittyvät samaan aihepiiriin ovat ylitaivuttamisessa rasittuvat nivelet ja nivelsiteet. Mikäli hevonen liikkuu huonossa tasapainossa, liian pyöreässä&matalassa muodossa tai ylitaivutettuna, joutuu hevonen asennon aiheuttaman paineen takia laskemaan etujalkojaan maahan nopeammin kuin tasapainossa liikkuva hevonen. Tämän seurauksena hevoselle voi aiheutua muunmuassa sädeluun ontumaa.

Onneksi tätäkin tasapainon puolta voi harjoittaa melko yksinkertaisilla harjoituksilla. Esimerkiksi ratsastamalla hevosta laajalla ympyrällä ilman, että hevonen taipuu kumpaankaan suuntaan. Eli ratsastetaan suoralla hevosella ympyrä linjaa; tarkoituksena olisi, että hevosen paino jakautuisi molemmille etujaloille (pystysuuntainen tasapaino) ja tämä mahdollistaa hevosen painon siirtymisen takajaloille (vaakasuuntainen tasapaino). Harjoituksen onnistuminen kuitenkin edellyttää hevosen kykyä nostaa rintakehäänsä ja tukea itseään keskivartalosta sekä riittävän pitkällä kaulalla liikkuminen. Kun hevonen alkaa liikkumaan ympyrän suuntaisesti, se liikkuu samalla sivusuuntaisessa venytyksessä (sisä etu- sekä takajalka astuvat lähelle toisiaan). Mitä pienemmäksi ympyrä kuviota muutetaan, sitä enemmän hevonen joutuu sivusuuntaisesti itseään venyttämään, jolloin vatsalinja lyhenee koko ajan enemmän, tämä johtaa selän jouston paranemiseen ja painon siirtämiseen etujaloilta takajaloille.

Erilaisten ratsain ja maastakäsin tehtävien harjoitusten myötä tasapainoa voidaan kehittää ja parantaa. Tasapaino elää ja muuttuu koko ajan ja siksi näiden asioiden huomioiminen ratsastaessa on tärkeää. Jotta hevonen pysyisi terveenä ja kykenisi liikkumaan ilman kipua on sillä oikeus saada liikkua sille mahdollisimman hyvässä asennossa.

Kuvassa Laura Lapatto & Nikita V

Mitä eroa huomaat näiden kahden hevosen asennoissa ennen
tasapainon parantumista ja sen jälkeen?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti